Facebookin ja muun sosiaalisen median mukana arkeemme tulee uusia ilmiöitä, joille ei ole sanoja. PK-sektorin kielitoimisto esittelee joukon uudissanoja kuten etäisriippuvuus, hymiöangsti ja statusripuli. Kiitokset Merja M:lle ideointiavusta.
etäisriippuvuus
Etäisriippuvainen on sukua läheisriippuvaiselle, hänen on jatkuvasti saatava huomiota ja kommentteja itsestään ja tekemisistään voidakseen kokea hyväksyntää. Toinen etäisriippuvaisuuden ilmenemisuoto on pakonomainen muiden tekemisten seuraaminen.
hymiöangsti
Koska ”kavereille” ei voi kertoa kuinka paljon oikeasti vituttaa ja ahdistaa, on viestiä kevennettävä huumorilla tai ainakin turvallisella ironialla. Siis mä en kestä tätä elämää ☺
virtuaalihännystely
Facebookin jeesmiehet, perskärpäset ja selkääntaputtelijat tykkäävät julkkiskaverinsa vähäpätöisimmistäkin tekemisistä. ”Sä oot upea ihminen, mä arvostan tosi paljon kun sä juot nyt kahvia”.
eTurhake
Virtuaaliset kaljatuopilliset, hassunenät ja muu roina kerääntyy nurkkiin kuten aineellisetkin turhakkeet.
statusripuli
Sinullakin on varmasti ”kaveri” joka kärsii kroonisesta tai vähintään ajoittaisesta statusripulista. Et voi välttyä tiedolta että nyt on ostettu pora, lapselta tuli kakka tai on vaan jotenkin kiva olo.
naama queen
Facebookin drama queen vuodattaa tunne-elämänsä yksityiskohtia ilman estoja. Naama queenin elämässä siis KAIKKI on TODELLA dramaattista. Juuri baarista palannut statusripulinen naama queen on voidaan luokitella viitosluokan hurrikaaniksi.
aateripuli
Aateripulista kärsivä suoltaa tapahtumia kuten sytytetään tänään kolme kynttilää Vuoristo-Karabahissa kaatuneille sotaveteraaneille ja boikotoi ensi torstaina kriminnahkaisia vaatteita.
euforiakaveri
On juuri juossut 37 kilometriä, kertoo olevansa tänäänkin supermotivoitunut ja valmis sankaritekoihin. Hän on joko vain sietämättömän pirteä tai siirtynyt koviin aineisiin.
status-Ihaa
Status-Ihaa murehtii, muistaako kukaan hänen syntymäpäiväänsä, ja kerjää huomiota arvoituksellisilla statuspäivityksillään. Status-Ihaa on tänään tietystä syystä todella huolestunut.
10 kommenttia:
Kiitos Jussi mainiosta kevennyksestä. Tuo ripulin tulkitseminen on tosi hankalaa. Toiselle ripuli, toiselle ihana juttu, että näkee, mitä ystävälle kuuluu. Mitä läheisempi ystävä, sen mukavampi on lukea useitakin päivityksiä ihan tavallisista asioista.
"Panttaajat" ja "kotikriitikot" ovat omasta mielestäni ehkä pahempia. He eivät jaa mitään eivätkä ole läsnä kuin seuratakseen toisten päivityksiä - ihan kuin perinteisen median ääressä. Tällaiset ihmiset arvioivat henkilökohtaisia tilapäivityksiä Facebookissa kuten kaupallisia tuotteita, jossa on palautusoikeus.
Ehkä tuossa riittäisi pureskeltavaa jollekulle jopa tutkimusaiheeksi? Olisi mielenkiintoista tietää, odotetaanko laatua keneltä tahansa vai halutaanko ainoastaan vieraammilta ihmisiltä tasokkaampia sisältöjä, ns. "parempaa palvelua".
Toi on erittäin totta. Poran osto saattaa olla jollekin erittäin kiinnostava asia.
Panttaajat tai "pihtarit" ovat tosiaan pahimpia, eivät kerro itsestään mitään mutta tavatessa osoittautuu että he ovat perillä kaikista asioistasi.
