Kiitos Freddie ja Wolfgang!

Haluan kiittää kahta musiikin suurmiestä, Freddie Mercurya ja Wolfgang Amadeus Mozartia, koska maailma ilman heitä olisi paljon ankeampi paikka.

Mozartia kuunnellessa tuntuu siltä kuin kaikessa olisi järkeä, ylitsepääsemättömät ongelmat kutistuvat ja rauha ja toiveikkuus valtaavat mielen. En ole uskonnollinen ihminen mutta Mozartin musiikki saa uskomaan hänen aikalaisiaan: että on Jumala joka valitsi välikappaleekseen tämän pienikokoisen pieruhuumorin ja uhkapelien ystävän. Tuloksena oli ylimaallisen kaunista, iloa ja helppoutta pursuavaa musiikkia.

Telkusta tuli samana iltana kaksi konserttia: Queen vuodelta 1986 ja aikamme kovimmaksi stadionviihdyttäjäksi mainostettu Robbie Williams livenä. Robbie on komea, Freddie enintään persoonallinen, Robbiella on hyvät hampaat, Freddie oli kasvattanut viikset purukalustonsa peitoksi. Robbiella on huima audiovisuaalinen show, Freddiellä oli värivalot, Robbiella tyylikkäät vaatteet, Freddiellä mattinykäsfarkut. Sen enempää vertailua ei ole reilua tehdä, koska Freddie oli maailman kovin rock-laulaja, jonka oli helppoa täyttää valtavat stadionit äänellään, egollaan ja karismallaan.

Live Aid -konsertin aikaan Queen oli jo pois muodista, mutta kun Freddie avasi äänensä täydellä Wembleyllä, totesivat muut tähdet backstage-alueella että jaaha, siinä meni show, kuka joutuu seuraavaksi. Henry Rollins totesi osuvasti että jos Nürnbergin puoluepäivillä olisi ollut bändi niin se olisi näyttänyt tuolta. Paitsi että Freddie oli huima showmies, teki hän myös kuolematonta musaa. On tietenkin sääli ettei Freddie tullut kunnolla kaapista ja Night at the Operan hullunrohkeus muuttui vähitellen takuuvarmaksi stadionrockiksi.

Joka tapauksessa, suosittelen jokaiselle työhaastatteluun menijälle psyykkaukseksi pientä annosta Freddie Mercurya, because darlings, We are the Champions!

BigBrother-kokemus

Ei ole helppoa suomalaisilla tosiTV:n tekijöillä. Amerikan asukkaat halailevat, kiljuvat, riitelevät ja ilmeilevät naamallaan ihan luonnostaan. Siihen päälle vielä machompi kulttuuri, uskontojen kirjo ja rotujen väliset ristiriidat niin johan on viihdepotpuri valmiina. Sen sijaan meikäläisille kisaajille pitää antaa joko todella paljon viinaa tai sähköshokkeja ennen kuin alkaa syntyä mitään katsomisen arvoista. Suomen Robinsonin tuottajien riipaisevasta epätoivosta kertoi jakso, jossa kilpailijat suljettiin auringon paahteeseen bambuhäkkeihin ilman ruokaa. Nälkä ja piina vain jatkuivat, mutta suomalaiset kilpaveikot ja -siskot juttelivat lähinnä säästä ja lottovoitosta.

Pohjanmaalaiset kaverukset ovat onnistuneet tekemään hittituotteen itsensä satuttamisesta. Pidin duudsoneita pelkästään yksinkertaisina kavereina ennen kuin kuulin heidän haastattelunsa radiosta. Duudsonit osoittautuivat kivenkoviksi ja päämäärätietoisiksi liikemiehiksi promootio- ja oheistuotesuunnitemineen. Bisnespuheen väliin pojat muistivat aina välillä piereskellä ja uhata toimituksen särkemisellä. Katsoin uteliaisuuttani että millä sitä suomikuvaa tällä kertaa kirkastetaan Amerikan kaapelikanavilla. Ei se paljoa naurattanut kun kaverit ovat oikeasti vammauttaneet itsensä aivan surkeaan kuntoon. Väkinäistä naurua vääntäen poijaat heittivät tikkaa lihavan kaverin mahaan ja nukkuva komiampi kaveri herätettiin lyömällä pesismailalla kiveksiin. Selittäkää joku mikä ero sillä on pahoinpitelyn kanssa? Silmäkulma kostui myötähäpeästä siinä vaiheessa kun tuotantoyhtiön pakusta ilmestyi duudsonien farmille palkattuja isotissisiä mimmejä lehmäbikineissään väkinäisesti kirmailemaan.

