Muutto on viikon päästä, minulla on viisi päivää ja yötä aikaa pakata kämppä laatikoihin. Kävimme vaimoni kanssa myymässä lasten vaatteita ja kaiken maailman krääsää kirpputorilla. Kirppistely oli antoisaa mutta aika rankkaa hommaa. Kiitos faijan autolainan, pääsimme eroon isosta läjästä tavaraa ja rahaakin tuli odotuksia paremmin. Kirpparimeininki on oma maailmansa, muutaman asian opin siitä touhusta:
- Kovat tekijät ja jälleenmyyjät tulevat jo ennen avaamisaikaa, iltapäivällä ovat liikkeellä enää turistit, kuten minä. Tavaroitamme kiskottiin kuormasta jo ennen kuin saimme pöytää kasaan, parhaat kamat ostettiin heti kättelyssä. Siellä ne varmaan ovat huutonetissä.
- Vimpaimet käyvät kaupaksi. Suomi on täynnä Reinoja jotka kuvittelevat osaavansa (ehkä todella osaavat) korjata mitä tahansa. Rikkinäisyys ei ole syy olla myymättä elektroniikkaa. Vaatteita sen sijaan on jokseenkin turha yrittää myydä.
- Maahanmuuttajien ja suomalaisten tinkimiskulttuurit ovat tyystin erilaiset. Suomalaiset tinkivät lähinnä muodon vuoksi, etelän ihmisille kaupantekotapahtuma on osa hupia. Lähi-idästä kotoisin oleva isä yritti tinkiä naama välinpitämättömillä peruslukemilla, vaikka hänen poikansa jo hihkui ja halasi myymäämme karmeaa ääntä pitävää lelua.
- Ylöspano on puoli voittoa. Pöydän pitää olla siisti ja etusijalla joitain kiinnostavia sisäänheittotuotteita, jotka kertovat ettei täällä myydä mitään koirankusemaa sälää.
- Alan ihmiset katsovat ensin myyjää ja sitten vasta pöytää. Tavaroistaan eroon hankkiutuvan nuoren parin epätoivo haistetaan korttelin päähän. Hyvä niin.
2 kommenttia:
Jälleenmyyjät voi nähdä myös hyvänä palveluna. Jos haluat päästä kamastasi eroon nyt eikä vähitellen, on hienoa, että jotkut ostavat sen ja myyvät puolestasi huutonetissä.
Saat vähemmän rahaa, mutta säästät aikaa!
Olipa tuota tavaraa silti jäänyt ihan kannettavaksi asti.
Nimim. hartiat jäykkänä koko viikon
Lähetä kommentti