Convict conditioning – linnakundin kuntoilukapina

Sinua on kustu silmään. Heitä salikortit, lisäravinteet ja kuntoiluvälineet roskiin. Unohda kaikki mitä olet kuullut saliharjoittelusta ja venyttelystä. Pitäisikö uskoa ennemmin entistä linnakundia kuin kuntosaliohjaajia ja kuntoiluguruja? Ainakin kannattaa kuulla, mitä konnalla on kerrottavanaan. 

Viime vuonna ilmestynyt Convict Conditioning sisältää kuntoilubisneksen kannalta vaarallisia ajatuksia. Se väittää että parhaat treenit eivät vaadi paljoa aikaa, kalliita välineitä, hienoja vaatteita, lisäravinteita tai kuukausimaksuja. Kirjoittaja Paul Wade pilkkaa armotta bodareita, hyödyttömiä pumpattuja lihaksia ja ulkonäköön keskittyvää treenaamista.

Terveysjulkaisut ja naistenlehdet ovat opettaneet meille tietyt perustotuudet liikuntaravitsemuksesta ja voimailusta. Convict conditioning kehottaa unohtamaan ne kaikki:

·      nosta painoja

·      tee kymmenen sarjoja

·      venyttele paljon

·      syö paljon pieniä aterioita

·      jätä pois herkut ja hiilihydraatit

·      syö paljon proteiinia

 

Linnakundi Wade rusikoi erityisesti lisäravinteet ja vallalla olevan proteiinivillityksen. Hän perustelee kantaansa terveellä järjellä ja tutkituilla terveyssuosituksilla: lihaksisto ei tarvitse normaalin ruokavalion lisäksi lisäproteiinia. Gorillat ja härätkin kehittävät valtavan lihasmassansa syömällä ruohoa.

Wade ei ole yksin kuntosalivastaisen sanomansa kanssa. Hän kuuluu samaan henkiseen koulukuntaan kuin muodikkaat spartalaiset treenit, CrossFit ja Bronxista leviävä ghettotreenivillitys. Suomestakin alkaa löytyä alan huippuja ja harrastajien pieniä, koruttomia treenisaleja, joista löytyy järkyttävän kovakuntoisia miehiä ja naisia. Näillä saleilla on otettu käyttöön vanhoja harjoituksia, joiden tärkein apuväline on painovoima. Entisaikojen uskomattomia voimamiehiä on vieläkin olemassa. Jos haluat nähdä mihin ihmiskeho pystyy, kannattaa mennä katsomaan Tukholman sirkuskoulusta valmistuneen jonglööraavan voimamiehen Matias Salmenahon esitystä.

Jo muinaiset kreikkalaiset

Matkalle vanhan koulukunnan voimailuun lähdetään, tietysti, antiikin Kreikasta. Wade kehottaa katsomaan antiikin patsaiden voimakkaita ja sopusuhtaisia vartaloita, jotka veistettiin yli kaksi tuhatta vuotta ennen lisäravinteiden, säädettävien käsipainojen ja kuntosalien keksimistä. 1900-luvun vaihteen kuuluisien voimamiesten harjoittelumenetelmä (eng. calisthenics) perustui antiikin aikaisiin harjoituksiin joissa tavoitteena oli kauneus  kallos ja voima sthénos.

Waden teksti on jouhevaa amerikkalaista machokieltä, josta tulee mieleen Jari Sarasvuon taannoin lanseeraama konttorirottien kuritusohjelma Fight Club. Jos ei anna aksentin häiritä, voi todeta itse asian olevan erinomaisesti kerrottu ja kuvitettu. Fysiologiaa, liikeratoja ja historiaa esitellään kolmisensataa sivua, kyseessä ei ole todellakaan nippu nopeita voimailuniksejä.

Convict Conditioning ihannoi voimaa ja terveyttä, muttei isoja lihaksia. Luonnolliset liikeradat ja nivelten voima ovat kunniassa. Tavoitteena ovat elinikäinen voima ja erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön terveys. Tätä kuvastaa se, että Waden mukaan voimamiehen tärkein liike on silta. Siltaliikkeitä ei tee kuntosaleilla tai liikuntatunneilla juuri kukaan, joogassa voimistelussa ja pilateksessa ne ovat perusasia.

