Ilkeä demariministeri Susanna Huovinen ei myöntänyt Sävelradion toimiluvalle jatkoa, mistä on syntynyt kova parku ja jonkinlainen kansanliikkeen tynkäkin. Piti ihan mökiltä tullessa kuunnella että mistä sitä ollaan jäämässä paitsi.
Kanavalta tuli tietenkin Rentoa musiikkia aikuiseen makuun, kuten jinglessä luvattiin. Ei ollut yhtään biisiä, jota ei olisi tuntenut tai vähintään osannut hyräillä mukana. Mikä siinä on että "aikuinen maku" tarkoittaa aina jotain munatonta - etten sanoisi demaria? Bändi aikuiseen makuun ei ainakaan ärsytä ketään eikä soita liian lujalla. Aikuisrock on sana jolla pilkataan sielunsa myyneitä rokkareita. "Hoidetaan tämä nyt kuin aikuiset" kuulostaa: "Teeskennellään vaan ettei tässä ole mitään tilannetta päällä ja niellään se raivo/muu tunnetila." Yökerho aikuiseen makuun, ei helvetti... Ainoa ei-munaton aikuis-alkuinen taitaa olla aikuisviihde. Ihmetellään sitten vielä että miten se aikuisuuteen siirtyminen on niin vaikeaa että halutaan tavoitella jotain ikuista nuoruutta.
Takaisin Sävelradioon, pirteän naistoimittajan mielestä Harri Marstion kappale Tämä maa sai aina palan kurkkuun: "Tämä on kova ja ankara maa, tämä pitkien pilvien maa." Olisi kanava vaihtunut viimeistään kertsissä, ellei biisin jälkeen olisi ollut päivän kohokohta: Rakkain helmipöllökokemus. Kuulijat saivat kertoa Rakkaimmasta helmipöllökokemuksestaan ja ällistyttävää kyllä, sellainen myös löytyi eräältä naisihmiseltä. Soittaja muisteli kaihoten lapsuuttaan maalla. Silloin lapsena kuulin metsästä jotain erikoista ääntä ja olin aivan ymmälläni, mutta sehän olikin se ystävämme helmipöllö. Sitten isäni tuli ja ampui sen pöllön ja täytti sen ja se on ollut minulla sellainen ihana muisto lapsuudesta, naisihminen totesi. Ja olipa se pirteän toimittajan mielestä tosi hauska tarina ja siitä lähtee sävelradion t-paita palkinnoksi sinne järvisuomeen.
Ei muuta kuin nimeä adressiin ja Sävelradiota pelastamaan!
keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006
tiistaina, kesäkuuta 27, 2006
pääosissa Itäinen tuuli ja Azorien haukka
Isäukko parka joutui kiskomaan pulkalla telkkaria pitkin metsäpolkua kun en voinut olla ilman jokapäiväistä jalkapalloannosta kesämökilläkään. Nyt alkaa olla MM-kisojen kahdeksan parasta selvillä ja on aika katsastaa miten PK-sektorin mustille hevosille kävi. Toivottavasti en ole pilannut kenenkään kisäjännitystä kertomalla etukäteen liikaa yllätysnimiä (öhm, köhm).
Norsunluurannikon ponsi ei lopulta riittänyt kivikovasta C-lohkosta jatkoon, loistava Argentiina ja Hollanti olivat liian kovia ja juonikkaita. Sen sijaan Norsut olivat Kroatiaa vastaan sitten vuoden 1970 kisojen ensimmäinen joukkue, joka nousi kahden maalin tappioasemasta voittoon.
Australia ylsi kuin ylsikin sensaatiomaisesti jatkoon alkulohkostaan, jykevät ja taitavat aussit jyräsivät japanilaiset ja tasasivat pisteet kroaattien kanssa. Italiaa vastaan vain viekkaudella ja vääryydellä annettu rangaistuspotku esti aussien pääsyn kahdeksan parhaan joukkoon.
Niinikään PK-sektorin mainostama toinen ensikertalainen, Ukraina, kokosi rivinsä Espanjaa vastaa kärsityn rökäletappion jälkeen. Shevtsenko on parsinut vähitellen jalkansa kisakuntoon ja alkulohkon jälkeen pudotti masentavaa futista pelanneen Sveitsin. Ukrainan nousu kahdeksan parhaan joukkoon on ollut muille paitsi PK-sektorin lukijoille yksi isojen isoimmista yllätyksistä.
