Marko tai joku, kertokaa mulle mitäs se Robert Zimmerman teki niin ihmeellistä että pyhimykseksi julistaminen on muodollisuus "neroksi""sukupolven omaksitunnoksi" ja "kansalaisoikeusliikkeen ääneksi" julistamisen jälkeen.
Koetin katsoa Scorsesen Dylan-dokumenttia mutta se oli sitä samaa määkimistä ja rämpytystä. Lainasin Dave Lindholm-boksin kirjastosta ja siinä Isokynä tietty nimeää Bobin idolikseen. No sehän sopii, siinähän on kaksi laihaa narisevaa koukkunokkaa, joilla on typerät hatut.
Olis kai ne tekstit hyviä jos jaksaisi kuunnella sitä nasaalimääkyä ja huuliharpun rääkkäämistä. Äijän jalustalle nostaneiden paksusankaisten aikalaisten mielestä penseä esiintyminen oli vissiiin coolia. Ei se ollut mitään Miles Davis-coolia, se oli joko ramppikuumetta tai vaan ihan ikävästä luonteesta johtuvaa.
Ehkä vastenmielisyyteni ei johdu sittenkään Dylanista vaan siitä sukupolvesta, jonka ääni hänestä väen vängällä tehtiin. Kyllä minäkin olisin katkera jos loppuiän tituleerattaisiin sen sukupolven omatunnoksi. 6o-lukulaiset ovat perseestä, olen koko ikäni kuunnellut niiden omahyväistä märinää. Silloin muka tehtiin kaikki rautaiset jutut, kaikki hyvä musa ja parannettiin maailma. Paskat, eläkepommin saivat ainakin aikaiseksi ja kasvihuoneilmiön hyvään vauhtiin.
Dylan on kuitenkin varma valinta jos pitää kysyttäessä nimetä joku esikuva, siitä ei tule missään asiantuntijapiireissä näpeille. Jos ei muista kenenkään artstin nimeä niin voi aina keksiä omasta päästä jonkun blueslaulajan tai jazz-muumion. "Kyllä se Howlin' James Wolfson oli sairaan kova!" Jos esikuva on vanha, mustaihoinen, päihteisiin kuollut ja tuntematon, on sen pakko olla cool.
Sen sijaan olisi todellista siviilirohkeutta kertoa Spice Girlsin iloisuuden auttaneen eteenpäin elämän vaikeina aikoina. Ei sillä että mä nyt tuollaista menisin myöntämään...
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005
Ristiäisiä ja hautajaisia
"Makasin umpihumalassa Tampereen Hatanpään sairaalan ensiavun leikkauspöydällä, lääkäri ompeli tikkejä silmäkulmaani ja minä purskahdin itkuun. Kyyneleet kumpusivat syvältä, nyyhkytin holtittomasti: Mä sain tänään tietää että musta tulee isä. Millainen isä tämmöisestä jätkästä voi tulla?"
Näin alkaa kaimani ja ystäväni omakohtainen ja rohkea kirjoitus isyydestä viimeisimmässä Vihreässä Langassa. Tietenkin täytyy olla aika hyvä isä että on varaa kirjoittaa noin. Jussin elämänmakuinen juttu on virkistävä poikkeus naistenlehtien puleeratuista vanhemmuuslätinöistä, suosittelen lämpimästi.
Lapsen saaminen on kaikkea muuta kuin itsestäänsevyys, vaikka vauvat syntyvätkin yleensä terveinä ilman ihmeempiä kommelluksia. Ystävämme saivat lapsen jonka luultiin hetken aikaa kuolleen synnytyksessä. Perhe selvisi kuitenkin säikähdyksellä ja vauva voi hyvin. Ystäväni kuitenkin tietävät miltä tuntuu menettää lapsi.
Toinen tuttu, josta vielä joku pienokainen saa upean isän, ei selvinnyt säikähdyksellä - en tiedä miten hän on oikein selvinnyt. Hän kirjoitti viime isänpäivänä futisforumille fiiliksistään, jouduttuaan järjestämään ristiäisten sijaan hautajaisia. Olen pari kuukautta aika paljon miettinyt jotain kannustavaa sanottavaa hänelle, mutta en ole toistaiseksi keksinyt mitään.
Näin alkaa kaimani ja ystäväni omakohtainen ja rohkea kirjoitus isyydestä viimeisimmässä Vihreässä Langassa. Tietenkin täytyy olla aika hyvä isä että on varaa kirjoittaa noin. Jussin elämänmakuinen juttu on virkistävä poikkeus naistenlehtien puleeratuista vanhemmuuslätinöistä, suosittelen lämpimästi.
Lapsen saaminen on kaikkea muuta kuin itsestäänsevyys, vaikka vauvat syntyvätkin yleensä terveinä ilman ihmeempiä kommelluksia. Ystävämme saivat lapsen jonka luultiin hetken aikaa kuolleen synnytyksessä. Perhe selvisi kuitenkin säikähdyksellä ja vauva voi hyvin. Ystäväni kuitenkin tietävät miltä tuntuu menettää lapsi.