Kuusi liikettä suljetulta osastolta

Kirjan kirjoittaja Paul Wade kertoo olevansa parikymmentä vuotta lusinut linnakundi ja itseoppinut kunto-ohjaaja. Oppinsa hän sanoo ammentaneensa vankiloissa muun muassa vanhoilta voimamiehiltä, voimistelijoilta, joogaajilta ja painijoilta. Riippumatta siitä onko kirjoittaja todellinen vai fiktiivinen henkilö, on ajatus kiven sisällä perimätietona säilyneistä vanhoista viisauksista kiehtova. Vankiloissa on vedetty vähintään yhtä paljon huumeita kuin leukoja, mutta on varmasti ollut eduksi. Kuntosalilaitteita alkoi ilmestyä vankiloihin vasta 1970-luvulla, mutta voimaharjoittelua on ollut niin kauan kuin vankiloitakin.

Linnakundin treeniohjelman ydin on kuusi liikettä: punnerrus, silta, kyykky, leuanveto, käsilläseisonta ja vatsalihasliike. Jokaisesta liikkeestä esitellään kymmenen eri versiota, joista helpoimmat käyvät jopa rapakuntoiselle konttorirotalle. Vaikeimmat versiot vaativat epäinhimillisiä, sirkuksen voimamiehen voimia ja lihastasapainoa. Kirjassa väännetään kalterista, että vasta helpomman liikkeen riittävien toistojen jälkeen saa kokeilla vaikeampaa. Näin harjoittelija pysyy nälkäisenä ja edistyminen ei tyssää hätäilyyn.

Linnakundin treeni ei vaadi paljoa aikaa, sillä liikkeet ovat kahvakuulaliikkeiden tapaan hyvin kokonaisvaltaisia. Kuntosalilaitteessa on mahdollista eristää harjoitus hyvin kapeaan lihasryhmään, mutta esimerkiksi sillassa joutuu töihin yli sata kehon kuudestasadasta lihaksesta.

Linnakundi vastaan konttorirotta

Kuulostaa hyvältä, mutta miten on käytännön laita? Itse olen mukavuudenhaluinen, herkuille perso konttorirotta. Harvakseen ostetut salikortit ovat jääneet puoliksi käyttämättä. Olen yrittänyt pitää itseäni jonkinlaisessa kunnossa pendolinon, konttorituolin ja lasten harrastusten välisessä kapeassa raossa. Minulle on monen kohtalotoverin tavoin langetettu pitkä tuomio näyttöpäätetyötä ja infoähkyä. En usko että kukaan selviää terveenä tästä kakusta ilman säännöllistä treeniä.

Pelastukseni ovat olleet kahvakuulat ja pätevä osteopaatti. Leuanvedot ja punnerrukset ovat minulle tuttuja, kyykkyjä tehdessä on laitettava musiikkia kovemmalle peittämään keski-ikäisten polvinivelten rutinaa. Sen sijaan tärkein liike, silta, on täysi mahdottomuus. Huomaan järkytyksekseni laiminlyöneeni tärkeimmät lihakset kehossa, ne jotka tukevat selkärankaa ja mahdollistavat sen liikkuvuuden.

Kuuden liikkeen eri versiot tuntuvat heti järkeviltä ja liikeradat luontevilta. Helpommista liikkeistä tulee himo päästä kokeilemaan vaikeampia. En koskaan oppinut kärrynpyörää tai käsilläseisontaa lapsena, mutta voitonriemu pää alaspäin työhuoneen ovea vasten on sitäkin suurempi.

Linnakundin treenit sopivat lapsiperheelliselle kuin marjasose silmään. Harjoitukset ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja tehokkaita. Pikkukakkosen puolituntinen riittää hyvin kokonaisvaltaiset treenin tekoon. Matka kohti siltaa on nyt alkanut lantionnostoilla selinmakuulta. Tie on pitkä, mutta tässähän on koko elinkautinen aikaa!

Leuanveto nyky-yhteiskunnassa

Maailmaa hallitsevat keski-iän ohittaneet miehet työntävät minunlaiseni rillipäiset viherpipertäjät marginaaliin, jos vain kykenevät. Sama homma politiikassa, liike-elämässä, järjestöissä tai yliopistossa. Argumentit menettävät teränsä, jos puhuja vaikuttaa vaarattomalta. Juttele vaan, kukkakeppi. Hitihatin on turha harrastaa pitkänmatkan juoksua, se on voima joka jyllää.

