vuodet Kasvimaalla

Nyt se on ohi, valtiopäiväkausi Jyrkin avustajana. Neljä vuotta menivät nopeasti, niiden aikana tapahtui paljon sekä töissä että siviilissä. Perheeseeni syntyi kaksi lasta ja kaksi gradua, muutimme toiseen kaupunkiin.

Jyrki eli mukana isoissa elämänmuutoksissani, saatoin hoitaa sairastuneita lapsia tai tehdä työn ohella gradua joustavammin kuin monessa muussa työssä olisin voinut. Tästä olen Jyrkille ikuisesti kiitollinen. Myös minä olen elänyt voimakkaasti Jyrkin elämänmuutoksissa, kansanedustajuudessa ja totuttelussa elämään sairauden kanssa. Välillä nosteltiin yhdessä shampanjalaseja voittojen kunniaksi ja välillä vastailtiin toimittajien uteluihin syövästä.

Ainakaan meidän tiimissämme työsuhteemme ei ollut mitenkään tiukan ammatillinen. Mielestäni avustajan tehtävänä on edustajan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja työolosuhteista huolehtiminen. Jos edustaja ei voi hyvin, hän ei kykene luovuuteen eikä yhteiskuntaa uudistavien ajatusten ja aloitteiden esittämiseen. Jyrki on todellakin kyennyt, hän on ollut yksi näkyvimmistä ensimmäisen kauden edustajista. On hienoa lähteä tietäen että Jyrki on jatkossakin hyvissä käsissä, Petteri Nisula siirtyi hänen avustajakseen Merikukan leivistä.

Eduskunnassa oppi lukemaan päätöksentekosysteemiä, vaalitiimiharrastuksissa pääsin yhä syvemmälle kampanjoinnin saloihin. Jyrkin avustajana pääsin oppimaan muun muassa työelämän muutoksesta, verkkoyhteisöistä ja tietoyhteiskunnasta, mutta ennen kaikkea innostuksen voimasta ja hauskuudesta. Innostus ja uteliaisuus ovat Jyrkille ehtymättömiä luonnonvaroja ja parantumatonta ja tarttuvaa laatua, toisin kuin se toinen tauti.

Varsinkin monista oman eduskuntaryhmän työtovereista tuli rakkaita ystäviä, joiden seuraa on kovasti ikävä. Eduskunta on työpaikkana kiehtova, historiaa ja merkityksiä tihkuva. Vihreiden ryhmässä myös avustajat pääsevät osallistumaan ryhmäkokouksiin. Se tarkoittaa monella tavalla politiikan sisäpiiriläisyyttä, jota sitäkin tulee ikävä. Monena päivänä näiden ihmisten seurassa ja merkittävien tapahtumien huminassa olisin ollut valmis maksamaan siitä lystistä.

Nuoriso, perkele - osa II

Niinhän siinä sitten kävi. Yli 60-vuotiaiden osuus tuplaantui uudessa eduskunnassa, alle 30-vuotiaita valittiin kaksi (viime vaaleissa 6, sitä edellisissä 12). Oraksen hieno äänimäärä ja läpimeno ilahduttivat. Myös eduskunnan nuorin kansanedustaja, 24-vuotias Tuomo Puumala on aika epeli. Armoton Kokkolan palloveikkojen kannattaja on edennyt vaatimattomista lähtökohdista kaupunginvaltuuston puheenjohtaksi ja kansanedustajaksi.

Kansanedustajien ja äänestäjien varallisuuden välinen kuilu kasvoi jälleen näissä vaaleissa. Kansanedustajien vaalirahoitusselvitykset tulevat kertomaan jälleen kasvaneista henkilökohtaisista kampanjabudjeteista. Juuri muuta selvitykset eivät sitten kerrokaan, poliitikkojen ei tarvitse käytännössä kertoa miten ja keneltä ovat rahansa saaneet. Vaalirahoituksen voi järjestää helposti niin etteivät rahoittajat paljastu, eikä ilmoitusten oikeellisuutta valvota edes pistokokein. Ei ole mikään yllätys että eniten rahaa käyttäneet ehdokkaat löytyvät voittoisien porvaripuolueiden riveistä.