Kriitikko on huono, en minäkään halua näsäviisastelullani ajautua "statuskyyläksi". Pahimmat tapaukset moralisoivat toisten elämää kommenteillaan. Silloinhan tilanne olisi hyvä jos olisi valinnut kaverinsa ja yksityisyysasetukset siihen malliin että voisi kertoa hyvistä ja huonoista hetkistä rehellisesti.
Naamakirja muuttaa ilman muuta sosiaalisia normeja valtavaa vauhtia ja muutoksen seuraaminen on kutkuttavaa. Näistä olisi ihan hauska keskustella ihan kasvotusten.
Kommentteja tuli naamakirjassa sen verran paljon että pitänee julkaista osa 2, johon voisi laittaa niitä iloisempia ilmiöitä.
Kiitos näistä, huomaan tunnistavani omassa FB-feedissäni vähintäänkin suurimman osan näistä ilmiöistä.
Yksi ryhmä (ehkäpä positiivinen sellainen) on se, joka siteeraa ja kommentoi päivän uutisia. Hieman rasittavaksi se menee, kun lähes kaikki keskeisimmät uutiset tulee linkkeinä vastaan ja varustettuna joskus debattia haastavilla, mutta lähes trolliksi luokiteltavalla kommentoinnilla.
Olisivatkohan he "Uutisaddikteja"?
Jep, toinen nimiehdotus tällaiselle kaverille oli "tiedottaja".
Jos kaverinasi on muutama tiedottaja, ei tarvitse lukea uutisia erikseen sillä Samanmielisten Uutistoimisto toimittaa sinulle päivittäisen annoksen uutispuuroa.
Perjantaipulloni melkein kaatui siinä rytäkässä kun eksyin tänne ja luin lyhyen johdatuksesi naamakirjan saloihin.
Tässä iässä en ole enää uskaltanut hivuttautua ko. yhteisön jäsenyyteen. Olen seurannut keskustelua etäältä ja varoen.
Lajitoverit aikoinaan 1990-luvun alussa aprikoivat, voisiko elämästä selvitä hengissä opetelematta tietokoneen saloja. Harva onnistui siinä.
Nyt mietin sitä, voiko elämästä selvitä liittymättä naamakirjaan.
Aika hyvää kategorisointia. Tuosta puuttuu mielestäni vielä yksi ryhmä, johon tämänkin blogipostauksen voisi liittää jossain mielessä.
Eli korkeaälyiset, jotka suhtautuvat muiden käyttäytymiseen ylimielisesti. Näiltä on turha odottaa juurikaan muuta kuin näiden ryhmittymien kritisointia, yleensä sarkastiseen sävyyn.
Ha ha! Nolottaa... ehkä. Status-Ihaa on riemastuttavan oivaltava: hän kirjoittaa jotakin vähintäänkin itsetuhoiselta kuulostavaa ja paljastaa 27. kommentissa syyn (joka on poikkeuksetta vähemmän dramaattinen kuin status).
Support my cause -kutsut saavat myös kananlihalle. Naamakirja on myös aiheuttanut sen, että yhdenasianliikkeitä syntyy ja kuolee huimaa tahtia. Ihan niin kuin kukaan jaksaisi seurata päivästä toiseen kaksimielisiä juttuja tai esitellä valokuvin epäonnistuneimpia kötöstyksiään. Tai edes vittuilla Vanhaselle.
Kesällä kylmäsi, kun eräs tutuntuttu olikin yllättävän intiimisti tietoinen kuulumisistani. Täytyi mennä tarkistamaan naamakirjan asetukset ja miettiä, mitä kaikkea kannattaa "ystävilleen" vuodattaa.
Hyvä kirjoitus!
Vähän vedit "analyysiöveriksi"ja pakko tässä kohtaa olettaa, että kuvaamasi henkilöt ovat ystäviäsi. Osanottoni ystävillesi pikkunokkelasta tulkinnastasi.