SubTV:n hittisarjassa kilpailijat suljetaan pehmustettuihin huoneisiin ja juotetaan känniin. Näin on saatu sadoista tunneista saatu seulottua joitain ikimuistoisia televisioviihteen hetkiä, kuten se että Perttu sanoi "coconuts, bananas", muistattehan. Nyt sitten saatiin säpinää kun kilpailija Mika riisui sammuneen Sorellan housut ja alkoi kähmiä tätä. Touhulle on ihan nimikin, seksuaalinen hyväksikäyttö, jota nyt esitutkinnassa tutkitaan. Nimestä viis, katsojaluvut ainakin ovat nousussa. SubTV:n mediatiedoissa riemuitaan syksyn suosiosta: Viikkotavoittavuus 15-34-vuotiaissa nousi 64 prosenttiin ja kaupallinen katseluosuus prime timessa oli 21,1, prosenttia. "Big Brotherin kiinnostavuudesta kertoo myös ohjelman katsojaprofiili, joka ei suinkaan rajoitu pelkästään nuoriin."

Katsojien toverituomioistuin on jo julistanut seksuaalirikosten vakiotuomion: Sorella on Suomen vihatuin nainen ja syyllinen koko hässäkkään. Hänen on varmasti mukava palata siviilityöhönsä luokanopettajaksi.

Tutkija Mikko Hautakangas sanoo SubTV:n kotisivuilla että "BB tarjoaa katsojalle mahdollisuuden kokea olevansa mukana, kun Big Brother -kokemus syntyy." Suomen nuorison puolesta, kiitos SubTV tästä mahdollisuudesta!

Hoippumista ja tinkaamista

Viime aikoina on virta ollut tosi vähissä. Polvi alkaa toimia suht normaalisti mutta olen viettänyt ensimmäistä kertaa elämässäni kaksi kuukautta ilman kunnon liikuntaa. En halua kokeilla tätä enää koskaan, it makes Jussi a very dull boy. Siihen samaan läjään kaksi työtä, reipas univelka ja muutto niin alkaa olla puheaika lopussa. Työhuoneessa lentää irtaimisto ja kotona uhmaikäinen esikoinen ei saa osakseen kaikkea ansaitsemaansa kärsivällisyyttä. Onneksi tunnistan sentään oireet ja yöuntakin on paremmin tiedossa.

Muutto on viikon päästä, minulla on viisi päivää ja yötä aikaa pakata kämppä laatikoihin. Kävimme vaimoni kanssa myymässä lasten vaatteita ja kaiken maailman krääsää kirpputorilla. Kirppistely oli antoisaa mutta aika rankkaa hommaa. Kiitos faijan autolainan, pääsimme eroon isosta läjästä tavaraa ja rahaakin tuli odotuksia paremmin. Kirpparimeininki on oma maailmansa, muutaman asian opin siitä touhusta:

• Kovat tekijät ja jälleenmyyjät tulevat jo ennen avaamisaikaa, iltapäivällä ovat liikkeellä enää turistit, kuten minä. Tavaroitamme kiskottiin kuormasta jo ennen kuin saimme pöytää kasaan, parhaat kamat ostettiin heti kättelyssä. Siellä ne varmaan ovat huutonetissä.
  
• Vimpaimet käyvät kaupaksi. Suomi on täynnä Reinoja jotka kuvittelevat osaavansa (ehkä todella osaavat) korjata mitä tahansa. Rikkinäisyys ei ole syy olla myymättä elektroniikkaa. Vaatteita sen sijaan on jokseenkin turha yrittää myydä.
• Maahanmuuttajien ja suomalaisten tinkimiskulttuurit ovat tyystin erilaiset. Suomalaiset tinkivät lähinnä muodon vuoksi, etelän ihmisille kaupantekotapahtuma on osa hupia. Lähi-idästä kotoisin oleva isä yritti tinkiä naama välinpitämättömillä peruslukemilla, vaikka hänen poikansa jo hihkui ja halasi myymäämme karmeaa ääntä pitävää lelua.
  
• Ylöspano on puoli voittoa. Pöydän pitää olla siisti ja etusijalla joitain kiinnostavia sisäänheittotuotteita, jotka kertovat ettei täällä myydä mitään koirankusemaa sälää.
• Alan ihmiset katsovat ensin myyjää ja sitten vasta pöytää. Tavaroistaan eroon hankkiutuvan nuoren parin epätoivo haistetaan korttelin päähän. Hyvä niin.

No nyt takaisin pakkaamaan...