sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Uusi Suomi

Vaalit käytiin, jytky tuli. Ensi vaalikaudella meillä on uusi Suomi mutta kaikkea muuta kuin sellainen, jota Vihreät tavoitteli.

Perussuomalaisten kannattajilta kysyttiin ennen vaaleja syitä puoluekannatukseen. Yksikään politiikan asiakysymys ei noussut vastauksissa esiin millään tavalla. Lähes ainoa motivaatio oli protesti, mutta kannattajat eivät enimmäkseen tienneet mitkä puolueet ovat vallassa. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen sanoi joulukuussa että perussuomalaisten kannatus on ”ihraista höttöä”, joka sulaa pois ennen vaaleja. Se oli tosiaan neljä kuukautta ja monta prosenttia sitten.

Perussuomalaisten kannattajien äänestyskäyttäytymisestä ei ollut etukäteen mitään haisua. Uusien 34:n perussuomalaisen kansanedustajan eduskuntakäyttäytymisestä ei siitäkään ole tietoa. Jotain sentään tiedetään. Läpimenneiden persujen keski-ikä on yli 50 vuotta ja yli 70 prosenttia heistä on miehiä. Politiikan asiasisällöissä saavat turpaan ainakin luonnonsuojelu, ilmastopolitiikka, vähemmistöjen oikeudet ja suuntautuminen Eurooppaan.

Politiikan toimittajilla tulee ensimmäistä kertaa vuosiin olemaan todella kiinnostavaa tekemistä. Heitä onkin käynyt sääliksi jo pitkään.

Jos läpimenijöiden lista masentaa, on viimeisinä rannalle jääneiden luettelo lohduton sekin. Suomi sai 39 perussuomalaista edustajaa, eikä vieläkään maahanmuuttajataustaista kansanedustajaa. Fatbardhe Hetemaj (kok) ja Nasima Razmyar (sdp) ja Zahra Abdulla (vihr) jäivät viimeisinä Helsingistä rannalle. Vasemmiston lupaavien nuorten nousu jäi sekin karmivan lähelle. Jussi Saramo, (vas) ja Iisakki Kiemunki (sd) ja Pilvi Torsti (sd) jäivät niinikään viivan alle.

Minna Sirnö (vas) ja Kirsi Ojansuu (vihr) olivat viime eduskunnan näkyvimmät kulttuurin puolestapuhujat. Molemmat putosivat. Kulttuuriväelle on luvassa kylmää kyytiä. Jos eivät rahaa, niin taiteilijat saanevat seuraavalta eduskunnalta ainakin kosolti inspiraatiota työhönsä. Uskon että myös suomalaiseen undergroundiin tulee vipinää. Keski-ikäisten ja suurten ikäluokkien protesti on nyt nähty, seuraavaksi on nuorten vuoro. Nuoria tosin on vähemmän kuin missään muualla Euroopassa.

Pahimmin ottivat pataan Vihreät ja Keskusta. Vihreille kello kääntyi 20 vuotta taaksepäin. Eduskuntaryhmä on 10 edustajan vahvuinen, oppositiossa ja jälleen marginaalissa. Vaihtoon menee puheenjohtaja Sinnemäki ja (sinänsä oivallinen) puoluesihteeri Panu Laturi lopettanee tähän kauteen. Puoluetuen romahtamisen myötä puoluetoimistolta lähtöpassit saa joukko viimeksi tulleita.

Eduskuntaryhmä paitsi pieneni, myös huononi. Vaalipiireistä menetettiin Häme ja Etelä-Savo. Jyrki Kasvin putoaminen tarkoittaa ammottavaa aukkoa osaamisrepertuaariin. Kirsi Ojansuu on kulttuuriosaamisensa lisäksi pätevä talousnainen, kuten pois jäänyt Janina Andersson. Niinikään pudonnut Erkki Pulliainen on kiusannut vastustajia salissa lähes yhtä paljon kuin muu vihreä porukka yhteensä. Sääliksi käy eduskunnan henkilökuntaa, joka joutuu tyhjentämään kuutioittain paperia Pulliaisen huoneesta.