Vielä huutavampi vaalijärjestelmämme epäkohta on vaalipiirijärjestelmän toimimattomuus. Kaikki puolueet ovat olleet liikuttavan yksimielisiä siitä että pienten vaalipiirien järjesttömiksi kohonneet äänikynnykset pitää korjata, mutta epäkohdasta hyötyvät punamultapuolueet ovat lykänneet muutokset aina vaalien yli. Nyt vaalijärjestelmän marttyyriksi päätyi Tarja Cronberg, joka putosi 180 äänen marginaalilla eduskunnasta, vaikka sai vaalipiirissään toiseksi eniten ääniä.

On myös karmea sääli ettei Suomi saanut Zahra Abdullasta vieläkään historiansa ensimmäistä maahanmuuttajataustaista kansanedustajaa. Jos jotain positiivista hakee vihreiden vaalivoiton lisäksi, niin naisten määrän kasvu eduskunnassa ilahduttaa. Myös eduskunnan jalkapallojoukkue sai kovia vahvistuksia. Ville Niinistö on taitava ja hyväkuntoinen pelaaja, Paavo Arhinmäki ja Tuomo Puumala ovat entisinä pelimiehinä hekin vahvistuksia, kunhan laihduttavat sen verran että jaksavat juosta pallon perässä. Paavonkaan ei vähään aikaan tarvitse kiertää lähiökuppiloissa agitoimassa. Laihdutusvinkkejä pojat voivat kysellä vaikka sutjakoituneelta Antti Kaikkoselta.
Markku Uusipaavalniemi ja Nokian työväenpainija Marko Asell tuovat kovakuntoisina urheilijoina uutta säpinää maalineduskahinoihin. RKP:n Stefan Wallin on hyväkuntoisena Aston Villan kannattajana myös jonkintasoinen vahvistus. Eduskunnan naisten pelitaidot ovat minulle Tuija Braxia lukuunottamatta toistaiseksi arvoitus.

Oikeiston marssi oli hurja ja samoin vasemmiston alamäki. En todellakaan nähnyt ennalta miten vaaleissa tulisi käymään, uskoin demareiden pystyvän säilyttämään paremmin asemiaan negaatiokampanjallaan eläköityvän äänestäjäkunnan mielissä.

Porvarihallitus näyttää vääjäämättömältä, vaikka hallitusneuvotteluissa Kepu ja puoluesihteeri Iso K kilpailuttavat hallituskumppaninsa kipurajoille asti. Viimeksi tilanne toinen, kun pitkän opposition näännyttämät kepulaiset suostuivat demareiden nylkyriehtoihin hallitukseen päästäkseen. Nyt Kokoomuksella on sama hinku hallitukseen, ehdot saavat olla karmeat jotta omille kannattajielle voitaisiin perustella hallituksen ulkopuolelle jääminen.

Demarien tappio oli niin raju että sitä on kerta kaikkiaan mentävä parantelemaan oppositioon. Vasemmistoliitolla ei liioin ole asiaa hallitukseen. Apupuolueita tarvittaneen kaksi kappaletta jos hallituspohjaksi halutaan 120 paikkaa eduskunnasta. RKP apuyöränä ei taida aivan riittää, onneksi. Uskon että Vihreistä ollaan tällä kertaa kiinnostuneita hallituskumppanina. Puhdas porvarihallitus, jossa olisi Kepun ja Kokoomuksen lisäksi RKP ja Kristilliset, kuulostaa karmivalta. Ihmiskilviksi ei Vihreidenkään kannata lähteä, mutta porvarihallituksessakin olisi mahdollista edistää monia Vihreille tärkeitä asioita.

Vasemmiston tilanne näyttää surkealta. Demareiden pahin ongelma ei mielestäni ole vaalitulos vaan yleinen pysähtyneisyys. Entinen uudistajapuolue tuntuu jämähtäneen menneen maailman tunnelmiin, jotka havainnollistuvat puolueen johtohenkilöissä ja esimerkiksi työväentalon vaalitilaisuudessa. Ketkä ovat ne nousevat kyvyt, jotka tekisivät järjestönharmaasta sosialidemokratiasta ihmiskasvoisempaa ja nykyaikaisempaa? Hiljaista on kykyrintamalla.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä on kolme naista, Paavo Arhinmäki ja liuta äijiä. Tulevaisuus ei todellakaan ole ensimmäinen sana, joka Vasemmistoliitosta tulee mieleen.

Vasemmiston alennustila on valitettava. Kumppaneita ympäristön puolustamiseen, tasa-arvon edistämiseen, tai vähäosaisten puolustamiseen on yleensä saanut etsiä vasemmalta.

