Sosialistinen realismi –media

Parhaimmillaan Facebook on ollut paikka jossa on voinut jakaa elämän oikeasti merkityksellisiä asioita. Työelämän tunkeminen sosiaaliseen mediaan on pilaamassa kaiken tämän. Sosiaalisesta mediasta uhkaa tulla sosialistinen realismi –media, jossa kaikki ovat reippaita, pontevia ja suoriutuvia.

Sosiaalisuus ei ole stereotypian mukaan suomalaisuuden vahvuuksia. IRC-Galleria ja Facebook etunenässä ovat tuoneet suomalaiseen sosiaalisuuteen uusia puolia, suoranaista avautumista.

Suomalainen ytimekkyys on elementissään sosiaalisen median tiukoissa merkkirajoissa. Suomalainen osaa halutessaan ilmaista paljon hiljaisuudella tai vähemmällä kuin 140 merkillä. Monta kertaa päivän on pelastanut jonkun arkipäivän aforistin riemastuttava sutkaus.

Pariin vuoteen on mahtunut monta hienoa Facebook-hetkeä. Olen saanut olla jakamassa iloa ystävien lasten syntymästä, uusista töistä tai rakastumisista. Olen lohduttanut surevaa ja saanut itse rohkaisua murheissani. Hissiin juuttuneenakin minulla oli kaverit mukanani. Sosiaalisessa mediassa kotiinsa jäänyt ja masentunut on voinut saada lohtua ja yhteyttä ystäviinsä. Virtuaalisen olkapään lämpöä ei pidä väheksyä.

Viime aikoina on ollut merkkejä paluusta sulkeutumiseen ja tylsyyteen. Syynä on paitsi terveellinen epäluottamus Facebookin yksityisyyden suojaan, myös työelämän tunkeminen sosiaaliseen mediaan. Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari kirjoittavat kirjassaan Nettielämää: ”Kun yksityiset ja työelämän kontaktit sekoittuvat verkossa, on nähtävä itsensä yhteisön tiukkapipoisimman jäsenen silmin.”

Useimmat meistä jättävät avautumatta, jos tilapäivityksiä lukevat niin pomo kuin anoppi. Onneksi meillä on Rosa Meriläisen ja Mikael Jungnerin kaltaisia tiukkapipoisuuden vastarintataistelijoita, jotka laittavat itseään ja tunteitaan likoon mokailun ja pilkan uhallakin.

Harva jaksaa nysvätä jatkuvasti muuttuvia yksityisyysasetuksia ja erotella ihmisiä eri oikeustasoille. Työn ja vapaa-ajan rajavartioinnissa ei pidä antaa tuumaakaan periksi. Itse en ota työkavereita Facebook-kavereikseni lainkaan, niitäkään jotka haluaisin.

Maailma, jossa kaikki lenkkeilevät, menestyvät ja ovat iloisia, on yhtä aito ja kiinnostava kuin Truman Shown kulissi. On selvää, ettei tällaista mediaa jaksa kukaan seurata. Facebookissa orastaa jo kansainvaellus korkeammille laitumille, joille pomot ja mainosmiehet eivät ole pesiytyneet.

Futiskenttien taiteilijat ja taistelijat

Jalkapallon MM-kisoissa on hienointa seurata eri kansojen versioita kuningaspelistä. Tässä hieman ajatuksia niin taiteilijoista kuin taistelijoista, maukkaimmilla videolinkeillä höystettynä.

Rule Britannia?

Englantilaiset keksivät pelin ja heidän perinteenään on 1800-luvulta lähtien ollut kova vauhti, fyysinen voima ja usko omaan pelitapaan. Englannissa syöttelemistä pidettiin vuosikymmenten ajan epämiehekkäänä, vasta parinkymmenen viime vuoden ajan englantilaisten harjoituksissa on hiottu taitoa enemmän kuin juoksuvoimaa. Englantilainen selostaja ihmetteli haltioituneena kun aikansa paras pelaaja, Unkarin Ferenc Puskás pompautti palloa kuusi kertaa odotellessaan pitkästyneenä pelin alkua Wembleyllä vuonna 1953.

Tämän päivän Englanti on paitsi taisteleva, myös taitava, yksi kisojen parhaista joukkueista. Hyökkäyspelin sielu on painijan oloinen Wayne Rooney. Siviilissä Rooney on nousukasmainen perusjuntti, mutta kentällä tulisieluinen, voimakas ja älykkäästi liikkuva pelaaja. Tämä laulu kertoo oleellisen siitä, miten eglantilaiset rakastavat Rooneyta. Englannilla on tällä kertaa loistava valmentaja, Fabio Capello. Jykeväleukainen italialainen vei englantilaistähdiltä pelikkarit ja sandaalit, tilalle tulivat puvut, kravatit ja voittoputki.