Toinen tuttu, josta vielä joku pienokainen saa upean isän, ei selvinnyt säikähdyksellä - en tiedä miten hän on oikein selvinnyt. Hän kirjoitti viime isänpäivänä futisforumille fiiliksistään, jouduttuaan järjestämään ristiäisten sijaan hautajaisia. Olen pari kuukautta aika paljon miettinyt jotain kannustavaa sanottavaa hänelle, mutta en ole toistaiseksi keksinyt mitään.
torstaina, joulukuuta 22, 2005
Isi on hankala asiakas
Lapsiperheellisellä vapaa-aikaa on vähän ja se on kallista. Kun on kaksi pientä lasta niin se tarkoittaa sitä, että harrastuksia minulla voi toistaiseksi olla vain yksi. Iltamenot eivät enää ole itsestään selviä, vaan ne neuvotellaan erikseen lp-neuvotteluissa. Kun joku kysyy pääsenkö johonkin iltakokoukseen, on vaikea pidätellä spontaania räkänaurua ennen kieltävää vastausta. Herätys on aamuisin klo seitsemältä, oli sitten arki tai viikonloppu.
Tästä seuraa se, että lapsiperheellinen on ronkeli lähtemään mihinkään ja lähdettyään vaativa.
Kun pikkujouluja oli tänä vuonna vain yhdet, siellä piti olla sitten hauskaa vaikka väkisin. Kun heti ei ollut hauskaa, hermostuin. Hain lisää juotavaa. Piti päästä tanssimaan, mutta DJ soitti jotain brittiangstipaskaa. Menin valittamaan/ toivomaan syntistä tanssimusiikkia ja heti! Jumaliste jos vähään aikaan ei pääse radalle niin se ei vetele että jaaritellaan niitä näitä huonon musiikin säestämänä. Toiveeni toteutui ja pääsin tanssimaan sydämeni kyllyydestä mustan rytmimusiikin tahdissa.
Tuli aika lähteä jatkoille. Normaalisti olisin ilman muuta lähtenyt, olihan meininki varsin hyvä, ihmiset mukavia ja hyvä nousujohteinen päällä. Puuronkeitto kello seitsemältä ei kuitenkaan pääse unohtumaan edes pikkujouluissa. Jotta lp:n kannattaa jatkoille lähteä, pitää olla luvassa jotain aivan uskomattoman riehakasta, koska seuraava päivä ipanoiden kanssa kolmen tunnin unen jälkeen on yhtä helvettiä. Nyt jatkoille eivät lähteneet kaikki suosikki-ihmiseni ja riehakkuudestakaan ei ollut varmuutta. Päätin lähteä kotiin, enkä katunut.
Tuttujen sinkkujen on vaikea ymmärtää lp:iden vapaa-ajan kalleutta. Sinkun ei kannata suuttua jos lp ei lähde yhdelle tai jatkoille, hänen aikansa vaan on sen verran kalliimpaa.
PS. Nyt on muuten todella voittajaolo. Vaimo on kemuissa ja sain nukutettua vauvan ensimmäistä kertaa! Odotin tunnin kirkua ja teutomista. Mönkiäinen huusi ja otti lyhyen erän kreikkalaisroomalaista, mutta ihan muodon vuoksi. Kylvyssä tehty esiväsytys teki tehtävänsä ja nyt tuhina kuuluu molemmista huoneista. Voin laittaa lakonisen voitonriemuisen tekstarin: "Oo ihan rauhassa vaan, lapset nukkuu".
Who´s the daddy?!?!
Tästä seuraa se, että lapsiperheellinen on ronkeli lähtemään mihinkään ja lähdettyään vaativa.
Kun pikkujouluja oli tänä vuonna vain yhdet, siellä piti olla sitten hauskaa vaikka väkisin. Kun heti ei ollut hauskaa, hermostuin. Hain lisää juotavaa. Piti päästä tanssimaan, mutta DJ soitti jotain brittiangstipaskaa. Menin valittamaan/ toivomaan syntistä tanssimusiikkia ja heti! Jumaliste jos vähään aikaan ei pääse radalle niin se ei vetele että jaaritellaan niitä näitä huonon musiikin säestämänä. Toiveeni toteutui ja pääsin tanssimaan sydämeni kyllyydestä mustan rytmimusiikin tahdissa.
Tuli aika lähteä jatkoille. Normaalisti olisin ilman muuta lähtenyt, olihan meininki varsin hyvä, ihmiset mukavia ja hyvä nousujohteinen päällä. Puuronkeitto kello seitsemältä ei kuitenkaan pääse unohtumaan edes pikkujouluissa. Jotta lp:n kannattaa jatkoille lähteä, pitää olla luvassa jotain aivan uskomattoman riehakasta, koska seuraava päivä ipanoiden kanssa kolmen tunnin unen jälkeen on yhtä helvettiä. Nyt jatkoille eivät lähteneet kaikki suosikki-ihmiseni ja riehakkuudestakaan ei ollut varmuutta. Päätin lähteä kotiin, enkä katunut.
Tuttujen sinkkujen on vaikea ymmärtää lp:iden vapaa-ajan kalleutta. Sinkun ei kannata suuttua jos lp ei lähde yhdelle tai jatkoille, hänen aikansa vaan on sen verran kalliimpaa.