Vihreiden tulevaisuus näyttää valoisalta, nuoria huipputyyppejä tunkee ovista ja ikkunoista. Eduskuntaryhmän nuorista tähdistä Ville Niinistö, Oras Tynkkynen, Anni Sinnemäki ja Johanna Sunuvuori ovat jo nyt valmiita melkein mihin tahansa haasteisiin. Vaalijärjestelmän väistämätön muutos tukee Vihreitä. Meillä alkaa olla myös sama tilanne kuin Suomen jalkapallon veikkausliigalla: kovat paluumuuttajat Euroopan kentiltä nostavat sarjan tasoa, samoin Arkadianmäen ammattilaisista osa palaa dynamoiksi piirisarjoihin. Myös kampanjoinnissa Vihreät eivät enää häviä muille, kasvavasta jäsenkunnasta porukkaa riittää kaduille ja porukassa on nuoria ja kokeneita kampanjatyöläisiä. Haasteena onkin säilyttää puolueen tinkimättömyys ja räväkkyys.

nuoriso perkele!

varoitus: tämän kirjoituksen loppupuolella on kuvausta, jolla voidaan yrittää vaikuttaa herkässä mielentilassa olevan lukijan ehdokasvalintaan.

Sormissa on painomustetta vaaliesitteistä ja reidet ovat jumissa rapuissa ravaamisesta. Tuskin enää pysyn nahoissani kun vaalituloksen saamiseen on vuorokausi aikaa.

Vihreiden kannalta kampanja on mennyt hyvin eri merkeissä kuin mitä muistan koskaan aikaisemmin tapahtuneen. Kriisejä ei ole ollut, fiilis ja vastaanotto on ollut hyvä, mutta gallupit ovat olleet huonoja, eilistä lukuunottamatta. Eiliset Taloustutkimuksen luvut (vihreiden kannatus 9,7 %) nostivat fiilistä todella paljon. Olen kuitenkin sekavissa tunnelmissa. Ennakkoäänestys on ollut vilkasta ja vilkkaus on painottunut Vihreiden kannalta hyville alueille, myös naiset ovat jälleen kerran olleet miehiä aktiivisempia. Myös vaalikoneiden käytön yleistymisen vaikutukset ovat lupaavia.

Mutta mutta, nuoriso näyttäisi nukkuvan jälleen. Sitten 1970-luvun ei kukaan ole höpissyt nuorten ratkaisevan vaaleja, eikä ihme. Ennakkoäänestystilastot ovat synkää luettavaa: alle 24-vuotiaista 14 % on käynyt ääänestämässä, kun eläkeikäisten aktiivisuus on jo ennen vaalipäivää 52,5 %. Yli 55-vuotiaat ovat antaneet jo yli 700 000 ääntä kun alle 34-vuotiaiden panos on ollut surkeat 160 000. Toivoni lepääkin siinä että anopitkin olisivat kypsyneet äänestämään Vihreitä. Se on ainakin varmaa että Vihreiden vaalivalvojaiset alkavat tutuissa merkeissä: ennakkoäänten jälkeen tunne on kauhu, joka hellittää illan mittaan ja toivottavasti yltyy riehakkaaseen juhlintaan suurten kaupunkien keskustojen äänten laskennan valmistuessa.

Eduskunnassa on yli 50-vuotiailla miehillä jo nyt yksinkertainen enemmistö. Nyt ovat käynnissä maailman ensimmäiset parlamenttivaalit, joissa yli puolet äänestäjistä on yli 50-vuotiaita. Jos nuorten äänestysaktiivisuus jatkuu vaalipäivänäkin surkeana, voi tilanne olla se, että yli puolet annetuista äänistä on tullut eläkeläisiltä. Puolueet tietävät tämän, ja vaalilupauksia onkin jaeltu lähinnä eläkeläisille. Nukkuvat nuoret ikäluokat ovat saaneet maksaa kalliisti. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu vuoden 1992 jälkeen, sen sijaan sitä laskettiin vuonna 1995. Minimiäitiyspäiväraha on peruspäivärahaa elempana ja sen varaan on pudonnut nuorista äideistä yhä useampi. Köyhyydessä (EU:n köyhyysraja: 750 €/kk/aikuinen) elää Suomessa 135 110 lasta.