Olen kirjoittanut vastaavan vähän aikaa sitten:
Karu totuus facebook-kavereistani.
”Kerro ketkä kaverisi ovat niin kerron kuka olet”
Yhtenä päivänä rupesin miettimään, kuka minä oikeastaan olen, sen lisäksi että olen myöhäis-kaksikymppinen miesopiskelija jolla on satakunta kaveria Facebookissa.
Seuraavaksi paljastan osan niistä. En tietenkään kerro näiden ihmisten nimiä, mutta suurella todennäköisyydellä tunnistat itseäsi koska emme ole niin ainutlaatuisia kuin profiilimme väittävät.
Mies-1 kirjoittaa aina jotain pientä töistä ja musiikista, mutta harvempi lukuisista kavereista jaksaa ottaa kantaa asiaan. Vaniljasta voi tykätä, mutta kaikkien päivitysten ei tarvitse olla sellaisia. ("oli kyl parasta hyytisevän päivän jälkee kunnon treeni ja sauna") Ahkerin, käytännössä ainoa kommentoija on tämän tyttöystävän äiti. Kai sekin jotain.
Nainen-1 on aina hyvällä tuulella ja kaikki on jatkuvasti niin loistavasti, että on ilo lukea noita itsekehuja, kuinka hyvin hänellä menee. Suurin osa viesteistä ovat muotoa ”illalla menen tänne ja tonne ja syön tätä eksoottista ruokaa”. Useimmiten loppuvat huutomerkkeihin. Toistaiseksi naisen fasaadi on kestänyt.
Kaksikielinen Mies-2 ei hallitse kumpaakaan kieltä kunnolla joten hän käyttää useimmiten englantia, silloinkin kun puhuu suomalaisten kanssa (mv?). Hänellä on yli 600 kaveria, mutta kukaan ei jaksa reagoida kenties jostain biiseistä irrotetuihiin lauseisiin (”-hit em where it hurts and hit em hard” tai ” - get on. cmon baby get on”). Harvempi jaksaa edes klikata tykkäystä, eikä ihme. Niin ja uusi profiili-kuva parin päivän välein.
Nainen-2 kommentoi tasan kaksi asiaa ”Voi ei, töitä taas” ja ”Jee, kaksi/kolme päivää lomaa”. Kyllä tätä lukee viikosta toiseen, samoin kuin yhden miehen yövuoroista, Mehukasta.
Nainen-3 käyttää facebookia raskaaseen pelaamiseen (mikä ettei, vaikken itse pelaa) ja hänellä on yli 500 kaveria joista tiedän, että yksi on se oikea kaveri (tyttöystäväni), loput sitten jotain ihan muuta. Mitä kuvaa ihmisestä antavat jatkuvat status-päivitykset, että tällä on taas tylsää eikä ole mitään tekemistä? Ja sitten hän on yhtäkkiä 13 uuden ihmisen kaveri vaikka tiedän, että hän on istunut viikon putkeen kotona. Voisi vaihteeksi puhua niiden kanssa eikä herätä meitä keskellä yötä tekstareillaan.
Mies-3 laittaa jatkuvasti linkkejä sarjakuvaan jatko-opiskelusta. Jos joku tykkäisi niistä kanssa (vaikka kukaan ei ikinä klikkaa ”tykkää”), hän alkaisi seuramaan niitä ihan itse, ei sitä tarvitse meille muille jatkuvasti tunkea. Niin hauskaa kun jatko-opiskelu onkaan (ei ole) ja vaikka nämä sarjakuvat olisivat kuinka ”niin totta”, valtaosalle ihmisistä asia ei missään vaiheessa elämää ole ajankohtainen.
Nainen-4 käyttää naamakirjaa omien terveysongelmien päivittämiseen. Yleisin päivitys sisältää sanan ”jaksaa” tai oikeastaan ”ei jaksaa” sekä jonkun herkullisen yksityiskohdan iho- uni- tai ruuansulatushäiriöstä.