PS. Nyt on muuten todella voittajaolo. Vaimo on kemuissa ja sain nukutettua vauvan ensimmäistä kertaa! Odotin tunnin kirkua ja teutomista. Mönkiäinen huusi ja otti lyhyen erän kreikkalaisroomalaista, mutta ihan muodon vuoksi. Kylvyssä tehty esiväsytys teki tehtävänsä ja nyt tuhina kuuluu molemmista huoneista. Voin laittaa lakonisen voitonriemuisen tekstarin: "Oo ihan rauhassa vaan, lapset nukkuu".
Who´s the daddy?!?!
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
Buono Estente!
Jeee!
Pitää ostaa läjä DVD-lättyjä ja laittaa faijan soittimet tallentamaan, SubTV näyttää jouluaattona maratonina Fast Showta! Sitten hoetaan seuraavat viikot 'Grrrrreat' ja Suit you, Sir!
Suosikkihahmon valinta on tuskallisen vaikeaa. Lipevä Jazz-ohjelman juontaja Louis Balfour on todella ärsyttävä, Colin Hunt ja traagiset Ted ja Raph ovat herkkua joka sekunti.
Seksihullut räätälit eivät jätä asiakasta rauhaan levottomilta vihjailuiltaan: 'Were you with a lady last night sir? Did she want it sir? Ooh, suit you!'
Kermoista kermointa taitaa ehkä sittenkin olla välimerellinen ajankohtaisohjelma Chanel 9 Gizmo-mainoksineen.
Johnny Depp on armoton Fast Show-fani ja vilahtaa myös yhdessä jaksossa räätälien uhrina.
Deppin mielestä Paul Whitehouse on maailman paras näyttelijä. Aika paljon sanottu mieheltä, joka on sentään näytellyt kaikkien, mm. Brandon ja Pacinon kanssa.
Pitää ostaa läjä DVD-lättyjä ja laittaa faijan soittimet tallentamaan, SubTV näyttää jouluaattona maratonina Fast Showta! Sitten hoetaan seuraavat viikot 'Grrrrreat' ja Suit you, Sir!
Suosikkihahmon valinta on tuskallisen vaikeaa. Lipevä Jazz-ohjelman juontaja Louis Balfour on todella ärsyttävä, Colin Hunt ja traagiset Ted ja Raph ovat herkkua joka sekunti.
Seksihullut räätälit eivät jätä asiakasta rauhaan levottomilta vihjailuiltaan: 'Were you with a lady last night sir? Did she want it sir? Ooh, suit you!'
Kermoista kermointa taitaa ehkä sittenkin olla välimerellinen ajankohtaisohjelma Chanel 9 Gizmo-mainoksineen.
Johnny Depp on armoton Fast Show-fani ja vilahtaa myös yhdessä jaksossa räätälien uhrina.
Deppin mielestä Paul Whitehouse on maailman paras näyttelijä. Aika paljon sanottu mieheltä, joka on sentään näytellyt kaikkien, mm. Brandon ja Pacinon kanssa.
maanantaina, joulukuuta 19, 2005
Isi haisee pahalta
Isi haisee pahalta! Isi juo aikujuomaa [aikuisten juomaa]!
Ok. Olen loman tarpeessa jos kerran kaksivuotiaskin sen huomaa. On muuten turha kuvitella että kaksivuotias ei jotain huomaisi tai sepittää jotain peitetarinaa. Lapset ovat vähän niin kuin eläimiä, sillä he eivät osaa järkeistää. Samoin kuin hevonen haistaa ratsastaja pelon, lapsi vaistoaa kodin tunnelman vääjämättömällä varmuudella. Kannattaa siis panostaa tunnelmaan, ei tarinoihin.
Esikoinen teutoo ilman housuja vaimon nenän edessä. Tämä toteaa että "Kiss my ass, vai"? Poika pomppii tästä riemastuneena ja huutaa "kis mai äääääs, kis mai äääääs"!
Nuorimmainen on juuri oppinut ryömimään, pitää alkaa siivoamaan useammin. Erityisesti sähköjohdot olisivat salvaa pikkuisen kutiaville ikenille. Mikähän niissä johdoissa kiinnostaa? Esikoisen puolitoistavuotias leikkitoveri vetäisi reippaalla otteella virtajohdon irti kotitietokoneesta, eikä rakkine enää buutannut. Lapsen äidiltä pääsi ruma sana, jonka puolitoistavuotias tarkkaavaisesti painoi mieleensä sukulaistätejä myöhemmin ilahduttaakseen.
Vaimo heittää epähuomiossa silmälasini vessanpönttöön vauvan kakkojen perään. Miten muuten on mahdollista että lattialla mönkivä pienokainen onnnistuu kaatamaan märällä pyykillä ladatun pyykkitelineen päällensä?
Ok. Olen loman tarpeessa jos kerran kaksivuotiaskin sen huomaa. On muuten turha kuvitella että kaksivuotias ei jotain huomaisi tai sepittää jotain peitetarinaa. Lapset ovat vähän niin kuin eläimiä, sillä he eivät osaa järkeistää. Samoin kuin hevonen haistaa ratsastaja pelon, lapsi vaistoaa kodin tunnelman vääjämättömällä varmuudella. Kannattaa siis panostaa tunnelmaan, ei tarinoihin.
