perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Likaa kynsien alle

Lapsen vaatteet olivat mutaiset, paitaan oli jäänyt eläinten karvoja. Hän oli avojaloin vaikka halla oli vasta äskettäin päästänyt hyisen otteensa nurmesta. Lapsen kasvot olivat likaiset, suupielissä hiekkaa ja kynnenaluset mustat penkkojen ja pientareiden tonkimisesta. Jaloissa oli jälkiä kolhuista ja naarmuista. Nälkä alkoi kurnia vatsassa mutta vilu sentään väistyi lapsen pinkaistessa juoksuun kotia kohti.

Tämä ei ole mitään viiden pennin Dickensiä vaan allergialääkäreiden ohjeita mukaileva kuvaus lapsen ihanteellisista kasvuolosuhteista. Liika steriiliys ja siisteys kuulemma lisää allergioita ja vaarantaa terveyden. Kansallisen allergiaohjelman johtajan mukaan kaupunkilaisen yhteys maaperän mikrobeihin ja pieneliöihin on heikentynyt. Tästä seuraa immuunijärjestelmän vajaakoulutus ja epätasapaino. Saa nähdä milloin lastenlääkärit alkavat määrätä mullassa mönkimistä, ötököiden etsintää ja soran maistelua. Myös kotieläinten pito vähentää allergiariskiä.

Hiekkaa ei tarvitse laittaa suuhun tietääkseen miltä se maistuu. Tämä tarkoittaa sitä että on joskus tunkenut maata suuhunsa. Lapset ovat ehkä sittenkin oikeassa, turha heitä on kieltää maistelemasta kaarnaa, lehtiä tai hiekkaa vaikka pahaa tekisi katsoa. Kun olin pieni, kilpailimme joskus pihan kakaroiden kanssa siitä kuka syö isoimman ötökän. Madon syöjä voitti, muistan edelleen hänen nimensä ja syvän kunnioitukseni. Vähän myöhemmin Tarzan-kirjoja luettuamme yritimme hyppiä puusta puuhun, huonolla menestyksellä. Jupperin urheilijoiden vihreissä verkkareissa saattoi ryömiä pensaikossa hyviin tähystysasemiin.

Kerrankin mainos on oikeassa, nimittäin pesuainemainos. Likaisuus on lapsen etuoikeus. Jos vaatteiden pitäisi pysyä puhtaana ja ehjänä, ei voisi koskaan kiivetä puuhun, seurata sammakkoa ojaan tai kontata sorassa leluauton kanssa sylki päristen. Sorasta tulee naarmuja, puusta pudottautuessa kolhuja tai tikkuja sormiin. Samalla luut vahvistuvat ja tasapaino kehittyy. Lapsia ei tunnu haittaavan kylmä uimavesi tai kivet paljaiden jalkojen alla koska heissä on vielä karaistuneisuutta jäljellä. Aikuiset ovat enemmän huolissaan näkyvistä naarmuista ja vaatteiden tahroista kuin mielen kolhuista.

Karaistuneisuuden ja anarkian kitkemiseksi on kehitetty valtava määrä audiovisuaalista viihdykettä, pehmoisia prinsessalenkkareita, makeita makupaloja, kieltoja, aitoja, pehmustettuja sisäleikkipuistoja, ohjattuja pikkujunioreiden harrastuksia ja koko perheen ostoskeskuksia. Näitä vastaan lääkärit nyt kehottavat nousemaan barrikaadeille.


4 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Seuraavan kerran sanon sille puiston rouvalle joka kieltää lastaan ottamasta hiekkaa käteen.

Anonyymi kirjoitti...

Vaan eipä siivoamattomuuskaan välttämättä auta. Meillä kevät ja koivut ovat yhtä armottomia huolimatta kaikesta siitä koirien tonkimisesta, jota neidit taaperoina harrastivat. Allergiaa kyllä, muttei koirille, kuralle tai hiekalle.

Eipä taida olla yhtä reseptiä, jolla nämä yliherkkyydet saadaan kuriin. Valitettavasti.

Jussi kirjoitti...

Totta, allergioille ei ole yhtä reseptiä mutta jokin elämäntavassamme lisää kovasti allergioita.

Suomalaislapset herkistyvät koivun siitepölylle kymmenen kertaa useammin kuin lapset itärajan takana Venäjän Karjalassa.

Anonyymi kirjoitti...

Pohdittavaa riittää johtuvatko allergiat sittenkin jostain sellaisesta, jota lapsemme täällä eivät saa (joku/jotkut lastentaudit) tai bakteerit ruuassa vai jostain, mitä lapsemme saavat (säilöntäaineet tms kemikaalit)toisin kuin kaverukset rajan takana.

Mutaa, hiekkaa ja pölyä lapset syövät molemmissa maissa haluavat aikuiset sitä tai eivät.