Portugal puolestaan voitti alkulohkonsa ja pudotti joukkotappelun tunnelmissa Hollannin jatkosta. Seuraavaksi portugalilaiset ovat valmiita juonimaan punakat engelsmannit ulos kisoista.
lopuksi futaajien taiteilijanimet top 5
Norsunluurannikon ponsi ei lopulta riittänyt kivikovasta C-lohkosta jatkoon, loistava Argentiina ja Hollanti olivat liian kovia ja juonikkaita. Sen sijaan Norsut olivat Kroatiaa vastaan sitten vuoden 1970 kisojen ensimmäinen joukkue, joka nousi kahden maalin tappioasemasta voittoon.
Australia ylsi kuin ylsikin sensaatiomaisesti jatkoon alkulohkostaan, jykevät ja taitavat aussit jyräsivät japanilaiset ja tasasivat pisteet kroaattien kanssa. Italiaa vastaan vain viekkaudella ja vääryydellä annettu rangaistuspotku esti aussien pääsyn kahdeksan parhaan joukkoon.
Niinikään PK-sektorin mainostama toinen ensikertalainen, Ukraina, kokosi rivinsä Espanjaa vastaa kärsityn rökäletappion jälkeen. Shevtsenko on parsinut vähitellen jalkansa kisakuntoon ja alkulohkon jälkeen pudotti masentavaa futista pelanneen Sveitsin. Ukrainan nousu kahdeksan parhaan joukkoon on ollut muille paitsi PK-sektorin lukijoille yksi isojen isoimmista yllätyksistä.
Portugal puolestaan voitti alkulohkonsa ja pudotti joukkotappelun tunnelmissa Hollannin jatkosta. Seuraavaksi portugalilaiset ovat valmiita juonimaan punakat engelsmannit ulos kisoista.
lopuksi futaajien taiteilijanimet top 5
- Itäinen tuuli (Andriy Shevchenko)
- Azorien haukka (Pauleta)
- Pikku Aasi "El Burrito" (Ariel Ortega)
- Bilbaon teurastaja (Andoni Goikoetxea)
- Pikku kani "Conejito" (Javier Saviola)
maanantaina, kesäkuuta 19, 2006
Suo, kuokka ja parturisakset
Tampereella kävin pitkään samalla parturilla, jonka käsittelyn jälkeen oli tukka hyvin mutta myös hyvällä tuulella. Vakioparturin vaihtaminen on tiukka paikka, muualle menosta tulee petturimainen olo. Löysin Helsingistä uuden vakipaikan, lopullisesti minut vakuutti taivaallinen päänahan hieronta hiusten pesun yhteydessä. Sellaisella kun aloittaa maanantain niin asiat näyttävät paljon valoisammilta.
Parturissa käydessä tuli mieleen taas yksi syy miksi Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Parturini muutti Suomeen muutama vuosi sitten, minkä jälkeen hän on opetellut Suomen kielen ja pistänyt pystyyn oman firman. Hän on paiskinut ankarasti töitä ja juuri avatussa hoitolassaan hän työllistää 20 ihmistä.
Voi olla että parturini ei ole pomona maailman suosituin, hänen työetiikkansa ja kapitalismin henkensä eroaa aika lailla täkäläisestä. Hän haaveilee lomapäivästä ja kertoo että hyvät työntekijät ovat kiven alla. Terassikausi lisää kuulemma kummasti suomalaistyöntekijöiden maanantaisia "sairastapauksia". Joillekin on kuulemma yllätys että myös aurinkoisella säällä pitäisi tehdä kahdeksan tuntia töitä.
Parturini muistuttaa erästä perisuomalaista hahmoa, Pohjantähden alla -trilogian Akseli Koskelaa. Molemmat ovat ankaria työläisiä, jotka jupisevat että kaikki pitää itse tehdä kun muut eivät tee kunnolla. Akselikaan ei punaisesta torpparitaustasta huolimatta ollut mikään varsinainen sosialisti vaan tiukka pienyrittäjä.