Esikoinen teutoo ilman housuja vaimon nenän edessä. Tämä toteaa että "Kiss my ass, vai"? Poika pomppii tästä riemastuneena ja huutaa "kis mai äääääs, kis mai äääääs"!
Nuorimmainen on juuri oppinut ryömimään, pitää alkaa siivoamaan useammin. Erityisesti sähköjohdot olisivat salvaa pikkuisen kutiaville ikenille. Mikähän niissä johdoissa kiinnostaa? Esikoisen puolitoistavuotias leikkitoveri vetäisi reippaalla otteella virtajohdon irti kotitietokoneesta, eikä rakkine enää buutannut. Lapsen äidiltä pääsi ruma sana, jonka puolitoistavuotias tarkkaavaisesti painoi mieleensä sukulaistätejä myöhemmin ilahduttaakseen.
Vaimo heittää epähuomiossa silmälasini vessanpönttöön vauvan kakkojen perään. Miten muuten on mahdollista että lattialla mönkivä pienokainen onnnistuu kaatamaan märällä pyykillä ladatun pyykkitelineen päällensä?
sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005
Puuroa sisään suoraan syötöstä
Vauvan syöttöminen ja maalinteko ovat hyvin samanlaista hommaa.
Suoraviivaisuus on kaiken a ja o, boksiin pitää mennä suorinta tietä ja niska kyyryssä. Aukot ja herpaantumiset puolustuksessa pitää käyttää armotta hyväkseen. Pistot puolustuslinjan (kaksi tahmeaa, pulleaa ja vimmatusti huiskivaa kättä) taakse ovat varmin tapa maalintekoon. Irtopallot pitää latoa sisään ennen kuin puolustus siivoaa ne sivummalle.
Erikoistilanteita ja taktisia kuvioita pitää käyttää myös, ellei pelitilanteista saada maaleja. Hei kato mikä tuolla lentää, lentävä pupu/possu/hyökkääjien ristiinjuoksu - suu aukeaa ja reppu soi. Liika kikkailu kuitenkin kostautuu. Jos syöttö lähtee pelin ollessa poikki, maali hylätään ja mössöt lentävät pöristen pihalle.
Olet onnekas jos lapsesi ovat hanakoita syömään, omani ovat puolustusvoittoisempia, esikoinen vannoo catenaggion nimeen. Nykyään vintiön lempileikki on Guantanamo eli syömälakko. Henkien taisto on jokapäiväistä ja uhmaikäinen tuijottaa syöttötuolista rävähtämättä suoraan silmiin posket pullollaan.
Suoraviivaisuus on kaiken a ja o, boksiin pitää mennä suorinta tietä ja niska kyyryssä. Aukot ja herpaantumiset puolustuksessa pitää käyttää armotta hyväkseen. Pistot puolustuslinjan (kaksi tahmeaa, pulleaa ja vimmatusti huiskivaa kättä) taakse ovat varmin tapa maalintekoon. Irtopallot pitää latoa sisään ennen kuin puolustus siivoaa ne sivummalle.
Erikoistilanteita ja taktisia kuvioita pitää käyttää myös, ellei pelitilanteista saada maaleja. Hei kato mikä tuolla lentää, lentävä pupu/possu/hyökkääjien ristiinjuoksu - suu aukeaa ja reppu soi. Liika kikkailu kuitenkin kostautuu. Jos syöttö lähtee pelin ollessa poikki, maali hylätään ja mössöt lentävät pöristen pihalle.
Olet onnekas jos lapsesi ovat hanakoita syömään, omani ovat puolustusvoittoisempia, esikoinen vannoo catenaggion nimeen. Nykyään vintiön lempileikki on Guantanamo eli syömälakko. Henkien taisto on jokapäiväistä ja uhmaikäinen tuijottaa syöttötuolista rävähtämättä suoraan silmiin posket pullollaan.
perjantaina, joulukuuta 09, 2005
Futiksen hyvät pahat ja rumat
Töissä on on ollut ilo tavata sivistyneitä ihmisiä, siis sellaisia jotka tietävät paljon jalkapallosta.
Perussuomalaisten Timo Soini tuntee brittifutista laajasti, hän on rähinäjoukkue Millwallin kiihkeä kannattaja ja käy paikan päällä säännöllisesti pyhiinvaellusmatkalla. Perunanenäinen ja perusreiskan oloinen Soini varmaan sulautuu fanikamppeissaan Millwallin kannattajapubiin ladien sekaan. Eivät taitaisi uskoa että kaveri on siviilissä puoluejohtaja ja presidenttiehdokas.
Paavo Arhinmäki puolestaan kirjoittaa Kansan Uutisiin veikkausvinkkejä. Hänellä on kunnioitettava missio tuoda esiin vasemmistonäkökulmaa jalkapallosta. Lounaalla selvisi mm. että Italian Serie A:n vasemmistolaisin joukkue on AS Livorno Calcio, jonka kannattajat laulavat otteluissa Kansainvälistä ja punaliput liehuvat. Joukkueen ykköstähti, Serie A:ssa viime kaudella 22 maalia mättänyt Christiano Lucarelli on tiukka sosialisti. Häntä ottavat aivoon jalkapalloon pesiytynyt kapitalismi ja pelaajien kiinostus kalliisiin kelloihin ja autoihin.
