perjantaina, elokuuta 11, 2006

Polvi pakettiin ja Tampereelle

Pallon kanssa kikkailu osoittautui sen verran turmiolliseksi että jouduin polvileikkaukseen. Toivuttuani nukutuksesta lehahti ortopedi kysymään haluanko hyvät vai huonot uutiset ensin. En saanut siihen mitään järkevää vastattua joten ortopedi aloitti hyvistä uutisista: sivuside oli sen verran ehjä ettei sitä ollut pitänyt korjailla. Huono uutinen oli se, että ulompi polvikierukka (kuvassa se c:n muotoinen sininen kapine) oli halki ja poikki sen verran pahasti että se oli pitänyt poistaa melkein kokonaan. Nielaisin tyhjää ortopedin kertoessa että jalkapallopelit on nyt sitten pelattu. Lenkkeily meni samalla kiellettyjen harrastusten listalle, onneksi jäljellä on vielä hyviä vaihtoehtoja: pyöräilyä, rullaluistelua, kuntosalia, hiihtoa, joogaa, jumppia, tanssimista tai vaikka pilatesta. Mikään liikunnan ilo ei kuitenkaan vastaa onnistuneen harhautuksen tai vapauttavan syötön tuomaa riemun tunnetta. Pelkkä pomppivan pallon ääni ikkunasta vetää mielen haikeaksi.

Isompi muutos on se, että olemme muuttamassa Tampereelle. Sari päätti koulutustaan täydentääkseen vielä lukea finanssihallinnon pääsykokeisiin. Vaimoni on ihmenainen, sillä lasten päiväunien aikaan ja iltamyöhään lukemalla hän pääsi sisään kärkipään pisteillä. Opinto-oikeuden, asunnon ja päivähoitopaikan saamisessa on ollut monia mutkia ja hankaluuksia mutta kun Tampereelle lähtö alkoi tuntua oikealta niin päätimme vain selvitä niistä. Tampereen karttaa katsoessani huomasin että olin nohtanut kuinka pieni, melkein hobittimainen Tampereen keskusta onkaan. Kaverit ja paikat ovat kävelymatkan päässä, rakkaan velimiehen koti mäennyppylän ja polun takana. Lähiaikoina liityn pendolinossa läppäreitään näpelöivien työmatkalaisten hillittyyn seuraan.

2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

argh, ei enää jalkapalloa. Yritän eläytyä siihen ajattelemalla, että multa kiellettäisiin esmes ompelu.

Voi kurjuus. Mutta onneksi lajien kuninkaan lisäksi olemassa on paljon muuta liikuntaa. Ja ei sentään futiksen katselua kielletty...

a kirjoitti...

Voi ei... Kurja kuulla polvesi kohtalosta. Ja kurja menettää hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja kertova kanssalenkkeilijä. Jalkapallon kieltäminen sulta on varmasti yksi julmimmista asioista, joita voi tapahtua.

Mutta arvaan, että jalkapallo pysyy tavalla tai toisella mukana kuvioissasi, ja luotan siihen, että löydät uusia asioita korvaamaan aukot ajankäytössä.

Ja käsitykseni siitä, että Tampereella todella vallitsee joku ihmeellinen kivojen ihmisten keskittymä vahvistuu entisestään teidän perheen muuton myötä :)