Haaveilen Pohjantähden alla -trilogian loppuun lukemisesta, mieluiten koivun alla riippukeinussa. Ei se ihan toivoton ajatus ole, juhannuksena aloitan ensimmäisen oikean palkallisen lomani (ei tarvitse tehdä gradua), joka on PITKÄ. ;-)
Parturissa käydessä tuli mieleen taas yksi syy miksi Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Parturini muutti Suomeen muutama vuosi sitten, minkä jälkeen hän on opetellut Suomen kielen ja pistänyt pystyyn oman firman. Hän on paiskinut ankarasti töitä ja juuri avatussa hoitolassaan hän työllistää 20 ihmistä.
Voi olla että parturini ei ole pomona maailman suosituin, hänen työetiikkansa ja kapitalismin henkensä eroaa aika lailla täkäläisestä. Hän haaveilee lomapäivästä ja kertoo että hyvät työntekijät ovat kiven alla. Terassikausi lisää kuulemma kummasti suomalaistyöntekijöiden maanantaisia "sairastapauksia". Joillekin on kuulemma yllätys että myös aurinkoisella säällä pitäisi tehdä kahdeksan tuntia töitä.
Parturini muistuttaa erästä perisuomalaista hahmoa, Pohjantähden alla -trilogian Akseli Koskelaa. Molemmat ovat ankaria työläisiä, jotka jupisevat että kaikki pitää itse tehdä kun muut eivät tee kunnolla. Akselikaan ei punaisesta torpparitaustasta huolimatta ollut mikään varsinainen sosialisti vaan tiukka pienyrittäjä.
Haaveilen Pohjantähden alla -trilogian loppuun lukemisesta, mieluiten koivun alla riippukeinussa. Ei se ihan toivoton ajatus ole, juhannuksena aloitan ensimmäisen oikean palkallisen lomani (ei tarvitse tehdä gradua), joka on PITKÄ. ;-)
perjantaina, kesäkuuta 16, 2006
Älymystön sylikoira
Yrittäessäni myöhäisteininä esiityä jonkin sortin älykkönä, ei jalkapalloinnostuksesta kannattanut kovin paljoa elämöidä. Toisaalta siihen aikaan Espoossa viiden pennin älykköyteen olisi riittänyt aika vähän: runouden suhteen pari säkeistöä Doorsia, älykkömusiikiksi Stingiä, lukemiseksi melkein mikä tahansa kaunokirjallisuus ja päihteeksi joku erikoisempi väkijuoma, esimerkiksi grappa.
Ajat ovat muuttuneet, nykyään jalkapallo on sellaisessa asemassa että wannabe-älykkökin voi sitä aivan avoimesti diggailla. Suomalainen miesälymystö on tasoittanut tietä jalkapallolle jo pitkään, esimerkiksi kirjailija ja azzurri-tifoso Jukka Pakkanen, Claes Andersson, Jukka Virtanen ja Åke Lindman ovat tunnettuja jalkapallofaneja. Svengaavaääninen Jukka Pakkanen opetti viimeistään Italian MM-kiasatudiossa suomalaisille, että Pier Paolo Pasolinin mielestä vuoden maalintekijä olisi pitänyt julistaa vuoden runoilijaksi ja että Albert Camus oli omasta mielestään oppinut jalkapallokentällä kaiken minkä tiesi filosofiasta tai moraalista.
Onhan se hienoa että futisinnon takia ei enää tule leimatuksi täydeksi pöntöksi ja että suomalainen mies voi sanoa maalia ihanaksi ja syöttöä kauniiksi. Homma on kuitenkin menossa liian pitkälle. Nuoremman polven melkein-älyköt hokevat sitä pasolinijuttua ja Camusia koko ajan ja jalkapallosta haetaan merkityksiä ja sisältöjä jo todella kaukaa. Nuorelle pintaälykkömiehellä alkaa olla pikku pakko tunnustautua tai tekeytyä futisdiggariksi. Älykköjalkapalloilija Aki Riihilahti ja toimittaja Peter Nyman neuvovat kolumneissaan miten ummikko voi selvitä futiskisoista kasvojaan menetämättä. On sitä joku ehtinyt minultakin kysyä. Hieman mietittyäni vastaukseni on: parhaiten ummikko selviää kisoista telkkua avaamatta ja tietämättömyyttään häpeämättä. Vaikka jalkapallo onkin pelien kuningas, ei sillä ole filosofian kanssa muuta yhteistä kuin Socrates.
