Suomalainen mies on kuin Afrikka, kummastakin kirjoitetaan vain huonoja uutisia. Uutisten mies lihoo, alkoholisoituu, ajaa ylinopeutta, ampuu koulutovereitaan, ja tappaa sekä perheensä että itsensä. Hän ei osaa puhua eikä äänestää, on väkivaltainen ja sulkeutunut. Tämä on itsestään selvää, artikkeleissa pohditaan sitten miksi näin on. Olen niin kyllästynyt näihin uutisiin, etten jaksanut lukea Lena Björklundin epäilemättä ansiokasta artikkelia, (Vihreä Lanka 31.10.) jossa jälleen kerran pohdittiin mikä suomalaista miestä vaivaa.
Minä en tunne tätä uutisten miestä kuin etäisesti ulkonäöltä ja kansantarujen perusteella. Olen suomalainen mies ja minua vaivaa se, että minut määritellään tämän moniongelmaisen ja väkivaltaisen örilään kautta.
Tuntemani suomalaiset miehet osaavat vauvahierontaa ja tekevät vähintään puolet kotitöistä sen lisäksi että putsaavat paskaviemärit. He osaavat pukeutua, kokkaavat hyvää ruokaa, tuoksuvat hyvälle, puhuvat tunteistaan ja lukevat iltasatuja.
Nuoret miehet kantavat suomalaisen miehen taakkaa esimerkiksi käydessään lastenneuvolassa, jossa heitä usein kohdellaan toisen luokan vanhempina. Suomalaiset miehet, kuten isäni, ovat ylpeitä isyydestään, jossa ovat parempia kuin omat isänsä. Suomalaisten miesten pojat saavat nykyään itkeä jos itkettää ja tulla isän syliin.
Tämä suomalaisen miehen kuva on todempi kuin julkisuuden kuva Jokelan, Kakolan tai Kauhajoen miehistä.
- Lue myös Matin loistava kirjoitus lauluntekstien isistä Aamulehdessä: Kuka laulaisi oodin isälle!
6 kommenttia:
Julkaisipa Lanka sen sittenkin. Aivan loistava teksti ja kiteytti niin syvästi sen, mitä olen itse mieltä ja mitä tuo ukkokin kirjoittaisi, jos harrastaisi politiikkaa.
Sattui samaan lankaan useampikin miesjuttu ja kommentoin niitä blogissani http://marisaario.livejournal.com
Niinpä julkaisikin, kiitos paljon kehusta. Arvelinkin että en ole ihan yksin mielipiteineni.
Jarkko Tontti tosiaan kirjoitti Lankaan kolumnin Viimeinen vihreä mies sammuttaa valot . Kolumnin herättämän valtavan keskustelun perusteella hän osui johonkin pinnan alla olleeseen isoon aiheeseen.
Jarkko osui, mutta sama keskustelu käytiin erään ison en-nyt-sano-minkä eteläsuomalaisen kaupungin vihreiden ehdokaslistalla. Pääsi itku ja oksennus lukiessa...
Yhdessä asiassa kuitenkin olet Jussi tekstissäsi väärässä. Minä en ole parempi isä kuin omani, koskapa hän on maailman paras ja siitä on vaikea päästä yli.
Ei kuulosta kovin ylevältä keskustelulta siellä ehdokkaiden lsitalla.
En minäkään väitä olevani parempi isä kuin oma isäni mutta tiedän että hän on pirun paljon parempi isä kuin oma isänsä. Enimmäkseen näin se kuitenkin menee. Ei se sinänsä ole ihme, isyys nykymuodossaan on aika uusi keksintö, samoin kuin lapsuus ja isyyslomat. Ei isiä kovin kauan sitten edes päästetty synnytyksiin mukaan.
Ei kuulosta, ei. Aika pitkälle "Älä yritä tätä kotona" -osastoa.
Isyys tietysti kehittyy siinä missä muutkin asiat kulttuurissa, mutta lapsuutta on jollain tapaa ollut olemassa ehkä kuitenkin kauemmin. Tai ainakin Lelumuseossa on asiasta melko selviä viitteitä melko lailla kaukaa historiasta (ja sit siellä on Lego-näyttely).
Naisnäkökulmasta myös erittäin hyvä ja taitava kirjoitus. Tunnen monta hyvää isää ja miestäkin. Suomalaiset miehet on valitettavasti populismin uhreja. Kuka puolustaisi miestä, jollei mies itse :))Jess!!
Lähetä kommentti