Kuuluisa vasuri on poistunut keskuudestanne, nähdäänkö näyttäviä pyrähdyksiä, kieroja keskityksiä enää? Seuraava leikkaus ei ole vasemmalta laidalta rankkarialueelle, vaan polvileikkaus.
Potkimme lapsosten kanssa palloa, nyt kun tyär on oppinut kävelemään, on aika aloittaa potkupalloilu. Ensipotkut ehdinkin nähdä. Piti näyttää isin bravuuri, pallon flippaaminen selän takaa pään yli, mutta jalka petti alta ja polvessa joku lopetti toiminnan. Ystävällinen koiranulkoiluttajatäti tajusi heti tilanteen vakavuuden jäädessäni liikuntakyvyttömänä kentän pintaan. Yritin olla lunkisti lapsia säikyttämättä ja hamuilin samalla kännykkää.
Armas vaimoni ja koiranulkoiluttaja auttoivat kadun puolelle, josta jatkoin lekuriin ja edelleen komeasti ambulanssikyydillä ensiapuun. Harmittelin että jäi aamulla käymättä suihkussa kun ihan lasarettiin joutui. Se huoli hälveni melko äkkiä, vastapäinen setä oli leikannut varpaankyntensä varmaan viimeksi 80-luvulla. Tunsin muutenkin olevani väärässä paikassa, olin suremassa etten kunnolla ehtinyt opetella puhdasta rintapotkua kun viereen kärrätty mummo mutisi että "onkohan tämä se viimeinen paikka".
Rampana olen hyödytön, jos tämä olisi tapahtunut tuhat vuotta sitten, kelpaisin enää parkitsemaan nahkoja hampaillani. Muutenkin fiilinki on kuin Peter Coyotella Katkera kuu -elokuvassa...
6 kommenttia:
Voi ei. Kamalaa.
Koska pääset leikkaukseen? Parantaako se polvea kunnolla?
Argh. Polvea tarvitaan niin monessa mukavassa jutussa.
Olisi kannattanut olla reilusti humalassa. Silloin ei koskaan satu mitään, vaikka esittää millaista kikka-ekkua tahansa.
Vakavammin: todella ikävää, suomalainen pihapalloilu menetti sinussa paljon.
Pihapalloilu!? Mä oon sentään ollut maineikkaiden KaPan, FC Spasmin ja FC Paitsion (kuvassa) kantavia voimia!
Tätä juuri tarkoitin...
Noh, joko lopullinen tuomio on saatu? Meneekö levolla ja fysiolla vai pitääkö puukottaa?
Enjoyed a lot! »
Lähetä kommentti