Vasemmistoliiton toivo Paavo Arhinmäki on ottanut itselleen melkoisen tavoitteen, hän yrittää olla samanaikaisesti lad ja älykkö. Poliittista painoarvoa hän on sanonut hakevansa keskikehoa rakentamalla. Tämä tavoite onkin jo toteutunut. Ladmaisyys tepsisi perinteiseen työväenmieskohderyhmään ja älykköys puolestaan vasemmistonuorisoon ja naisväkeen.
Paavo tietää paljon jalkapallosta, odotan mielenkiinnolla miten hänen lad-älykkö-hankkeensa kanssa käy.
Ajat ovat muuttuneet, nykyään jalkapallo on sellaisessa asemassa että wannabe-älykkökin voi sitä aivan avoimesti diggailla. Suomalainen miesälymystö on tasoittanut tietä jalkapallolle jo pitkään, esimerkiksi kirjailija ja azzurri-tifoso Jukka Pakkanen, Claes Andersson, Jukka Virtanen ja Åke Lindman ovat tunnettuja jalkapallofaneja. Svengaavaääninen Jukka Pakkanen opetti viimeistään Italian MM-kiasatudiossa suomalaisille, että Pier Paolo Pasolinin mielestä vuoden maalintekijä olisi pitänyt julistaa vuoden runoilijaksi ja että Albert Camus oli omasta mielestään oppinut jalkapallokentällä kaiken minkä tiesi filosofiasta tai moraalista.
Onhan se hienoa että futisinnon takia ei enää tule leimatuksi täydeksi pöntöksi ja että suomalainen mies voi sanoa maalia ihanaksi ja syöttöä kauniiksi. Homma on kuitenkin menossa liian pitkälle. Nuoremman polven melkein-älyköt hokevat sitä pasolinijuttua ja Camusia koko ajan ja jalkapallosta haetaan merkityksiä ja sisältöjä jo todella kaukaa. Nuorelle pintaälykkömiehellä alkaa olla pikku pakko tunnustautua tai tekeytyä futisdiggariksi. Älykköjalkapalloilija Aki Riihilahti ja toimittaja Peter Nyman neuvovat kolumneissaan miten ummikko voi selvitä futiskisoista kasvojaan menetämättä. On sitä joku ehtinyt minultakin kysyä. Hieman mietittyäni vastaukseni on: parhaiten ummikko selviää kisoista telkkua avaamatta ja tietämättömyyttään häpeämättä. Vaikka jalkapallo onkin pelien kuningas, ei sillä ole filosofian kanssa muuta yhteistä kuin Socrates.
Vasemmistoliiton toivo Paavo Arhinmäki on ottanut itselleen melkoisen tavoitteen, hän yrittää olla samanaikaisesti lad ja älykkö. Poliittista painoarvoa hän on sanonut hakevansa keskikehoa rakentamalla. Tämä tavoite onkin jo toteutunut. Ladmaisyys tepsisi perinteiseen työväenmieskohderyhmään ja älykköys puolestaan vasemmistonuorisoon ja naisväkeen.
Paavo tietää paljon jalkapallosta, odotan mielenkiinnolla miten hänen lad-älykkö-hankkeensa kanssa käy.
torstaina, kesäkuuta 08, 2006
Mustat hevoset
Juttelin aamujunassa kahden nuoren ghanalaisen insinööriopiskelijan, Charlesin ja Alexin kanssa - jalkapallosta tietenkin. Uskoni Ghanan joukkueeseen on vahvempi kuin heillä. Kuulin että joukkueen diiva Sammy Kuffour on otettu takaisin joukkueeseen.
Täänään alkavissa MM-kisoissa on Brasilia lähes kaikkien suosikki mestariksi. Brassien asenteesta kertoo jotain se, että avauskokoonpano julkistettiin jo kuukausi sitten. Joka kisoissa tuntemattomuudesta nousee joukkueita ja pelaajia jotka tekevät yllätyksiä ja nousevat ikuiseen maineeseen. Ajatelkaa vaikka Kamerunin Roger Millaa, nelikymppistä vapaaherraa, joka hälyytettiin aurinkorantojen höntsypeleistä MM-kisoihiin tekemään ikimuistoisia maaleja ja tanssimaan lambadaa kulmalipulla. Entäs sitten Kolumbian seikkaileva ihmemaalivahti René Higuita tai yhden ottelun viidellä maalilla itsensä kuolemattomaksi tehnyt Oleg Salenko. Seuraavan kuukauden aikana syntyy taas uusia tarinoita, maaleja ja tapahtumia joita kerrataan vuosia jälkeenpäin niin Afrikassa kuin pohjolassa.
