tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Ikävä naapuri

Kotonaan pitää voida kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa. Kotonaan ei pidä joutua miettimään milloin naapurin metelöinti alkaa. Kotonaan ei tarvitse selittää lapsilleen mihin meteliin he heräsivät peloissaan. Jos joku rikkoo näitä periaatteita vastaan, hän ryppyilee väärälle perheenisälle.

Olen kuitenkin rauhan mies (enkä erityisen roteva), joten olen yrittänyt olla diplomaattinen ja sovitteleva, vaikka houkutus oman käden oikeuteen käykin joskus mielessä. Häirikkönaapurit ovat joskus vain nuoria hölmöjä, jotka eivät tajua miten pitkälle subwooferin taajuudet kuuluvat talon rakenteissa.

En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka maksavat vuokraansa ja kuuntelevat kärvistellen häiriköintiä kuukaudesta toiseen toivoen että joku muu puuttuu asiaan. Häirikkönaapurin aisoihin laittamiseen on yksinkertaiset, helpot toimintatavat. Vastoin yleistä harhaluuloa on omistusasunnossa asuvasta sakilaisesta aivan mahdollista päästä eroon siinä missä vuokralaisestakin.

Edellisessä asunnossa menin juttelemaan naapurin teknoilijalle heti muuttopäivänä. Bileissä ei ole sinänsä mitään vikaa jos niistä ilmoitetaan etukäteen ja jos ne loppuvat siedettävään aikaan (tai jos niissä on itse mukana). On silti asioita, jotka menevät yli rajan. Diplomatia loppui siinä vaiheessa kun teiniporukka kusi bileiden päätteeksi lasten hiekkalaatikkoon. Paperitöiden ja jonkin ajan kuluttua karvanoppamusiikin ystävä ymmärsi muuttaa mamman hoteista muihin maisemiin ja se siitä.

Perheelläni on ollut viime aikoina ollut huonoa onnea naapureiden kanssa, nyt alakerran poijaat pitivät sen verran rankat uudenvuodenbileet että kun hymykampanja ei toiminut, oli syytä hätyyttää tympääntyneet lainvalvojat aamuyöllä poikia ojentamaan. Tällä kertaa aloitteen otti urhea vaimoni, josta on sukeutunut yhtä ikävä naapuri kuin minusta.

Vietimme ystäviemme kanssa uutta vuotta kun bassoelementin jyrinä ja silmitön karjuminen alkoi. Vaimoni kävi ensin ehdottamassa hetken hiljentämistä jotta lapset nukahtaisivat. Sen jälkeen olisivat poijaat saaneet luukuttaa musaansa vaikka puoleenyöhön, baariin lähtöönsä asti. Jatkot alkoivat yhden aikaan ja viimeinen pisara olivat sieg heil -huudot. Onhan se kurjaa että ikävät ihmiset pilaavat juuri äiteen hoivista päässeiden nuorukaisten villin ja vapaan opiskelijaelämän heti alkuunsa. Ei riitä että inhat lapsiperheelliset pitävät huutavia lapsiaan ihmiskilpinään, vaan käyttävät vielä virkavaltaa käsikassaranaan. Pian kolahtavat vielä isännöitsijän uudenvuoden terveiset postiluukusta. Sniff.

Ikävä asenteeni on perua vanhemmiltani, suvussani on perinteenä toisten asioihin puuttuminen. Meikäläisillä on pidetty vääryyteen ja törttöilyyn puuttumista paitsi oikeutena, myös velvollisuutena. Ääliölle on tehtävä tiettäväksi että hän on ääliö, tämä pätee erityisesti öykkäreihin, jotka asettavat itsensä muiden ja sääntöjen yläpuolelle. Ääliöyden määrittelemiseen meikäläisillä on omasta mielestämme myötäsyntyinen kyky ja oikeus. Poikkeuksena ovat heikommassa asemassa olevat, joita perinteen mukaan ei koskaan pidä mollata. Isäni, äitini ja paras ystäväni ovat siitä kadehdittavia ihmisiä, että heidän sanan säilästään irtoaa terävä pisto lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Itse kiltimpänä ihmisenä keksin liian usein sen oikean lauseen vasta seuraavana päivänä. Olen kuitenkin kehittynyt, politiikka on hyvä harrastus sanallisen itsepuolustuksen kehittämiseen.

Paitsi häirikkönaapureita, en voi sietää etuilijoita, roskaajia, kiusaajia tai seksistisiä sikoja (joita valitettavasti löytyy molemmista sukupuolista). Ahkerimmin kiilaavat ja öykkäröivät turkisrouvat ja pukuäijät, nykyajan eläkeläisten ja suurten ikäluokkien käytös antaa varsin usein syytä sanaisen arkun avaamiseen. Sama asia pätee politiikkaan joka on vähän niin kuin kylätappelu - ei se kivaa ole mutta ei siitä malta pysyä sivussakaan.

4 kommenttia:

Elena kirjoitti...

Hyvä hyvä! Noin just pitää toimia.

Anonyymi kirjoitti...

"Sieg Heil" -huudot...? Olen sanaton.

Matti kirjoitti...

Jo pelkästään noin huonosta musiikkimausta on syytä rangaista.
Ja nykyajan vanhukset teivät osaa käytöstapoja! Harva epäröi kiilata vaikka olisi huutavan vauvan kanssa liikkeellä.

Anonyymi kirjoitti...

Kas! Olen löytänyt sinusta sukulaissieluni! Olo tuntuu heti vähän vahvemmalta, sillä viime öiden kokemukset ovat puristaneet viimeiset mehut ja töihinkin pitäisi vielä energiaa riittää. Kokemuksia on, kaikenlaisista, yleensä nuorista, yö- ja päivämöykkääjistä, mutta nyt on mitta täynnä jo yksinkertaisen jymistelyn ja kolistelun ja ovien paiskinnan takia, ja ihan ilman musaa, jee! Lieneekö isännöitsijä vielä hyvä minua kohtaan, ja ottaa tänään lähettämäni valituksen vakavasti? Toivon sitä todella, kokonaisvaltaisen terveyteni takia.