Historia tuntee liudan poliittisesti aktiivisia jalkapalloilijoita. Kolmannen maailman maissa heistä moni on nostettu urheilumistereiksi kuten Pelé ja Roger Milla. Goerge Weah hävisi vastikään Liberian presidentinvaaleissa Afrikan ensimmäiselle naispresidentille Ellen Johnson Sirleafille.
Espanjassa moni futistähti on kunnostautunut fasistien mannekiinina, nimekkäimpänä Real Madridin ja fasistiultrien ikoni Raul. Vasempaan päin kallellaan ovat puolestaan mm. Fidel Castron kaveri Diego Maradona ja Ivan Zamorano. Ranskan Lilian Thuramia, vaimoni suosikkifutaajaa, epäillään myös vasemmistolaiseksi, sillä hän on intellektuelli ja Le Monde Diplomatique-lehden tilaaja. Epäilen kuitenkin vaimoni Thuram-innostuksen johtuvan muista tekijöistä.
Kuuluisin vasemmistolainen jalkapalloilija lienee silti Länsi-Saksan legendaarinen Paul Breitner, joka oli niin hyvä että hänet oli pakko ottaa mukaan maajoukkueeseen avoimen maolaisista mielipiteistä huolimatta. Breitner muistetaan myös muhkeasta afrosta, viiksistä ja pulisongeista, sekä liian pienistä urheilushortseista.
Norjalaisen "robottifutiksen" isä Egil Olsen, on tietty vankka marxilainen. Ei ihme että hänen pelifilosofiassaan yksilö on pantu järjestelmän pelinappulaksi.
Perussuomalaisten Timo Soini tuntee brittifutista laajasti, hän on rähinäjoukkue Millwallin kiihkeä kannattaja ja käy paikan päällä säännöllisesti pyhiinvaellusmatkalla. Perunanenäinen ja perusreiskan oloinen Soini varmaan sulautuu fanikamppeissaan Millwallin kannattajapubiin ladien sekaan. Eivät taitaisi uskoa että kaveri on siviilissä puoluejohtaja ja presidenttiehdokas.
Paavo Arhinmäki puolestaan kirjoittaa Kansan Uutisiin veikkausvinkkejä. Hänellä on kunnioitettava missio tuoda esiin vasemmistonäkökulmaa jalkapallosta. Lounaalla selvisi mm. että Italian Serie A:n vasemmistolaisin joukkue on AS Livorno Calcio, jonka kannattajat laulavat otteluissa Kansainvälistä ja punaliput liehuvat. Joukkueen ykköstähti, Serie A:ssa viime kaudella 22 maalia mättänyt Christiano Lucarelli on tiukka sosialisti. Häntä ottavat aivoon jalkapalloon pesiytynyt kapitalismi ja pelaajien kiinostus kalliisiin kelloihin ja autoihin.
Historia tuntee liudan poliittisesti aktiivisia jalkapalloilijoita. Kolmannen maailman maissa heistä moni on nostettu urheilumistereiksi kuten Pelé ja Roger Milla. Goerge Weah hävisi vastikään Liberian presidentinvaaleissa Afrikan ensimmäiselle naispresidentille Ellen Johnson Sirleafille.
Espanjassa moni futistähti on kunnostautunut fasistien mannekiinina, nimekkäimpänä Real Madridin ja fasistiultrien ikoni Raul. Vasempaan päin kallellaan ovat puolestaan mm. Fidel Castron kaveri Diego Maradona ja Ivan Zamorano. Ranskan Lilian Thuramia, vaimoni suosikkifutaajaa, epäillään myös vasemmistolaiseksi, sillä hän on intellektuelli ja Le Monde Diplomatique-lehden tilaaja. Epäilen kuitenkin vaimoni Thuram-innostuksen johtuvan muista tekijöistä.
Kuuluisin vasemmistolainen jalkapalloilija lienee silti Länsi-Saksan legendaarinen Paul Breitner, joka oli niin hyvä että hänet oli pakko ottaa mukaan maajoukkueeseen avoimen maolaisista mielipiteistä huolimatta. Breitner muistetaan myös muhkeasta afrosta, viiksistä ja pulisongeista, sekä liian pienistä urheilushortseista.
Norjalaisen "robottifutiksen" isä Egil Olsen, on tietty vankka marxilainen. Ei ihme että hänen pelifilosofiassaan yksilö on pantu järjestelmän pelinappulaksi.
- Voittajasaitti: uglyfootballers.com. Täältää löytyvät erikseen mm. Englannin kaikkien aikojen rumimmat pelaajat, takatukat ja pulisongit!
torstaina, joulukuuta 08, 2005
Zulu ei oo pulu
Arvaa mihinkä kansallisuuteen tai väestöryhmään tämä ihminen kuuluu, hänestä kirjoitetaan uusissa koulukirjoissa seuraavasti:
On huonosti koulutettu, käyttää huumeita, lintsaa koulusta, kuolee nuorena väkivaltaisesti, mutta on urheilullinen.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen vanhat suomalaiset tietosanakirjat, joissa todettiin parhaiden tasankoneekereiden hyppäävän korkealle jopa ilman vauhtia, mutta olevan liian lyhytjänteisiä älyllisiin pyrintöihin.