Samba ja tango 

Brasilian pelityylissä itseilmaisu oli joukkuepeliä tärkeämpää jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.  Brasilialaisille ei kelpaa pelkästään mestaruus, vaan se pitää voittaa kauniilla pelillä. Nykyvalmentaja, kersantin oloinen Dunga on valinnut joukkueeseensa taiteilijasielujen sijaan vahvoja juntturoita, joten tämänkertainen Brasilian joukkue tuskin jää historiaan yhtenä hurmaavimmista. Upean kauden pelannut taikuri Ronaldinho ei mahtunut kaikkien jalkapalloa rakastavien tyrmistykseksi Brasilian joukkueeseen. 

Argentiinalaisten pelityylissä kauneusarvot ohittivat tehokkuuden maan eristyttyä muusta maailmasta 1930-50-luvuilla. Argentiinasta onkin tullut häikäiseviä pallotaitureita, kuten tämän hetken ihmeellisin pelaaja Lionel Messi. Argentiinalla on kenties kaikkien aikojen paras joukkue, mutta mahdollisesti kaikkien aikojen huonoin valmentaja. Maradona on maassaan elävä legenda, mutta valmentajana hän on kokematon ja levoton, vailla näkemystä. Tämän hetken kuuminta maalintekijää, Interin Diego Militoa, uhkaa vaihtopenkki, koska Maradonan haluaa peluuttaa ”suositumpaa” Carlos Teveziä ja vävypoikaansa Sergio Agueroa.

Chilen pelejä kannattaa katsoa, yksikään toinen joukkue ei hyökkää yhtä rohkeasti. Maaleja on odotettavissa molempiin päihin kenttää. Valmentaja Marcelo Bielsaa kutsutaan lempinimellä ”hullu”, Chile on kisojen ainoa joukkue joka pelaa kolmen pelaajan puolustuslinjalla. Chileläisten maalitykki Humberto ”Chupete” Suazo on tutustumisen arvoinen pelaaja. 

Voittamisen mestarit 

Saksalla ei ole suuria tähtiä joukkueessaan ja kapteeni Michael Ballack loukkaantui juuri ennen kisoja. Saksalla, kuten myös Italialla, on kuitenkin jotain erityistä, voittamisen kulttuuri. Saksalaisilla on oma pelitapansa, johon he uskovat kuin vuoreen. Jokainen pelaaja tietää täsmälleen oman tehtävänsä, eivätkä kunto tai keskittyminen herpaannu edes tappioasemassa. Saksa onkin lukemattomia kertoja noussut lopussa tasoihin, jatkoajalle ja voittoon.

Yksikään joukkue ei valmistaudu kisoihin vastaavalla perinpohjaisuudella. Yliopistotason analyysijoukot etsivät heikkouksia vastustajista ja rangaistuspotkukisassa Saksan maalivahti kaivaa säärisuojuksen alta tausta-anlyysiin perustuvan lunttilapun vastustajien laukojien suosikkipaikoista. Rangaistuspotkukilpailussa Saksa onkin hävinnyt viimeksi vuonna 1976.

Eurooppalaisista Espanjan ja Hollannin joukkueet näyttävät parhailta. Espanjalla on kaikkea, huippupelaajat, kokenut valmentaja, toimiva pelisysteemi ja loistavat maalivahdit. Ainoa ongelma on, että Espanjan tähdet ovat pelanneet tänä vuonna liian monta ottelua.

Hollannin joukkueessa on huikeita hyökkääjiä, mutta myös tasapainoa ja kovuutta puolustuslinjan edessä. PK-sektori veikkaa kisojen maalikuninkaaksi Hollannin Robin van Persietä. Van Persie on ollut lähes koko kauden loukkaantuneena, mutta on päässyt pelikuntoon juuri ennen kisoja. Pelihalut ovat taatusti hirveät, van Persie voi tulla ratkaisemaan kisat tuoreilla jaloilla, kuten maanmies Marco van Basten vuonna 1988. 

Kisat ovat ensimmäistä kertaa Afrikassa mutta en valitettavasti usko afrikkalaisten joukkueiden yltävän loppupeleihin saakka. Afrikan jalkapallossa on valtavasti lahjakkuutta mutta jalkapalloliitot ovat sekavassa tilassa ja pelaajien koulutus retuperällä. Pahimmillaan pelaajat riitelevät palkkioista kesken kisojen tai epämääräiset urheiluministerit sotkevat kuvioita pukuhuoneessa. Ghana on loukkaantumisten rampauttama, Nigerian valmentaja vaihtui juuri ennen kisoja ja Algerialta puuttuvat tähtipelaajat. Isäntämaa Etelä-Afrikalla  on takanaan voittoputki ja kokenut valmentaja. Norsunluurannikon joukkue pullistelee maailmantähtiä ja voi päästä pitkälle, jos ikääntynyt ruotsalainen playboy Svennis Eriksson ehtii luomaan joukkueeseen hyvän meiningin. Ongelmana on jälleen kisojen vaikein alkulohko. Kamerun on vahva joukkue, kunhan loistava kapteeni Samuel Eto´o lopettaa mököttämisen ja nousee kisakoneeseen.

• BBC:n lyhyet esittelyvideot kaikista mm-kisajoukkueista