Yhtään nuorta vihreää ei nähdä eduskunnassa ensi kaudella. Oden paluu paikkaa sentään Jani Toivolan ja Satu Haapasen kokemattomuutta.

Vihreillä ei enää ole mitään menetettävää. Se on myös iso etu. Kykyjä ja osaamista ei puolueesta puutu, nyt on varmasti myös nöyryyttä.

Keskustasta on jäljellä savuava raunio. 16 paikan menetys on Suomen vaalihistorian rankin. Puoluetuet romahtavat, lähtöpasseja jaetaan puoluetoimistolla.

Kokoomus on ensimmäistä kertaa Suomen historiassa maan suurin puolue. Edessä on myös kovat hallitusneuvottelut. Entiset kolme vanhaa ovat valmistautuneet kaksiin hallitusneuvotteluihin. Ensimmäisiin persujen kanssa ja toiset sen jälkeen jos perussuomalaisten hallitusohjelmatavoitteet osoittautuvat mahdottomiksi. Oppositioon massiivisen voiton saanutta puoluetta ei voida hevillä päästää, siinä entiset kolme suurta vaarantaisivat jo oman olemassaolonsa.

Demarit menestyivät Jutta Urpilaisen johdolla lopulta erinomaisesti. Jutta Urpilaista on pilkattu kuin vierasta sikaa koko hänen puheenjohtajakautensa ajan. Hän vaikutti eduskunnassa ystävälliseltä ja luontevalta ihmiseltä. Olen iloinen siitä että hän löysi tv-tenteissä lopulta itsensä ja ylitti odotukset. Uskon, että näemme jatkossa uuden, itsevarmemman ja rennomman Urpilaisen.

Lopuksi jotain positiivista. Putoajia ovat mm. kokoomuksen Lyly Rajala, Suvi Lindén, Tuija Nurmi, Juha Hakola ja Marja Tiura, keskustan Paavo Väyrynen, Markku Laukkanen ja Juha Mieto.

Kaikenkaikkiaan vaalitulos vituttaa niin paljon, etten voi sitä sanoiksi pukea. Olin mukana tekemässä Pirkanmaan vihreiden ja uuden varakansanedustajan Anna-Kaisa Heinämäen kampanjaa. A-K ja vihreät kampanjoivat uutterasti ja osaavasti, mutta ajan henki kävi ylitsemme kuin hyöky. Kuten velipoika osuvasti totesi, kansan syviä rivejä ei suotta kutsuta syviksi. Seuraavaksi on totuteltava elämään marginaalissa. Katsotaan mitä iloa siitä vielä löytyy.

14 kommenttia:

entinen vihreiden äänestäjä kirjoitti...

Itseänikin vituttaa aivan sanoinkuvailemattoman paljon.

Kerron hiukan perustietoja itsestäni. Olen päälle kolmekymppinen, kaupunkilainen mies. Olen aiemmin äänestänyt vihreitä jokaisissa vaaleissa, joissa olen äänestänyt. Tällä kertaa äänestin piraattipuoluetta.

Yksi selkeä syy vihreiden tappioon on mielestäni se, että vihreät ovat hylänneet miehet. Vihreillä ei ole tarjota miehille mitään. Vihreät eivät ole tehneet mitään talouspolitiikan kannalta, jotta "vihreitä työpaikkoja" olisi luotu miesvaltaisille aloille. Vihreät ajavat jatkuvasti feministisiä aloitteita, joissa miestä ajetaan nurkkaan.