PK-sektori paljastaa nyt kisojen mustat hevoset, joita kannattaa seurata suosikkien ohella:
Täänään alkavissa MM-kisoissa on Brasilia lähes kaikkien suosikki mestariksi. Brassien asenteesta kertoo jotain se, että avauskokoonpano julkistettiin jo kuukausi sitten. Joka kisoissa tuntemattomuudesta nousee joukkueita ja pelaajia jotka tekevät yllätyksiä ja nousevat ikuiseen maineeseen. Ajatelkaa vaikka Kamerunin Roger Millaa, nelikymppistä vapaaherraa, joka hälyytettiin aurinkorantojen höntsypeleistä MM-kisoihiin tekemään ikimuistoisia maaleja ja tanssimaan lambadaa kulmalipulla. Entäs sitten Kolumbian seikkaileva ihmemaalivahti René Higuita tai yhden ottelun viidellä maalilla itsensä kuolemattomaksi tehnyt Oleg Salenko. Seuraavan kuukauden aikana syntyy taas uusia tarinoita, maaleja ja tapahtumia joita kerrataan vuosia jälkeenpäin niin Afrikassa kuin pohjolassa.
PK-sektori paljastaa nyt kisojen mustat hevoset, joita kannattaa seurata suosikkien ohella:
- Norsunluurannikko: Afrikan tähti Didier Drogba johtaa MM-kisojen ensikertalaisjoukkuetta, joka on täynnä huikeaa lahjakkuutta. Tämän joukkuueen kyydissä tulee vastustajilla hikinen ilta sillä vauhtia, taklauksia ja voimaa piisaa. Arsenalin Eboue ja Toure johtavat kovaa puolustusta ja Drogba mättää maaleja. Alkulohko C on kyllä kaikista kovin.
- Portugalilla on kasassa kova ja kokenut joukkue, jossa on kypsyyttä ja taitoa. Peliä pyörittävä Deco on pieni ja ärsyttävä tyyppi, mutta tekee valtavasti töitä ja luo tilanteita. Jos Pauleta saa viimein sihdin kohdalleen niin Portugal voi mennä pitkälle.
- Australian viimeistä kotiottelua oli Melbournessa katsomassa 95 100 ihmistä. Ausseilla on fyysinen ja hyvä joukkue, joka viimeksi pelasi Hollannissa tasan 1-1. Ihmevalmentaja Hiddink on vienyt joukkueita pitkälle ennenkin.
- Ukraina ei sekään kuulu suosikeihin mutta joukkue on yhtenäinen ja taitava, kärjessä viilettää yksi maailman parhaista hyökkääjistä, Andriy Shevchenko. Jos loukkaantumishuolet hellittävät niin Ukraina potkii pitkälle.
tiistaina, kesäkuuta 06, 2006
Kidultit
Uusia sanoja tulee koko ajan lisää ja pitäisihän ne tietää ettei ole nevari. Juuri kun oppi mitä on jomango niin nyt tuli ohjelma kidulteista. Kidultti on kid adult eli aikuinen, joka leikkii leluilla ja on muutenkin lapsellinen. Ensin ajattelin että onpas aika spedeä hommaa koko kidalttius, aika epätoivoiseksi on mennyt trendipelleily. Sitten tulin ajatelleeksi että itsekin pelailen fantasiaroolipelejä ja mm. työlaukussani on liuta ewokeja ja muita tähtiensotaukkoja, jotka ovat palaamasta Kalliosta hoidosta...
Ajankohtaisen kakkosen kolmekymppiset ja koulutetut kidulttinaiset olivat paljon vähemmän infantiilin oloisia kuin suuri osa eturivin poliitikoistamme, he puhuivat kirjakieltä, konstruoivat Barbien ja Kenien ihmissuhdekoukeroita ja tallensivat niitä digikameroilla. Siinä mitä toinen mimmeistä sanoi, oli sen verran räjähdysvoimaa että kuulemme siitä vielä: "En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."