Hmh. puhuttaisiinko tässä kenties romanivähemmistöstä? Tuskin, se urheilullisuus ei kuulu joukkoon ellei ole kyse raviurheilusta. No tämä voisi olla vaikka aussien koulukirjan kuvausta aboriginaaleista, Kathy Freeman kun on voittanut olympiakultaakin. Tai sitten kyseessä voisivat olla Amerikan alkuperäiset asukkaat raamattuvyöhykkeen lasten opuksissa.
No, ehkä arvasittekin että siinähän kerrotaan sinusta ja minusta, siis suomalaisista 2000-kuvun ruotsalaisissa oppikirjoissa. Eipä ihme että vaihto-opiskelijana Uumajassa tunsin itseni hieman b-luokan EU-kansalaiseksi. Tämä ei johtunut kokonaan omasta juroudestani ja korkeista poskipäistä, sillä tekeytyessäni britiksi oli aivan eri ääni kellossa.
Sveamamman maassa on kuitenkin puolensa ja ruotsin kieli on niin veikeää että aloitan taas ensi kuussa ruostuneen ruotsin kielen opiskelun.
tiistaina, joulukuuta 06, 2005
Oltiin itsenäisii, oltiin toisissa kii
Jaaha, itsenäisyyspäivän kunniaksi sitten päätettiin kysellä suomalaisilta että halutaanko tänne lisää maahanmuuttajia. Isylit ja äitylit jäävät joukolla eläkkeelle ja kymmenessä vuodessa työelämässä poistuu 700 000 - 800 000 ihmistä. Tilalle on tulossa aika helvetin paljon vähemmän. Vuonna 2030 meillä on 400 000 eläkeläistä enemmän kuin nyt.
Suomalaiset, maailman nopeimmin ikääntyvä kansa, kyselevät vielä 2005 toisiltaan että haluttaisiinko me tänne porukkaa vai ei. Neljä viidestä oli tietty sitä mieltä että ei sunkaan me tänne niitä maahanmuuttajia enempää tarvita. Pressavaaliehdokkailtakin kysyttiin. Vanhasen Matti sanoi että ottaisi tänne mieluiten lääkäreitä. Kas kun ei raketti-insinöörejä, anna mun kaikki kestää! Suomelle olisi lottovoitto jos saataisiin vaikka taksikuskeja, putkimiehiä tai lähihoitajia. Perssuomalaisten Timo Soinin mielestä ei ainakaan niitä picnic-pakolaisia. No ei niin, mutta maahanmuuttajalla ja pakolaisella ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä keskenään. Timo sen todennäköisesti tietääkin mutta hämmentämällä saattaa herua ääniä ulkomaalaisvihamielisiltä.
Se mitä tässä pitäisi kysellä on että miten ihmeessä me saamme tänne lisää ihmisiä. On osoittautunut ettei tänne Suomeen mitään ryntäystä olekaan, mitä en valtavasti ihmettele. Varmuuden vuoksi säädettiin EUn laajetessa siirtymäaikalait ettei taatusti saada uusista jäsenmaista apua eläkepommin purkutalkoisiin. Jos vaikka tänne tulee joku ulkkari opiskelemaan itselleen tutkinnon niin maan tavan mukaan saa pakata heti valmistuttuaan kimpsunsa kun oleskelulupa päättyy. Saa sitten kotopuolesta käsin hakea töitä Suomesta jos kiinnostaa.
No niin, sitten ois syytä vähän rauhoittua ja valmistautua Linnan juhlien seuraamiseen.
Iltaa, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?
Suomalaiset, maailman nopeimmin ikääntyvä kansa, kyselevät vielä 2005 toisiltaan että haluttaisiinko me tänne porukkaa vai ei. Neljä viidestä oli tietty sitä mieltä että ei sunkaan me tänne niitä maahanmuuttajia enempää tarvita. Pressavaaliehdokkailtakin kysyttiin. Vanhasen Matti sanoi että ottaisi tänne mieluiten lääkäreitä. Kas kun ei raketti-insinöörejä, anna mun kaikki kestää! Suomelle olisi lottovoitto jos saataisiin vaikka taksikuskeja, putkimiehiä tai lähihoitajia. Perssuomalaisten Timo Soinin mielestä ei ainakaan niitä picnic-pakolaisia. No ei niin, mutta maahanmuuttajalla ja pakolaisella ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä keskenään. Timo sen todennäköisesti tietääkin mutta hämmentämällä saattaa herua ääniä ulkomaalaisvihamielisiltä.
Se mitä tässä pitäisi kysellä on että miten ihmeessä me saamme tänne lisää ihmisiä. On osoittautunut ettei tänne Suomeen mitään ryntäystä olekaan, mitä en valtavasti ihmettele. Varmuuden vuoksi säädettiin EUn laajetessa siirtymäaikalait ettei taatusti saada uusista jäsenmaista apua eläkepommin purkutalkoisiin. Jos vaikka tänne tulee joku ulkkari opiskelemaan itselleen tutkinnon niin maan tavan mukaan saa pakata heti valmistuttuaan kimpsunsa kun oleskelulupa päättyy. Saa sitten kotopuolesta käsin hakea töitä Suomesta jos kiinnostaa.