Tässä maassa on valtava määrä miehiä, jotka eivät ole yritysjohtajia, komeita julkkismiehiä, seksikkäitä lätkäsankareita, eivätkä edes omasta maastaan eläviä luomuviljelijöitä. Tässä maassa on valtava määrä miehiä, joita kukaan ei tarvitse mihinkään, joiden elämä on varsin surkeaa, ja joita kukaan ei arvosta. Näilläkin miehillä on kuitenkin äänioikeus. Mm. minä yhtenä tuon kuvauksen mukaisena miehenä käytin äänioikeuttani, ja äänestin piraatteja vihreiden sijaan. Uskon monen muun miehen tehneen saman päätelmän siitä, että ihan oman sukupuolensa takia kannattaa äänestää jotain muuta puoluetta kuin vihreitä.

Jussi kirjoitti...

Kiitos viestistäsi, en usko että olet yksin mielipiteinesi.

Vihreillä on sukupuoliongelma, puolue ei ole tarjonnut miehille kovin paljoa samaistumiskohteita tai viestejä. Vihreissä noin kolme neljästä äänestä on perinteisesti mennyt naisehdokkaalle.

Tilannetta ei parantanut vaalikeskustelu, jossa Anni Sinnemäki puhui jatkuvasti Panu Laturin päälle. Se oli niitä harvoja tilanteita, joissa vihreä mies pääsi telkkuun näissä vaaleissa.

En ole silti samaa mieltä siitä, että Vihreät olisivat aloitteillaan ajamassa miestä nurkkaan. Esimerkiksi isyysloman pidennys on miehille suuri etu.

Luutnantti kirjoitti...

Niinpä niin. Mitä aiheuttaa järjettömän pitkään jatkunut demokratiavaje? Protestin. Kun ihmiset äänestävät edustajia, mutta eivät voi vaikuttaa siihen keskeiseen asiaan, eli hallitusohjelmaan, siitä seuraa tämä. Kausi toisensa jälkeen hallitusohjelma on ollut täynnä kompromisseja, joissa äänestäjää on petetty tavalla tai toisella luopumalla vaalilupauksista. Mitä se kertoo demokratiasta?
Nyt niitetään sitä viljaa. Totta kai se harmittaa, että vihreät sakkasivat noin järkyttävällä tavalla, mutta ihmisillä on tapana herätä vasta kriisin äärellä. Vihreiden hiipivä etabloituminen ja "laitostuminen" Arkadianmäellä ovat tylstyttäneet tämän maan fiksuimpien kansanedustajien ja puolueväen terää. Mikä oli vihreiden sanoman ydin? PS-vastaisuusko? Omasta näkökulmastani katsottuna vihreiden omat vahvuudet kääntyivät heikkouksiksi; johtajuus oli kateissa, kukaan ei piirtänyt yhteisiä suuntalinjoja niin, että ne olisivat johtaneet selkeisiin maaleihin. Liiallinen tasa-arvo saattaa johtaa vain hajaannukseen. Tasajako ei ole taktiikkaa.
Pohtii Tommi Kangasmaa...

Matti Kuronen kirjoitti...

Kiitos Jussi oivasta analyysistä! "Entinen äänestäjä" otti esiin aika merkittävän pointin, mutta en minäkään ihan suoralta kädeltä sitä allekirjoita. Vaikka miesjuttuja saakin aika ajoin hakea rivien välistä, on vihreässä politiikassa ja vihreissä paljon otollista myös meille.

Ainakin Espoossa vihreällä politiikalla on lisätty ulkoilu- ja rauhoitusalueita, rakennettu pyöräteitä, otettu käyttöön sähköautoja ja tehty paljon muita sellaisia juttuja, joista nauttiminen nyt ei suoranaisesti vaadi y-kromosomia mutta jotka kuitenkin jollain tapaa puhuttelevat.

Olen siis itsekin 30+ kaupunkilainen vihreä mies sekä myöskin kaupunginvaltuutettu (olkoonkin, että ryhmän kahdesta miehestä se toinen) enkä tähän asti ole tuntenut oloani mitenkään epämukavaksi.