Olen aivan varma että tätä uutta kaameaa ilmiötä kauhistellaan suurten ikäluokkien edustajien kolumneissa uutena todisteena nuorten nykyaikuisten kelvottomuudesta. Eikö niille riitä enää mikään, ensin ikuinen nuoruus ja nyt ikuinen lapsuus? Mitä toivoa on isänmaalla jos nuoret aikuiset eivät tee lapsia eivätkä harrasta yhdistystoimintaa vaan leikkivät nukeilla? Lisääntymisikäinen nainen joka haluaa leikkiä barbeilla lastenteon sijasta on vähintään yhtä paha isänmaanpetturi kuin sossun rahoilla elelevä prekaarinuorisolainen, jolle eivät "paskaduunit" kelpaa. Suomessa alkavat lapsiperheiden köyhtyminen ja lasten luokkayhteiskunta olla jo sen verran hyvässä vauhdissa että en jaksa suuresti ihmetellä miten pako todellisuudesta menee joillain lasten hankkimisen edelle.
Vähän todellisuutta väliin ettei mene liian synkäksi: tänään olen saanut viettää ihanan päivän reilun vuoden ikäisen nuorimmaisen kanssa. Vauva- ja taaperoikä se vasta hienoa ikää on, kyllä se ainakin lapsuuden ja teini-iän voittaa. Mönkijävauva ei vielä tiedä sosialisaatiosta tai ympäristön odotuksista mitään, hän nauttii elämästä. Mihin tahansa asentoon voi asettua mukavasti, koska on joka puolelta hyvin pehmustettu ja notkea. Kun leikit, jammailu, pienet sabotaasit tai tutkiminen alkavat tympiä, voi yksinkertaisella äänimerkillä tilata viihdettä, ruokaa tai seuraa. Kaiken saa anteeksi kun on niin suloinen ja edesvastuuton, sitä voi vaikka pöräyttää ruokansa syöttäjän naamalle jos huvittaa. Yhtä asiaa ihmettelen: miten taapero (joka ei ainakaan tietääkseni syö saunapalvikinkkua) voi haista herättyään saunapalvikinkulta?
Ajankohtaisen kakkosen kolmekymppiset ja koulutetut kidulttinaiset olivat paljon vähemmän infantiilin oloisia kuin suuri osa eturivin poliitikoistamme, he puhuivat kirjakieltä, konstruoivat Barbien ja Kenien ihmissuhdekoukeroita ja tallensivat niitä digikameroilla. Siinä mitä toinen mimmeistä sanoi, oli sen verran räjähdysvoimaa että kuulemme siitä vielä: "En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."
Olen aivan varma että tätä uutta kaameaa ilmiötä kauhistellaan suurten ikäluokkien edustajien kolumneissa uutena todisteena nuorten nykyaikuisten kelvottomuudesta. Eikö niille riitä enää mikään, ensin ikuinen nuoruus ja nyt ikuinen lapsuus? Mitä toivoa on isänmaalla jos nuoret aikuiset eivät tee lapsia eivätkä harrasta yhdistystoimintaa vaan leikkivät nukeilla? Lisääntymisikäinen nainen joka haluaa leikkiä barbeilla lastenteon sijasta on vähintään yhtä paha isänmaanpetturi kuin sossun rahoilla elelevä prekaarinuorisolainen, jolle eivät "paskaduunit" kelpaa. Suomessa alkavat lapsiperheiden köyhtyminen ja lasten luokkayhteiskunta olla jo sen verran hyvässä vauhdissa että en jaksa suuresti ihmetellä miten pako todellisuudesta menee joillain lasten hankkimisen edelle.
Vähän todellisuutta väliin ettei mene liian synkäksi: tänään olen saanut viettää ihanan päivän reilun vuoden ikäisen nuorimmaisen kanssa. Vauva- ja taaperoikä se vasta hienoa ikää on, kyllä se ainakin lapsuuden ja teini-iän voittaa. Mönkijävauva ei vielä tiedä sosialisaatiosta tai ympäristön odotuksista mitään, hän nauttii elämästä. Mihin tahansa asentoon voi asettua mukavasti, koska on joka puolelta hyvin pehmustettu ja notkea. Kun leikit, jammailu, pienet sabotaasit tai tutkiminen alkavat tympiä, voi yksinkertaisella äänimerkillä tilata viihdettä, ruokaa tai seuraa. Kaiken saa anteeksi kun on niin suloinen ja edesvastuuton, sitä voi vaikka pöräyttää ruokansa syöttäjän naamalle jos huvittaa. Yhtä asiaa ihmettelen: miten taapero (joka ei ainakaan tietääkseni syö saunapalvikinkkua) voi haista herättyään saunapalvikinkulta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)