No niin, sitten ois syytä vähän rauhoittua ja valmistautua Linnan juhlien seuraamiseen.
Iltaa, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?
- Tässä muuten pirun kiinostava Ylkkärin juttu eläkepommista/sukupolvisodasta.
sunnuntaina, joulukuuta 04, 2005
6 syytä rakastaa discoa
Täsmennys: tarkoitan discoa ennen Saturday Night Feveriä. Se ei ole ABBAa eikä varsinkaan Boney M:ää.
11.12. Tästä on nyt tullut sen verran näpeille että pitää oikaista: kuten Matti kommentoi, Saturday Night Fever oli vuonna 1977 ja discon kultavuodet tosiaan jatkuivat 70-luvun loppuun. Abba teki myös loistavaa discoa.
11.12. Tästä on nyt tullut sen verran näpeille että pitää oikaista: kuten Matti kommentoi, Saturday Night Fever oli vuonna 1977 ja discon kultavuodet tosiaan jatkuivat 70-luvun loppuun. Abba teki myös loistavaa discoa.
- Disco on parasta tanssimusaa mitä on tehty. Vaikutuksen voi tuntea välittömästi lantionseudulla.
- Disco on suuruudenhullua ja älyttömän hyvin soitettua. Kukaan ei enää raahaa studioon lattariperkussioryhmää, viulusektiota, torvisektiota, baptistikuoroa analogisyntetisaattoreita, wah wah-kitaroita, harpunsoittajaa ja peukkubasistia tekemään tanssimusiikkia.
- Discossa ei ole sanomaa, tai se on syvällisimmillään: "I believe in the boogie but the boogie don´t believe in me". Kaikista pahinta on väkinäinen kantaaottavuus, jota tulee nykyään joka tuutista (tästäkin, rahhhah). Discossa otetaan kantaa vain siihen että lauantai on paras päivä ja siiihen kuka on paras tanssija.
- Disco on kinkkistä. Discovaatteet ovat hillittömiä ja tukat pöyhkeitä.
- Disco on kuin pizzaa kaikilla täytteillä. Kun homot, latinot, amerikanitalialaiset ja entinen musta soulporukka ryhtyivät discoa niin jokainen heitti sekaan omat lempimausteensa. Nam.
- Mahtavat laulajat. 70-luvun loppupuolella suuret soul- ja gospellaulajat olivat uransa ehtoopuolella elleivät sentään aallonpohjassa. Discoa laulamaan riitti tukevoituneita ja elämää nähneitä, mutta upeaäänisiä soultanttoja. Kun Loleatta Holloway avaa ääniarkkunsa jossain kuuden minuutin kohdalla Dan Hartmanin Relight my Firea: "There's a new day on the other side 'Cos I got hope in my soul" niin tekee mieli nostaa kädet ilmaan ja liittyä todistamaan discon ilosanomaa.
Säpinää ja tärinää työpaikolla
Olen ollut sitä mieltä että työtavat menevät yhä älyttömämmiksi. Sunnuntain Hesarista sain vahvistusta uskolleni, jenkkitutkimusten mukaan tietotyötä tekevällä konttorirotalla on työpäivän aikana yhtenäistä työaikaa enintään 11 minuuttia ilman keskeytystä. Keskeytyksen jälkeen rytmiin pääseminen kestää 25 minuuttia, mutta eihän semmoista aikaa siis olekaan. Jopa 40 % työajasta menee siihen että mietitään mitä ollaan tekemässä. Siis päälle kolme tuntia päivässä?!! Ihmisen aivoja kun ei vaan ole tehty moniajoa varten.
Työpaikoilla on helvetinmoinen pörinä, puhelimet soivat, kalenterit täyttyvät ja meiliä plompsahtelee ruutuun. Siitä sitten ihmisille maksetaan ja kansantalous muka pyörii tällä pöhinällä, ei tässä oo mitään järkeä. Nyt on todistettu ettei sillä ole paljoa tekemistä oikean työn tai ainakaan tehokkaan työn kanssa, ha!
Vihaan sähköpostia enkä suostu hyväksymään sitä että sitä pitäisi lukea koko ajan. Kyllä ne sitten soittaa jos on jotain oikeesti tärkeätä. Jos aamulla ensimmäisenä työhön mennessä avaa sen ärsykkeiden pandoran lippaan niin voi sanoa hei hei ajattelua vaativille hommille loppupäiväksi. Ajattelua vaativa työ - on siinäkin termi. Varastolla trukilla ajellessa saattoi jättää aamulla aivot narikkaan, mutta nytkin huomaan puhuvani erikseen ajattelua vaativasta työstä. Sitä pitää tehdä aikaisin aamulla ennen kuin puhelin soi tai duunikaverit tulevat toimistokuukkeloimaan.
Pitää ruveta itsekin miettimään että milloin kannattaa keskyttää jonkun työnteko jollain pösilövitsillä. Viisainta olisi tehdä ja antaa toisten tehdä rauhassa ja pitää pitkä ja hullutteleva lounas. Lounastaminen on ehdottoman aliarvioitua hommaa. Herjaa heittäessä ja asioita ruotiessa pääsee kaiken sälän yläpuolelle ja saa uusia ideoita. Palatessani työpöydän ääreen muistan taas paitsi mitä olen tekemässä, myös miksi olen tekemässä. Tämän oivalluksen jälkeen asiat tuntuvat taas luistavan aivan eri tavalla. Myös parhaat ideat eivät ainakaan minulle synny ikinä näppiksen ääressä vaan päämäärättömässä ja pöhkössä jutustelussa työkavereiden kanssa.
