Suuret ikäluokat ja heidän etujaan ajavat isot puolueet, työmarkkinajärjestöt ja eläkejärjestöt ovat solmineet ns. sukupolvisopimuksen, jonka logiikka on seuraavanlainen: Suuret ikäluokat ovat maksaneet omien vanhempiensa pienen ikäluokan pienet eläkkeet, minun ikäpolveni maksaa suurten ikäluokkien suuret eläkkeet. On aivan käsittämätöntä että eläkejärjestelmän perusteet ovat tuiki tuntemattomia valtaosalle ihmisistä, vaikka eläkevelkaan verrattuna valtionvelka on yksi kärpäsen paska. Hesari julkaisi Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion ala-arvoisen vastineen jossa tämä eli harhassa, jonka mukaan työeläkejärjestelmä on rahastoiva - eli että jokainen palkansaaja rahastoi oman eläkkeensä.
Eläkerahastoissa olevat rahat eivät riitä kuin nykyisten eläkeläisten eläkkeiden maksamiseen muutamaksi vuodeksi. Toisin kuin suuret ikäluokat usein väittävät, eläkejärjestelmä toimii niin että kulloinkin työssäolevat maksavat senhetkisten eläkeläisten palkat. Tässä ketjukirjeessä pyramidin huipulla ovat eläkeläiset. Valitettavasti Suomi on maailman nopeimmin ikääntyvä maa, ikäpyramidi on eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta väärin päin.
Jos kerran eläkerahoja ei ole missään kassakaapissa säästössä niin nuoret sukupolvethan ne ison joukon isot eläkkeet maksavat. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että palkasta perittävät eläkemaksut nousevat rankasti. Sukupolvisopimuksessa on nokkelasti sovittu "sukupolvien kesken" että tulevat sukupolvet työskentelevät huomattavasti pitempään kuin suuret ikäluokat. Nykyään jäädään eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina, meidän pitäisi jaksaa n. 67-vuotiaiksi. Sopimukseen kuuluu myös elinaikakerroin, joka alkaa leikaamaan kertyviä eläkkeitä vuoden 2009 jälkeen, suurten ikäluokkien jo jäätyä eläkkeelle. Perusteena on se uskomus, että nuoret elävät huomattavasti pidempään kuin vanhempansa ja tekevät siis pidempään töitäkin. Maailman terveysjärjestö on tosin varoitellut jo vuosia sitten että yleistyvät elintasosairaudet kuten aikuisiän diabetes, tulevat leikkaamaan eliniän nousua ja romuttamaan sairasvakuutusjärjestelmät. Ei ihme että puolue- eläke- ja ammattijärjestöpomot puhuvat rahastoinnin sijaan sukupolvien välisestä solidaarisuudesta.
Kari, Reino ja Pirkko, kiitos siitä että minä ja muut nuoret aikuiset saamme asua tässä valmiissa maassa, jossa te olette kaiken meitä varten valmiiksi laittaneet. Te, jotka hiihditte sudet perässä pimeän metsän läpi kouluun serkun monot jalassa. Eiköhän oteta yhdet, solidaarisuudelle!
5 kommenttia:
Huomasitko Jussi, että eilisessä (keskiviikko 3.1) Hesarissa muuten Pajamäki vastasi Raiviolle suurin piirtein samoilla argumenteilla kuin mitä itse blogissasi esitit.
Henkilökohtaisesti minun on kovin vaikeaa olla vihainen suurille ikäluokille, koska tunnen kovasti sympatiaa heidän tekemäänsä elämäntyötä kohtaan. Silti minun ei ole mitenkään vaikea hyväksyä Pajamäen syytöksiä ahneudesta ja laskun jättämisestä tuleville sukupolville, juuri johtuen eläkejärjestelmän luonteesta ja hyvinvointiyhteiskunnan asteittaisesta romuttamisesta esim. terveydenhuoltopalveluja tai koulutuspalveluja leikkaamalla.