Nuoret miehet äänestävät niin vähän, että he ovat tätä menoa pian maahanmuuttajien ohella ainoa kansanryhmä, joka ei ole eduskunnassa edustettuna. Eduskunnan nuorin kansanedustaja, tällä hetkellä ainoa alle 30-vuotias, on Oras Tynkkynen. Olen seurannut hänen työtään läheltä ja olen ollut siitä erittäin vaikuttunut. Oras on perehtynyt isoihin ongelmiin, erityisesti ilmastonmuutokseen. Kuitenkin häntä kuunnellessa jopa minunlaiseni kyynistynyt politrukki hengittää vapaammin, ratkaisuja on olemassa ja ne ovat loogisia. Oras esittää ratkaisuja tavalla, joka saa vaihtoehdottomuuden ja pelottelun vaimenemaan. Oras edustaa minulle toivoa monella tavalla, sitä toivoa joka vihreillä, omalla sukupolvellani ja maailmalla on. Toivon että hän saa jatkaa eduskunnassa mahdollisimman tukevalla mandaatilla.

Toivon myös pomolleni Jyrkille hyvää menestystä vaaleissa, merkit ovat lupaavat. Jyrki on nostanut poliitiikan aiheeksi jokapäiväiseen elämäämme ja yhteiskuntaamme voimakkaasti vaikuttavia asioita, joita on pidetty teknisinä, politiikan ulkopuolisina. Hänen asiantuntemuksensa on eduskunnassa korvaamaton. Jyrki on myös pärjännyt kansanedustajana erittäin hyvin poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan ja hyväsydämisyydestään huolimatta.

Asiat ja arvot kohdallaan

Vaalilauseiden kirjoittaminen on pirun vaikeaa, tiedän kun olen itsekin niitä vaihtelevalla menestyksellä rustannut. Hyvän vaalilauseen pitäisi olla lyhyt, mieleenjäävä ja kertoa jotain ehdokkaasta. Sloganin pitäisi myös kuulostaa ehdokkaan luontevasti sanomalta. Hyviä vaalilauseita on taas liikenteessä, kuten esimerkiksi Pekka Haaviston (vihr) maailmansuomalainen. Pidin myös esimerkiksi Timo Soinin (pers) entisestä sloganista kuulen ääniä.

Sloganin kiskominen poliitikolta on kuin kiskoisi hammasta suusta. Poikkeuksena on Soinin lisäksi Satu Hassi, jolta irtosi hyviä vaalilauseita tai otsikoita noin kymmenen sekunnin miettimisellä.

Koska sloganien miettiminen on niin tuskallista, päädytään useimmiten latteuksiin. Lehdet ja mainokset ovat täynnä toinen toistaan latteampia iskulauseita. Viime vaaleissa joka toinen ehdokas oli peruspalveluiden puolustaja, nyt ollaan sitten joukolla kiinni arjessa. Vahvojen vaikuttajien lisäksi Arjen asiantuntijaa on joka lähtöön. Hyvää arkea luvataan kaikille vauvasta vaariin. Joku voisi vaihteeksi luvata hyviä juhlia.

Joka bussimatkalla kotiin joudun katselemaan tamperelaista ehdokasta Leena Arkiaa (kok), joka mainostaa sloganilla arki ratkaisee. Bussinkyljessä on kuvia Leenan arjesta, hän juo kahvia, lukee lehteä ja katselee kalenteria. Minun puolestani Leena voi jatkaa kaffen juontia ihan entisessä paikassa vaalien jälkeenkin.

Jukka Gustafsson vakuuttaa että hänellä ovat arvot ja asiat kohdallaan. Olisihan se kieltämättä raflaavaa tunnustaa että arvot ja asiat olisivat viturallaan. Mikko Alatalon kampanjassa jaetaan viileitä sinisiä pokia ja mainoksessa seisoo jokaisen ihmisen Mikko. Harva ehdokas onnistuu olemaan yhtä aikaa lapsiperheiden, vanhusten, opiskelijoiden, duunareiden, huippuosaajien, pitkäaikaistyöttömien ja yrittäjien asialla.

Kaikenlaista hämmentävää tulee vastaan vaalikentillä. Vielä ei ole tullut vastaan Terttu Savolaisen (kesk.) sloganin tulee kuin metro voittanutta, mutta yhtä sun toista kumminkin.

Heta Välimäki on fiksun oloinen nuori demarijohtaja. Sain kuitenkin ristiriitaisia viestejä kun törmäsin metrossa demarien mainoksen kokovartaloHetaan jonka puhekuplassa oli ytimekkäästi 69. Hämmennyin ja yritin vältellä hymyilevää Hetaa.

Sanna Perkiö (kok) kehottaa antamaan äänen asiantuntemukselle. En epäile Perkiön asiantuntemusta, mutta kuva saa minut pelkäämään väärin äänestämisen seurauksia.