Jos minä olisin diktaattori, kieltäisin sähköpostin jatkuvan aukipitämisen ja lounaan pitäisi kestää vähintään kolme varttia!
Työpaikoilla on helvetinmoinen pörinä, puhelimet soivat, kalenterit täyttyvät ja meiliä plompsahtelee ruutuun. Siitä sitten ihmisille maksetaan ja kansantalous muka pyörii tällä pöhinällä, ei tässä oo mitään järkeä. Nyt on todistettu ettei sillä ole paljoa tekemistä oikean työn tai ainakaan tehokkaan työn kanssa, ha!
Vihaan sähköpostia enkä suostu hyväksymään sitä että sitä pitäisi lukea koko ajan. Kyllä ne sitten soittaa jos on jotain oikeesti tärkeätä. Jos aamulla ensimmäisenä työhön mennessä avaa sen ärsykkeiden pandoran lippaan niin voi sanoa hei hei ajattelua vaativille hommille loppupäiväksi. Ajattelua vaativa työ - on siinäkin termi. Varastolla trukilla ajellessa saattoi jättää aamulla aivot narikkaan, mutta nytkin huomaan puhuvani erikseen ajattelua vaativasta työstä. Sitä pitää tehdä aikaisin aamulla ennen kuin puhelin soi tai duunikaverit tulevat toimistokuukkeloimaan.
Pitää ruveta itsekin miettimään että milloin kannattaa keskyttää jonkun työnteko jollain pösilövitsillä. Viisainta olisi tehdä ja antaa toisten tehdä rauhassa ja pitää pitkä ja hullutteleva lounas. Lounastaminen on ehdottoman aliarvioitua hommaa. Herjaa heittäessä ja asioita ruotiessa pääsee kaiken sälän yläpuolelle ja saa uusia ideoita. Palatessani työpöydän ääreen muistan taas paitsi mitä olen tekemässä, myös miksi olen tekemässä. Tämän oivalluksen jälkeen asiat tuntuvat taas luistavan aivan eri tavalla. Myös parhaat ideat eivät ainakaan minulle synny ikinä näppiksen ääressä vaan päämäärättömässä ja pöhkössä jutustelussa työkavereiden kanssa.
Jos minä olisin diktaattori, kieltäisin sähköpostin jatkuvan aukipitämisen ja lounaan pitäisi kestää vähintään kolme varttia!
perjantaina, joulukuuta 02, 2005
Ei niin nuori eikä erityisen vihainen
Yllätin itseni miettimästä useamman kerran viikossa, että jos olisi blogi niin tästä aiheesta pitäisi jotain roiskaista. Blogittamaan siis.
PK-sektorilla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kanssa. PK-sektori tarkoittaa pissa-kakka-sektoria, josta pienten lasten vannhemmat itsensä vääjäämättä löytävät. Tiesin ennen lasten tuloa että on olemassa päällisin puolin tolkullisen oloisia aikuisia ihmisiä, joille on luontevaa puhua keskenään kakasta. Nämä ihmiset löytyväyt enimmäkseen hiekkalaatikoilta, tavaratalojen lastenosastoilta ja Modestyn kahvilasta Sanomatalosta. Minäkin tajusin eräänä päivänä olevani yksi niistä ja näin on käynyt myös ystävilleni alati kiihtyvällä tahdilla.
Tästä ei tule silti mitään petomaanin kakkablogia, kotona on vaippahommaa tarpeeksi. Myöskään mitään maailmantuskakanavaa en halua sillä töissä saan purkaa sitä ihan riittävästi.
Ei tästä taida myökään tulla mitään nuoren vihaisen miehen avautumista, olen enää enintään närkästynyt ja sen nuoruudenkin kanssa alkaa olla vähän niin ja näin. Tervetuloa PK-sektorille!
PK-sektorilla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kanssa. PK-sektori tarkoittaa pissa-kakka-sektoria, josta pienten lasten vannhemmat itsensä vääjäämättä löytävät. Tiesin ennen lasten tuloa että on olemassa päällisin puolin tolkullisen oloisia aikuisia ihmisiä, joille on luontevaa puhua keskenään kakasta. Nämä ihmiset löytyväyt enimmäkseen hiekkalaatikoilta, tavaratalojen lastenosastoilta ja Modestyn kahvilasta Sanomatalosta. Minäkin tajusin eräänä päivänä olevani yksi niistä ja näin on käynyt myös ystävilleni alati kiihtyvällä tahdilla.
Tästä ei tule silti mitään petomaanin kakkablogia, kotona on vaippahommaa tarpeeksi. Myöskään mitään maailmantuskakanavaa en halua sillä töissä saan purkaa sitä ihan riittävästi.
Ei tästä taida myökään tulla mitään nuoren vihaisen miehen avautumista, olen enää enintään närkästynyt ja sen nuoruudenkin kanssa alkaa olla vähän niin ja näin. Tervetuloa PK-sektorille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)