Juuri tästä syystä kelpo tasa-arvoministeri Wallinin täytyi näyttää treenattua hauistaan lehden kannessa. Hänellä on siihen agendansa puolesta suurempi tarve kuin ilman paitaa soutelevalla Vanhasella tai rullaluistelevalla Niinistöllä.

Liikeyrityksensä harmaantunut johtajauros Pekka Niska maksaa alaisilleen, jotka voittavat hänet leuanvedossa. Niska ei palkkaa painijoita, jotka saattaisivat voittaa. Eräässä tutussa valtiohallinnon organisaatiossa esikuntapäällikkö järjestää vuosittain voimamieskisat, joita varten hän treenaa säälimättömästi voittaakseen lauman nuoremmat urokset. Setäni, talousjohtaja, treenasi kortisonipiikkien voimalla. Hän nautti kyykyttäessään parikymmentä vuotta nuorempia kollegoita.

Naurakaa vaan, mutta ihmiset ovat edelleen melko alkukantaisia olentoja. Kokouksesta kuin kokouksesta suurin osa kuluu apinalauman keskinäisen arvojärjestyksen määrittämiseen elein, katsein ja äänenpainoin.

Jari Sarasvuo kehitteli taantuman iskiessä mainion liike-idean, Fight Clubin. Siinä myydään aamujumppaa konttorirotille nerokkaasti paketoituna. Sarasvuo ihannoi fyysistä kuntoa ja voimaa. Yksi urheilijan ja kuntoilijan eroista on Sarasvuon mukaan 16 leuanvetoa.

Ystäväni Karol Kovanen totesi minulle kymmenen vuotta sitten, että vetämällä leukoja vastaotteella saa jumalaisen selän. Karol tiesi mistä puhui, enkä minä ole edelleenkään lakannut yrittämästä. Leuanveto on yksi parhaista yläkehon ja käsien lihaskuntoharjoituksista. Se on paras tapa estää asteittainen sulautuminen näyttöpäätteeseen.

Toinen syy on isänmurha. Keski-ikä ja mukavuudenhalu, sarasvuolaisittain kermaperseisyys, eivät ole saaneet minua lopettamaan isäni 20 leuan ennätyksen tavoittelua. Lähellä ollaan.

Diletantin terveysteesit

Varoitus: tämä on kansalaisjournalismia, vastuu siirtyy lukijalle.

Laihduttaminen on ylimainostettua, jopa vaarallista. Vaaka ei kerro totuutta. Huono kunto lisää kuoleman riskiä paljon enemmän kuin ylipaino. Laihduttamisen sijaan pitäisi pyrkiä elinvoimaan ja tyytyväisyyteen.

Laihdutuskuurit pitäisi kieltää

Tästä olen mouhonnut jo aikaisemmin. Nopea painonpudotus on helvetin epäterveellistä. Nopeasti ja kuuriluonteisesti pudotettu paino tulee takaisin 90 % todennäköisyydellä kahden vuoden sisällä. Tilanne ei ole kuitenkaan sama kuin ennen kuuria, elimistön koostumus on todennäköisesti muuttunut huonompaan suuntaan. Laihduttaessa hävinneen lihaskudoksen tilalle on tullut rasvakudosta ja elimistöä on treenattu aiempaa tehokkaammaksi rasvan kerääjäksi.

Oma lajinsa on painijoiden ja muiden kamppailu-urheilijoiden harrastamat nopea painonpudotus, joka on varsinkin nuorille todella vaarallista.

Liikunta ei laihduta, mitä sitten?

Liikunnan lisääminen ei juuri laihduta. Tiede-lehdessä 4/2010 oli loistava artikkeli treenaamiseen liittyvistä myyteistä. Yhtenä aiheena oli se, miksi liikunta ei laihduta. Yhden viinerin kalorien kuluttamiseksi pitäisi kävellä reippaasti 7-8 kilometriä, reilu tunti. Kulutuksen lisäämisen vaikutus on marginaalinen verrattuna ruokavalion muuttamiseen. Lisäksi kova treeni lisää ruokahalua.