Jussi kirjoitti...

Tommi, olet ihan oikeassa siinä, että vihreillä oli johtajuus ja oma linja hukassa. Soini totesi osuvasti että jos sinulla ei ole ohjelmaa, olet osa toisten ohjelmaa.
Vihreillä oli ohjelma, jonka taustalla on ehkä kaikista puolueista laajin ja kunnianhimoisin ohjelmatyö. Silti Vihreät eivät keskittyneet omaan tekemiseen ja ohjelmaan, vaan Perussuomalaisten vastustamiseen. Siinä asetelmassa joudutaan pesaamaan. Esimerkiksi ympäristökysymykset tai ilmastopolitiikka eivät nousseet lainkaan esiin vaaleissa.

Yhteiset suuntalinjat ja ydinviesteihin keskittyminen on vihreiden ikuisuusongelma. Vihreät on futistermeillä kuin Hollannin maajoukkue: kirjava, taitava ja idealistinen, mutta lopuksi aina häviää Saksalle. Hollannin joukkueessa jokainen haluaa olla ratkaisija, jokainen tietää omasta mielestään taktiikasta enemmän kuin valmentaja. Ratkaisuhetkillä ei luoteta taktiikkaan tai perinteeseen, siksi pokaalit jäävät saamatta. Saksalla on kolme maailmanmestaruutta, mutta valitsen silti Hollannin milloin tahansa :-)

Jussi kirjoitti...

Matti: kommenttisi vihreiden ansioista pitää paikkansa. Sen sijaan et ole oikea henkilö vastaamaan entiselle vihreiden äänestäjälle, sillä olet komea, fiksu ja menestynyt. Ei sillä, et sinä sille mitään voi.

JaninaV kirjoitti...

Jussi,

mun FB-seinällä kaipailtiin sulta voivottelun sijaan/lisäksi analyysiä siitä, miksi vihreät hävisivät näin reippaasti/mitä tehtiin väärin/mitä ei tehty/mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Irtoaiskohan sulta jotain? Tuossa kommentissa jo olikin muutamia seikkoja sivuttu, mutta tuleeko muuta mieleen?

Demariäänestäjä... kirjoitti...

Olen sympannut vihreitä koko aikuisen ikäni, silti olen äänestänyt vihreitä vain yksissä kunnallisvaaleissa nuorena miehenä. Minulle syy on yksinkertainen: vihreät jatkuvasti profiloituvat puolueena, jonka keskeinen agenda on ympäristö - vaikka sitten ihmisten kustannuksella. Linjattomuus eli se, että vihreiden sisällä on ekoautoritääreistä arvoliberaaleihin ei vakuuta.

Suurin yksittäinen tekijä mulle kuitenkin on se, että vihreät ovat tehneet ympäristönsuojelusta uskonasian, jonka salattuun tietoon ainoastaan heidän papeillaan on avaimet ja kellään muulla ei ole oikeutta kommentoida. Ympäristö on kriittisen tärkeä asia, mutta sen suojelun pitää olla tiedettä ja noudattaa kvantitatiivisen tieteen metodeja: jos uutta tieteellistä tietoa ilmenee, on se otettava heti käyttöön. Jos vihreät toimisivat näin, huolehtien ihmisistä ja hyvinvointivaltiosta, olisi meillä kovan luokan (ja varmaan ison kannatuksen) puolue Suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen äänestänyt vihreitä aiemmin, mutta viime vuosien törmäilyt energia-asioissa ovat saaneet minut suuttumaan. Viimeisin niitti oli E10-bensiinin pakkosyöttö, sillä se sai minut pitämään vihreitä ympäristöfasisteina - vaikka päätöstä olivat tekemässä muutkin. Tuntuu että ympäristöä suojellaan lopputuloksista välittämättä. Lasken ympäristökeskusten pähkähullujen luonnonsuojelupäätösten johtuvan tästä.

