Järkytyin kun Hesarissa kerrottiin kiepon kuolleen sukupuuttoon. Kieppo alkoi pesiä Suomessa 1970-luvun alussa, se kehittyi maatiaisversioksi ulkomaisesta roll-on-deodorantista. Kielitoimiston mukaan yhtään kieppoa ei ole Suomessa tavattu niin pitkään aikaan että se on virallisesti poistettu Kielitoimiston sanakirjan seuraavasta versiosta. Kieppo parka, se taisi olla melko elinkelvoton jo alusta pitäen, ja lopulta urbanisoituminen ja uudislajikkeiden pesiytyminen veivät siltä lopunkin elintilan.
Joku voi sanoa että kieppo sinne tai tänne, mitä sitten? Tänään kieppo, mutta mitä seuraavaksi? Milloin olet viimeksi bongannut esimerkiksi virkaheiton tai salavuoteuden?
Näinä salarakkaiden aikoina salavuoteus on erinomaisen naseva ilmaus kuvaamaan paitsi naimattomien sukupuoliyhteyttä, myös koko sitä edeltäviä vaivihkaisia kosintamenoja ja suhmurointeja. Miten svengaavaa lakitekstiä sitä 1700-luvulla vielä kirjoitettiin: "Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."
Suomeen on pesiytynyt vastenmielisiä uusia tulokkaita, jotka eivät suomen luontoon kuulu. Eräitä vastenmielisimpiä ovat ongelmatiikka, substanssi ja eskaloituminen. Ongelmatiikka kuulostaa korvissani suunnilleen samalta kuin lasin raapiminen teräksellä. Myöskään substanssin hokijaan minun on vaikea suhtautua ilman syvää ennakkoluuloisuutta, ellei ole kyse metafysiikasta. Uutisissa oli pari viikkoa takaperin joku kappari kommentoimassa Israelin ja Hizbollahin rähinöintiä. En ehtinyt laskemaan, mutta asiat eskaloituivat (kärjistyivät) muutaman minuutin haastattelussa toistakymmentä kertaa. Olisin kihissyt raivosta ellei koko haastattelu olisi muistuttanut Tabun sketsiä.
Siinä missä virkaheiton ja salavuoteuden kaltaiset sympaattiset maatiaislajit pitäisi elvyttää, olisi suomen luontoon kuulumattomat, villiintyneet tulokaat kitkettävä ympäristöstämme säälimättä. Ongelmatiikan, substanssin tai eskaloitumisen viljelemiseen syyllistyneet pitäisi saada vastuuseen teoistaan, vähimmäisrangaistuksena syvä paheksunta.
3 kommenttia:
Itsekin muistan lukeneeni tästä surullisesta poismenosta. En tosin muista että olisin kuullut käytettävän sanaa kertaakaan. Se mikä tässä on mielestäni hauskaa on se, että sana voidaan "poistaa", mieleen hiipii Orwell ja Isoveli.
Liekö kaupunkilegendaa, mutta muistan kuulleeni, että kielitoimisto olisi joskus esittänyt kioski-sanalle suomalaista versiota "myymiö". Ehkäpä siihenkin voisi tottua, joskin pidän hieman huvittavana ilmaisua "moi kulta, käyn viemässä lottokupongin myymiöön!"
Mitä tulee ongelmatiikkaan, niin ainoa oikea toimenpide olisi viedä moisen hirveyden viljelijät saunan taakse. Ensimmäisen kerran törmäsin sanaan kansantaloustieteen luennolla ja aloin nauraa. Luulin, että hassuhko luennoitsijasetä vain vahingossa sekoitti sanat "problematiikka" ja "ongelma". Seitsemännen kerran jälkeen jouduin hyväksymään julman tosiasian.
Sen sijaan "eskaloituminen" saa minun henkilökohtaisen hyväksynnän ja aionkin jatkossa käyttää sitä vain Jussia ärsyttääkseni.
Olisko ollut sama luennoitsija joka aloitti kertomalla luentonsa "topiikin". Hyi helvetti.
OK, eskaloitumisessa on kyllä puolensakin. Esimerkiksi väkijuomien käytön tai saunaillan kuvauksessa eskaloituminen on ihan käypä ilmaus.
Ensimmäinen ainejärjestön saunailta johon osallistuin, eskaloitui siinä määrin että käytiin Lapua-Kälviä painiottelu.
This is very interesting site... » »
Lähetä kommentti