Tämä ei ole pääsia. Liikkumalla lähtee suhteellisen vähän rasvakudosta, mutta se onkin enimmäkseen sitä pahinta laatua, sisäelinrasvaa vyötärönseudulta. Liikkuva ihminen voi nauttia elämästä enemmän, hän on virkeämpi, jaksaa leikkiä, pelata, sekstailla tai tehdä mitä huvittaa.

Paino ei ratkaise vaan koostumus

Lihavuus ei tarkoita sitä että ihminen olisi huonokuntoinen. Aerobisella kunnolla ei ole mitään tekemistä rasvakudoksen määrän kanssa. Aerobinen kunto, eli elimistön kyky kuljettaa happea lihaksille, on hyvä juttu. Lihasvoima on yhtä hyvä. Voima ja aerobinen kunto vaikuttavat kumpikin itsenäisesti terveyteen.

Lihas painaa enemmän kuin rasvakudos joten vaaka ei kerro oleellista terveydestä. Jojolaihdutus on pahin tapa muuttaa kehonsa koostumusta huonompaan suuntaan. On järjetöntä pilata maksansa ja hukata rahansa laihdutusfirmojen pussiruokiin. Pysyvät painon muutokset tällaisilla konsteilla ovat tosi harvinaisia. Bisnes loppuisi äkkiä, jos ihmiset kevenisivät pysyvästi.

Nautiskelun maksimointi

Herkuttelu on terve piirre ihmisessä. Hyvä ruoka hyvässä seurassa on yksi suurimpia syitä elää. Herkkusuuna haluan nauttia täysin siemauksin hyvästä oluesta tai illallisesta, enkä passaa yhtään tarjottua suklaakakun palaa. Haluan silti mahtua vaatteisiini ja jaksaa vetää leukoja. Kaikkea ei voi saada, mutta ainakin pitää yrittää.

Tämä tarkoittaa sitä, että perusmässyt ja tissuttelu pitää jättää väliin voidakseen herkutella ja juoda kunnolla. Tämä on vaikeaa, sillä huoltoasemalta, postista tai edes rautakaupasta ei nykyään pääse ulos ilman, että kassalla tuputetaan huonoa suklaata ja irtokarkkeja.

Painonhallinnan kannalta ei ole niin ratkaisevaa, onko valinnut rasvasodassa kevyttuotteiden vai vähähiilihydraattisen rintaman. Pääasia on, ettei syö esimerkiksi ranskalaisia perunoita, joissa on pirusti sekä rasvaa että hiilareita. Ei siksi että ne lihottavat, vaan siksi että ne ovat pois todellisten herkkujen syömisestä!

Likaa kynsien alle

Lapsen vaatteet olivat mutaiset, paitaan oli jäänyt eläinten karvoja. Hän oli avojaloin vaikka halla oli vasta äskettäin päästänyt hyisen otteensa nurmesta. Lapsen kasvot olivat likaiset, suupielissä hiekkaa ja kynnenaluset mustat penkkojen ja pientareiden tonkimisesta. Jaloissa oli jälkiä kolhuista ja naarmuista. Nälkä alkoi kurnia vatsassa mutta vilu sentään väistyi lapsen pinkaistessa juoksuun kotia kohti.

Tämä ei ole mitään viiden pennin Dickensiä vaan allergialääkäreiden ohjeita mukaileva kuvaus lapsen ihanteellisista kasvuolosuhteista. Liika steriiliys ja siisteys kuulemma lisää allergioita ja vaarantaa terveyden. Kansallisen allergiaohjelman johtajan mukaan kaupunkilaisen yhteys maaperän mikrobeihin ja pieneliöihin on heikentynyt. Tästä seuraa immuunijärjestelmän vajaakoulutus ja epätasapaino. Saa nähdä milloin lastenlääkärit alkavat määrätä mullassa mönkimistä, ötököiden etsintää ja soran maistelua. Myös kotieläinten pito vähentää allergiariskiä.