Ja totta, "akkamaisuus" puolueenperuslinjauksessa ei ollut tämän jälkeen yhtään puoleensavetävää. Tokihan sitä saa olla, mutta liika tekee puolueesta munattoman. Raahasin omanikin siksi pois.

Niko kirjoitti...

Kun täällä muutkin kolmekymppiset kaupunkilaismiehet kerran purkavat tuntojaan, niin kai sitten minäkin.
Äänestin vihreitä näissä ja edellisissä eduskuntavaaleissa.
Minulle tärkeimpiä poiittisiä kysymyksiä ovat perustulo (olen sijaisopettajana pätkätyöläinen) sekä suora demokratia (kannatan kansalaisaloitteen käyttöönottoa ja sähköisiä kansanäänestyksiä). Olin 2007 vaalien jälkeen sitä mieltä, että vihreiden tulisi jäädä oppositioon rakentamaan punavihreää blokkia Ruotsin mallin mukaan demarien ja vasemmiston kanssa. Tällaisen blokin tulisi laatia hallitusohjelma jo ennen vaaleja, jotta äänestäessä tietäisi millaiselle hallituspohjalle ja politiikalle äänensä antaa.
Olin hyvin pettynyt kun vihreät lähtikin porvarihallitukseen ja minulle tärkeimmät asiat jäivät taka-alalle. Toivoin niiden nousevan uudelleen esiin näissä tämän kevään vaaleissa, mutta niin ei käynyt. En usko että perustuloa tai demokratian uudistusta olisi saatu aikaan vaikka vihreät olisikin menestynyt: niin taka-alalla ne olivat kampanjassa.
Se, äänestänkö enää vihreitä tulevissa eduskuntavaaleissa, riippuu tasan siitä kuinka uskottavasti vihreät ajaa perustuloa ja suoraa demokratiaa. Uskottavuutta lisää jos tavoitteiden toteuttamisesta voidaan sopia punavihreän blokin sisällä jo ennen vaaleja, mikä voi tietysti olla vaikeaa jos demarit on hallituksessa. Mutta yhteistyö edes Vasemmistoliiton kanssa olisi jo hyvä alku.

MIR kirjoitti...

Olen äänestänyt Vihreitä kaikissa vaaleissa presidentin vaaleja lukuunottamatta. Nyt kuitenkin mieli muuttui ja ääneni meni Vasemmistoliiton laariin.

Syitä tähän oli useita. Yksi merkittävä syy löytyi Perussuomalaisista joiden nousua halusin omalla äänelläni parhaiten hidastaa. Vihreät yrittivät esiintyä keskusteluissa Perussuomalaisten päävastustajana, mutta mielikuva tästä oli lähinnä se, että puolue keskittyi vastustamaan PS:ia otteella, jossa ikäänkuin kamppailtiin muka samoista äänestäjistä, vaikka puolueiden äänestäjien arvomaailmathan olivat täysin eri planeetoilta. Oma tekeminen ja omien asioiden runsaampi esiintuominen olisi ollut parempi tapa vastustaa Perussuomalaisia.

Vasemmistoliitto onnistui tässä paremmin. Arhinmäki ilmoitti kampanjan alkutaipaleella tarjoavansa protestipuolueen ilman rasismia. Tämän jälkeen fokus oli kuitenkin omassa tekemisessä. Selkeät perustulon sisältäneet tavoitteet, asiapitoinen asiallinen esiintyminen tenteissä sekä vaikutelma vihreämmästä puolueesta kuin Vihreät itse. Lisäksi täällä Helsingin vaalipiirissä läpi menneistä ehdokkaista ainakin Silvia Modig tuntui erityisesti vetävän paljon entisiä Vihreiden äänestäjiä taakseen minut mukaanlukien.