Miksi kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sdp) kotisivuille päästäkseen on ensin katsottava kännykän soittoäänimainoksia? Jos Kimmon kotisivu on myytävänä niin mitä se kertoo periaatteista?

Vaalivideoista tähän asti pysäyttävin on Pekka Kukkosen (kesk) todistus. Ei pysty kuvailemaan, liian hapokasta. Tämä on koettava itse.

Kokoomuksen piinaviikko

Johan on alkanut tulla vipinää vaaleihin. Välillä kävi suorastaan sääliksi politiikan toimittajia, Heidi Hautalan ja Lipposen sanailun jälkeen ei ole ollut viikkoihin juuri mitään uutisoimisen arvoista.

SDP ja SAK virittivät vastakkainasettelua vastakampanjoillaan, joista jälkimmäisen tv-mainokset herättivät niin paljon kohua että ne piti vetää pois jo kampanjan alkumetreillä. Tyylilajiltaan mainokset edustivat Suomessa toistaiseksi tuntematonta poliittista satiiria, eikä aika ollut kypsä nytkään. Pahennusta herättäneen mainoksen mieltä kuohuttavin kohta oli ruuan mässyttäminen, joka pahoitti mieliä niin Hesarin pääkirjoitustoimittajien, demareiden kuin porvareidenkin keskuudessa. Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku bongaa mainoksesta suomalaisen perheyrittäjän.

Kokoomuksen puoluetoimistolla ei kauaa ehditty riemuita nousseista kannatusluvuista kun ikäviä uutisia alkoi ropista. Ensin Jyrki Katainen joutui selittämään kansanedustaja Petri Salon kommentteja työhaluttomista ja huumeita käyttävistä somaleista. Seuraavaksi Kimmo Sasi kolaroi autollaan ja on nyt epäiltynä kuolemantuottamuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Epäilyt ovat aika kovia kun on kyseessä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja.

Nyt on Katainen itse joutunut syytetyn penkille, äskeisessä ajankohtaisessa kakkosessa toimittaja Juha Ristamäki tivasi Kataiselta, miksi tämä oli esittänyt puolueensa piirikokouksessa väärennettyjä kokouspöytäkirjoja ja puhunut poliisikuulustelussa palturia. Ristamäen jälkeen vielä imagotutkija arveli Kataisen puhtoisen imagon vaurioituneen. Siilinjärven kokoomusnuorten pöytäkirjat olivat osoittautuneet väärennetyiksi mutta syytteitä ei aikanaan nostettu. Siilinjärven kokoomusnuorten kokouspöytäkirjojen puutteellinen oikeellisuus ei nyt ole mikään raskaan sarjan uutinen, mutta moka oli tapahtunut ja se tuli esiin pahaan aikaan.

Kataisen tilanne puoluejohtajana on ollut hankala. Edeltäjä Ville Itälä ei koskaan selviytynyt päivänvaloon Sauli Niinistön varjosta, joka on yltänyt Kokoomuksen ylle Luxemburgistakin asti. Niinistö on puolueelleen sekä tähti että rasite. Hän on Kokoomuksen ja Suomenkin mittakaavassa huippusuosittu poliitikko, mutta sössi jahkailullaan yhden puolueensa presidentinvaalikampanjan, eivätkä hänen jälkeisensä puheenjohtajat ole saaneet työrauhaa tai uskottavuutta kenttäväen odotellessa Saulin toista tai kolmatta tulemista.

Kataista on käynyt sääliksi, häntä on pojateltu ja hänelle on naureskeltu vaikka hän on ollut puolueensa menestyksekkäin puheenjohtaja pitkään aikaan, eikä hän ole varsinaisesti mokaillut. Saa nähdä toteutuvatko imagomiesten epäilyt Kataisen julkisuuskuvan tahriintumisesta ja miten kilpailijat tähän mutakokkareeseen tarttuvat.

Ainakin tiedän miltä Kokoomuksen vaalitoimistolla on tällä viikolla tuntunut, olin itse viime vaaleissa Uudenmaan vihreiden vaalipäällikkönä pahimpien huumekohujen ja Hjallis & Merikukka -hässäköiden aikana. Välillä uskon horjuessa ja kakan lentäessä meinasin vastata puhelimeen: "Uudenmaan pilvenpolttajat ja avionrikkojat."

Tsekkaa myös SAK:n funkahtava vaalimainos vuodelta 1999