Hiekkaa ei tarvitse laittaa suuhun tietääkseen miltä se maistuu. Tämä tarkoittaa sitä että on joskus tunkenut maata suuhunsa. Lapset ovat ehkä sittenkin oikeassa, turha heitä on kieltää maistelemasta kaarnaa, lehtiä tai hiekkaa vaikka pahaa tekisi katsoa. Kun olin pieni, kilpailimme joskus pihan kakaroiden kanssa siitä kuka syö isoimman ötökän. Madon syöjä voitti, muistan edelleen hänen nimensä ja syvän kunnioitukseni. Vähän myöhemmin Tarzan-kirjoja luettuamme yritimme hyppiä puusta puuhun, huonolla menestyksellä. Jupperin urheilijoiden vihreissä verkkareissa saattoi ryömiä pensaikossa hyviin tähystysasemiin.

Kerrankin mainos on oikeassa, nimittäin pesuainemainos. Likaisuus on lapsen etuoikeus. Jos vaatteiden pitäisi pysyä puhtaana ja ehjänä, ei voisi koskaan kiivetä puuhun, seurata sammakkoa ojaan tai kontata sorassa leluauton kanssa sylki päristen. Sorasta tulee naarmuja, puusta pudottautuessa kolhuja tai tikkuja sormiin. Samalla luut vahvistuvat ja tasapaino kehittyy. Lapsia ei tunnu haittaavan kylmä uimavesi tai kivet paljaiden jalkojen alla koska heissä on vielä karaistuneisuutta jäljellä. Aikuiset ovat enemmän huolissaan näkyvistä naarmuista ja vaatteiden tahroista kuin mielen kolhuista.

Karaistuneisuuden ja anarkian kitkemiseksi on kehitetty valtava määrä audiovisuaalista viihdykettä, pehmoisia prinsessalenkkareita, makeita makupaloja, kieltoja, aitoja, pehmustettuja sisäleikkipuistoja, ohjattuja pikkujunioreiden harrastuksia ja koko perheen ostoskeskuksia. Näitä vastaan lääkärit nyt kehottavat nousemaan barrikaadeille.

Kielletään laihdutuskuurit!

Näin varastoit rasvaa tehokkaammin! Eroon lihaksista, rasvaa tilalle! Kevään tehokuurilla verenpaine ylös ja fiilis alas! Kellumiskuntoon kesäksi! Sulata paastolla muskelit pois!

Näitä otsikoita tuskin nähdään naistenlehdissä, koska ne eivät kerro totuutta lahdutuskuureista. Naistenlehdet ovat terveyden vihollisia. Ne kertovat milloin on aika syödä blinejä, herkutella ihanalla suklaalla ja viineillä tai hemmotella itseään herkullisella karitsanpaistilla. Kun on ensin mäsäytetty, kehotetaan seuraavalla sivulla kokeilemaan uutuusdieettiä jolla Satu Julkkiskin laihtui. Naistenlehdet eivät kerro tasaisen terveellisestä elämästä, koska se on tylsää. Kansien sankarittaret ovat kerralla paljon laihtuneita julkkiksia, jotka voidaan laittaa kanteen taas parin vuoden päästä kun he ovat lihoneet ja laihtuneet uudestaan. Kyllä, lähes kaikki kuurilaiset lihovat takaisin.

Aiemmin pidin tätä höhlänä, eilisen jälkeen vaarallisena. Kuuntelin podcastia elimistön aineenvaihduntaan liittyvistä lainalaisuuksista. Lääketieteen tohtori Kirsi Pietiläinen pudotteli simppeliä faktaa, joka sai ihmettelemään miksen ole tiennyt tätä aikaisemmin. Minäkin tiesin kokemuksesta paaston aikana painon hieman putoavan. Kukaan luontaistuotekauppias ei ollut kertonut sitä että elimistö käyttää paaston aikana ravinnokseen lähinnä lihasta. Viikon paastolla ei rasva ehdi juuri palaa, mutta lihaskudos pilkkoutuu hurjaa vauhtia. Paaston jälkeen elimistö korjaa tilannetta varastoimalla tilalle ensisijaisesti rasvaa. Apua!

Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, evoluutio on koulinut kehon varautumaan nälänhätään, jota paasto ja tiukka lahdutuskuuri sille edustavat. Paastoaminen ja nopeatahtinen laihduttaminen ovat tehokkain tapa koulia kehonsa huipputehokkaaksi rasvanvarastointikoneeksi. Jojolahduttamisen (paino vaihtelee yli 5 kg edestakaisin) seurauksena elimistö sopeutuu "kiusaamiseen" opettelemalla varastoimaan rasvaa tehokkaammin, samalla tuppaa mm. verenpaine nousemaan. Toinen esi-isiltä peritty eloonjäämisvietti on ruuan ahmiminen matalalla energiamäärällä kärvistelyn jälkeen. Vaikka en olekaan laihduttanut paastoamalla, olen langennut paaston jälkeiseen ahmintaan ja sen jälkeiseen morkkikseen.