Vihreiden toiminnassa hiersi myös heidän hallitustoimintansa, jossa puolue ei tuntunut saavan läpi mitään itseäni koskettavaa ollen lähinnä porvaripuolueiden harmiton apupuolue. Harvoja asioita, josta olin vaalien jälkeen tyytyväinen, oli Vihreiden tappio. Ei koston tai katkeruuden vuoksi, vaan siksi että demokratia rankaisi. Nyt puolue voi jälleen uudistua ja katsoa itseään peiliin. Neljän vuoden päästä ja muissa tässä välissä olevissa vaaleissa voi olla mahdollista, että Vihreät jälleen ääneni saa. Se riippuu pitkälti puolueesta itsestään.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäs Ben Zyskowicz on, jos ei maahanmuuttajataustainen kansanedustaja?

Lisäksi: tässä analyysiä http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/analysis-on-finnish-parliamentary.html

Riikka kirjoitti...

Niin siis Ben Zyskowiczhan on syntynyt Helsingin Kampissa, eli ihan suomalaiseksi minä ainakin Zyssen luokittelisin. Tietysti myös hänestä voidaan puhua maahanmuuttajataustaisena, koska hänen isänsä oli syntyjään puolalainen, mutta tässä kohdassa liikutaan jo aika harmaalla alueella.

Maahanmuuttajataustainen on ainakin minusta vähän turhan hämärä käsite, jota käytetään niin ensimmäisen kuin toisenkin polven maahanmuuttajista, joskus jopa kolmannenkin. Se tekee ainakin minusta keskustelusta turhan epätarkkaa ja sekavaa.

Jussi kirjoitti...

MIR: "Vasemmistoliitto onnistui tässä paremmin. Arhinmäki ilmoitti kampanjan alkutaipaleella tarjoavansa protestipuolueen ilman rasismia. Tämän jälkeen fokus oli kuitenkin omassa tekemisessä. Selkeät perustulon sisältäneet tavoitteet, asiapitoinen asiallinen esiintyminen tenteissä sekä vaikutelma vihreämmästä puolueesta kuin Vihreät itse."

Olen tästä aika lailla samaa mieltä. Vasemmistoliitto on ihan erinäköinen puolue tällä vaalikaudella kuin se harmaapukuinen äijäkööri, johon on totuttu. Arhinmäen kaudella puolue on ottanut ympäristöasioita agendalle ja mennyt edelleen arvoliberaalimpaan suuntaan. Ei yhtään hullumpi puolue tätä nykyä.

Vihreät eivät onnistuneet kertomaan hallitustyöstään äänestäjille, mutta se ei tarkoita että Vihreät olisivat olleet turha puolue hallituksessa. Vihreät on pieni puolue, joka ei tietenkään saa tahtoaan läpi joka asiassa. Vlillä tuli pataan mutta oli niitä aikaansaannoksiakin paljon:

Opiskelijoiden, eläkeläisten ja minimipäivärahoilla elävien etuuksien tasokorotuksiin käytettiin viime vaalikaudella yli puolet enemmän rahaa kuin kolme edellistä hallitusta käytti yhteensä. Näistä asioista esimerkiksi Ville Niinistö oli vääntämässä vihreiden hallitusneuvottelijana. Kansaneläkettä nostettiin satasella kuussa. Tämä tehtiin siis taantuman aikana.

Ensimmäistä kertaa ratahankkeille myönnettiin enemmän rahoitusta kuin teille. Energian verotus uusittiin energiasisältöön ja päästöihin perustuvaksi. Verotuksen painopistettä siirrettiin työn verotuksesta ympäristökuormituksen verottamiseen. Energiaveroja korotettiin noin miljardilla eurolla. Uusuituville energiamuodoille saatiin syöttötariffi. Jäteveroa korotettiin.

Massatyöttömyys torjuttiin vihreän työministerin johdolla. Apurahansaajille saatiin sosiaaliturva. Uusi vaalirahoituslaki olisi jäänyt ihan porsaanreiäksi ilman vihreiden vääntöä.