Nyt se on ohi, valtiopäiväkausi Jyrkin avustajana. Neljä vuotta menivät nopeasti, niiden aikana tapahtui paljon sekä töissä että siviilissä. Perheeseeni syntyi kaksi lasta ja kaksi gradua, muutimme toiseen kaupunkiin.Jyrki eli mukana isoissa elämänmuutoksissani, saatoin hoitaa sairastuneita lapsia tai tehdä työn ohella gradua joustavammin kuin monessa muussa työssä olisin voinut. Tästä olen Jyrkille ikuisesti kiitollinen. Myös minä olen elänyt voimakkaasti Jyrkin elämänmuutoksissa, kansanedustajuudessa ja totuttelussa elämään sairauden kanssa. Välillä nosteltiin yhdessä shampanjalaseja voittojen kunniaksi ja välillä vastailtiin toimittajien uteluihin syövästä.
Ainakaan meidän tiimissämme työsuhteemme ei ollut mitenkään tiukan ammatillinen. Mielestäni avustajan tehtävänä on edustajan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja työolosuhteista huolehtiminen. Jos edustaja ei voi hyvin, hän ei kykene luovuuteen eikä yhteiskuntaa uudistavien ajatusten ja aloitteiden esittämiseen. Jyrki on todellakin kyennyt, hän on ollut yksi näkyvimmistä ensimmäisen kauden edustajista. On hienoa lähteä tietäen että Jyrki on jatkossakin hyvissä käsissä, Petteri Nisula siirtyi hänen avustajakseen Merikukan leivistä.
Eduskunnassa oppi lukemaan päätöksentekosysteemiä, vaalitiimiharrastuksissa pääsin yhä syvemmälle kampanjoinnin saloihin. Jyrkin avustajana pääsin oppimaan muun muassa työelämän muutoksesta, verkkoyhteisöistä ja tietoyhteiskunnasta, mutta ennen kaikkea innostuksen voimasta ja hauskuudesta. Innostus ja uteliaisuus ovat Jyrkille ehtymättömiä luonnonvaroja ja parantumatonta ja tarttuvaa laatua, toisin kuin se toinen tauti.
Varsinkin monista oman eduskuntaryhmän työtovereista tuli rakkaita ystäviä, joiden seuraa on kovasti ikävä. Eduskunta on työpaikkana kiehtova, historiaa ja merkityksiä tihkuva. Vihreiden ryhmässä myös avustajat pääsevät osallistumaan ryhmäkokouksiin. Se tarkoittaa monella tavalla politiikan sisäpiiriläisyyttä, jota sitäkin tulee ikävä. Monena päivänä näiden ihmisten seurassa ja merkittävien tapahtumien huminassa olisin ollut valmis maksamaan siitä lystistä.
6 kommenttia:
Mutta Jussi, viestistä puuttui loppuhuipennus! Mitä on suunnitelmissasi Tampereella? Siis perhe-elämän lisäksi?
Yt. Olli
Niin kuin Piilomaan Pikku-Aasissa todettiin: siitä kuulemme ensi kerralla ;-)
Voi miten kauniisti kirjoitit, allekirjoitan joka sanan!
Ja ikävässäni(kin) olin jo miltei niin kypsä, että lopputilin ottaminen oli lähellä ihan vaan ystävien ja kuukkeloinnin menetyksen vuoksi. Ja tämä tarina on tosi.
Naapurihuoneesta kuului järjen ääni ja pari muutakin ympäripuhui minut jatkamaan katkeraan loppuun saakka, mikä siis tulee yllättävän pian.
Jo nyt lienee parasta totutella olemaan toinen jalka oven välissä, ettei tarvitse tirauttaa kyyneltä jos toistakin, kun viimeisen kerran luikahtaa liian nopeasti kiinni painuvan metallioven välistä...
En toivota hyvästi, vaan näkemiin!! :)
mulla on kauheet vieroitusoireet!
Niin on meilläkin teistä!
Mä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi siinä vaiheessa kun Tamperetta aletaan siirtää lapioimalla lähemmäs Helsinkiä.
Jussi, kirjoitit tosi kauniisti ja osuvasti. Sellaistahan se on.
En olisi selvinnyt ensimmäisen kauteni myllerryksistä näin ehjänä (pieniä osia kropasta puuttuu, mutta sielu on ehjä) ilman sinua. Rankkoinakin aikoina saatoin aina luottaa siihen, että työmaalla ovat asiat hallinnassa.
Kiitos!
Kun joku esittää TGV-radan rakentamista Helsingin ja Tampereen välille, lupaan kannattaa. Ja kaiken muun pettäessä liittyä Elinan organisoimaan lapiointiprikaatiin.
T: Jyrki J.J. Kasvi
Lähetä kommentti