Toivottavasti tällä Pajamäen "ristiretkellä" olisi ainakin se vaikutus, että nuoret polvetkin saataisiin edes äänestykoppiin ensi maaliskuussa. Ne päätökset kun sitovat kuitenkin niitäkin, jotka eivät niiden tekemiseen ole vaikuttaneet.
Henkilökohtaisesti olen hankkinut itselleni vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, koska en juurikaan luota siihen, että järjestelmä on yhtä avokätinen 2030-luvun lopulla kun eläköidyn...
Kuten Petteri sivusi, asiasta puhuminen saa henkilökohtaiset tunteet pintaan tyyliin: "mä maksan sun eläkkees, riistäjä" vs. "kiittämätön prekaarilurjus".
Tästä ei mitään sen valmiimpaa synny. Kun sivuuttaa henkilökohtaisuudet, on mahdollista keskustella järjestelmän epäreiluuksista.
Osku, kirjasi oli hyvä ja tarpeellinen, joskin olisin kaivannut ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoa kiihdyttävän elämäntavan pystyttämistä, sekä laskun jättämistä jälkipolville sinne syytelistaasi. Tsemppiä vaan vaaliteltoille ;-)
Eläkesysteemi on tosiaan rakennettu sen varaan että nuoret ikäpolvet elävät kauemmin kuin vanhemmat. Tänään hesarissa kirjoitettiin että tällä lihomisvauhdilla suomalaiset lapset edustavat (todella pitkään aikaan) ensimmäistä sukupolvea, joka elää lyhemmän aikaa kuin vanhempansa.
Suomen eläkejärjestelmä on pirun vaikea asia. Mäkin nostan Oskulle hattua ärhäkkyydestä, vaikka itse en asiaan yhtä ärhäkkäästi suhtaudukaan.
Mä en myöskään usko, että takana on mitään suurta salaliittoa. Varmaan on kuitenkin niin, että päättäjien suurta enemmistöä ei ihan hirveästi kiinnosta, miten maamme makaa vuonna 2050, he kun ovat maanneet haudassa silloin jo pitkään.
Kirjoitit Jussi, että valtionvelka on pikkujuttu verrattuna eläkevelkaan. Näin on, mutta eläkevelka on pikkujuttu siihen nähden, että nyt elävät sukupolvet kuluttavat luonnovaroja kuin heinäsirkat ja jättävät perinnökseen loppuun kalutun maapallon.
Mukava huomata, että myös te "nuoret miehet" pohditte suurten ikäluokkien edesottamuksia.
Minulla on pitkään ollut sellainen tunne, että varsinkin vanhempien miesten maailmassa oma kuolema on kaiken olevaisen loppu. "Minun jälkeeni vedenpaisumus".
Naisena tämä asetelma tuntuu varsin epäreilulta. Ay-jäärät eivät näe millaisen karhunpalveluksen he lyhytnäköisyydessään tekevät omille tyttärilleen estämällä vanhemmuudesta aiheutuvien kulujen jakamisen. "Viis siitä, omat lapset ovat jo aikuisia."
Se on vain yksi esimerkki käsittämättömän tyylittömästä vastuun sysäämisestä naisten ja nuorten, tai ainakin nuorempien, niskoille.
Teissä nuorissa miehissä on virtaa vastustaa edellisen sukupolven totuuksia. Kuunnellaanko teitä kuitenkaan? Pajamäki ei ole aivan väärässä, tosin diplomatialla olisi saatettu päästä vähän hedelmällisempään dialogiin. Eipä silti, eivät äijät mitään diplomatiaa kuuntele.
Äijien vaimoissa löytyy niitä, jotka jollakin tapaa ymmärtävät meitä nuorempia sukupolvia. Harmi vain, että iso osa heistäkin ehti vetäistä hernepussin nenään ennen aikojaan.
Lähetä kommentti