Nainen-5 päivittää vain ja ainoastaan omia baarireissujaan. Oikeasta elämästä tiedän että muita harrastuksia hänellä ei olekaan, joten ovat ainakin ihan totta. Tanssibaari viikon/elämän kohokohtana? Sää..
Mies-4 matkustaa Venetsiaan ja heti ensimmäisenä ilmoittaa asiasta ”via Mobile”. Katsoisit hyvä mies vaan niitä maisemia äläkä käytä harvinaista laatuaikaa facebookkiin! Tosin eihän mikään kokemus ei ole minkään arvoinen ennen kuin kerrot siitä muille. Odotamme innolla valokuvia rakennuksista joiden ohi olet kaupunkikierroksellasi ajanut. Muista tuomiokirkko
Yhden naisen kaverina olen vain siksi, että oltiin samassa harrastus-ryhmässä kaksi vuotta sitten ja kaikki ovat sen jälkeen toistensa kavereita. Luonnollista, mutta tämän tapauksen kanssa ollaan juteltu ehkä kaksi kerta moikkausta pidemmälle. Siitä lähtien hän on ollut kaverini jonka tekemiset eivät voisi vähempää kiinnostaa ja olen aika varma, ettei häntäkään vastaavasti kiinnostaa olenko edes elossa. Friends for life anyway.
Aiheeseen liittyen, olin todistajana kun eräs jätkä jutteli kotibileissä alle viisi minuuttia naisen kanssa ja meni samaan tien facebookiin lisäämään tätä kaverikseen. Hänellä onkin lähempää viittäsataa ”kaveria” joiden kanssa voi jatkossa jakaa syviä henkilökohtaisia ajatuksia.
Nainen-6 päivittää omia tekemisiä noin kolmesti päivässä mikä olisi aivan liika sietokyvylleni ellei hänellä olisi isoja tissejä. Pahoittelen asiattomuutta.
Mies 5 jakaa päivittäin useampia linkkejä uutisiin näinkin harvinaisista lähteistä kuin Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Kukaan ei tietenkään ikinä löytäisi näitä uutisia ilman. Tällä tyypillä on tosin unelmana saada ulkomaalaiset pois Suomesta ja ylivoimaisesti yleisin kommentti uutisiin on ”monikulttuurisuus on rikkaus”. Se oli ihan hauskaa ensimmäiset sata kertaa, sen jälkeen se muuttui pelkästään rasittavaksi.
Lopuksi muutama irtokysymys ja kommentti jotka liittyvät yleisesti tuntemaani ihmisiin:
1) Osaisin itsekin hakea Youtubesta musiikkivideoita mikäli olisin kiinnostunut. Ei se musavideo ole mikään ”löytö” jota on pakko jakaa muiden kanssa. Olisi paljon ihmeellisempää jos sitä ei sieltä tuubasta löytyisi. Ja tunnetusti muiden musiikkimaku kiinnostaa vain sitä ”muuta” ihmistä, ei ketään muuta.
2) Omat vanhemmat kavereina alle neljäkymppisenä? Otan osaa.
3) Sovellusvastaus eräälle naiselle: ”Mitä tarvitset?” ”Pusun”. Kymmeniä tunteja myöhemmin ei yhtäkään reaktiota. Surullista.
3) Ihmiset jotka ottavat kuvan itsestään laittaakseen sen profiilikuvaksi vain osoittavat, että kuka ei ole tarpeeksi kiinnostunut niistä ottaakseen niistä kuvaa.. Eikä yksikään omasta naamasta otettu kuva ole ikinä hyvä.
4) Tiedän, että ”kavereita” voi myös poistaa tai blokata niiden päivityksiä, mutta sehän olisi sama kuin löisi luuria kiinni: epäsopivaa. Kaverini ex-tyttöystävä on poistanut minut kaverilistastaan joten nyt olen jäänyt kaikista pyhimmästä, eli vauva-jutuista paitsi. Aikani itkin, mutta sitten tein rauhan asian kanssa.
Ja viimeisenä: kuka liittyy Facebookiin vielä vuonna 2011?
-Garibaldi
Lähetä kommentti