Laihdutuskuureilla laihduttaminen tulee kerta kerralla vaikeammaksi ja fiilis huonommaksi. Taitaa olla parempi vaikka pysyä tasaisen ylipainoisena kuin jatkuvasti laihdutuskuurilla.
Pietiläisen mukaan yhdeksän kymmenestä laihduttajasta lihoo vähintään entisiin mittoihin kahden vuoden sisällä. Jos laihdutuskuurin aikana ei ole harrastanut liikuntaa, on samanpainoisessa kropassa enemmän rasvaa ja paljon vähemmän lihasta kuin ennen kuuria. Seurauksena on yleinen elinvoiman hupeneminen.

Menestyksekäs laihduttaja ajattelee voivansa höllätä "kuuria" kun paino on pudonnut. Valitettavasti paluuta entiseen ei ole, koska uusi kevyempi keho tarvitsee vähemmän energiaa kuin entinen. Eihän se mikään uutinen ollut että ainoa tapa on muuttaa pysyvästi jotain syömisessä, juomisessa ja liikkumistottumuksissa. Pietiläisen tiedot laihdutuskuurien vaikutuksesta kehoon ja mieleen olivat sen kuuloisia, että laihdutuskuurit pitäisi kieltää kansanterveydellisistä syistä!

YLE radio:

• Paasto ja jojo-laihdutus
• Painonhallinta ja psyyke
  

paastoajat käsi ylös!

Pääsiäinen tulee, lehdet ovat täynnä juttuja juhlapyhästä: pashaa, lammasta, mämmiä, punaviinejä, suklaata, tipuja, pupuja, noitia sun muuta. Pääsiäisenä päästään paastosta, vaikka mainosten perusteella päästään mässäämään. Ei uskoisi että homman nimi on joskus ollut kieltäymys ja hiljentyminen.

Mietimme vaimon kanssa mistäs tässä pääsiäisessä oikein olikaan kysymys. Tietenkin tiesimme että pääasia on kristittyjen uskomus Jumalan pojan kuolleista heräämisestä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Siitä juhlan aihe mutta mitä ne virpomiset, palmusunnuntait sun muut tarkoittivatkaan?

Netistä kaivaessa selvisi että pääsiäinen on varsinkin ortodokseille vuoden isoin juttu, pääsiäisviikko on Suuri viikko. Ortodoksien neljänkymmenen päivän paastoa on vietetty ainakin 300-luvulta lähtien, joskus reformaation jälkeen samaan hommaan rupesivat luterilaiset. Minä olen aina luullut että laskiaissunnuntaina lasketaan mäkeä ja syödään pullaa kermavaahdolla ja mantelimassalla, mutta silloin laskeudutaankin paastoon. Pashakaan ei alunperin tarkoitakaan sitä miljoonan kalorin pääsiäisherkkua, vaan Kristuksen matkaa kuolemasta elämään. Juutalaisten nimitys pääsiäiselle, pesah, ja ruotsalaisten påsk ovat samaa alkuperää. Pääsiäisenä juutalaiset pääsivät Egyptin orjuudesta ja siinä onkin juhlan aihetta kerrakseen.

Pääsiäistä edeltävä Suuri viikko eli luterilaisten piinaviikko otettiin Pohjanmaalla vähän turhan kirjaimellisesti. Pohjalaisilla oli tapana piiskata lapsiansa pitkäperjantaisin jotta muistavat Jeesuksen kärsimykset nahoissansa. Eikä suklaamunia sitten syärä, notta. Piinaviikon jälkeen sitten otettiin jo ilon kautta, keskiajalla pääsiäisyön messun saarnassaan pappi saattoi kertoa vitsejä ja heittää herjaa varsinkin kuoleman ja Perkeleen kustannuksella. Pappi saattoi saapua saarnastuoliin eriskummallisissa vaatteissa tai pelleillä kalsareissaan seurakunnan edessä. Reformoidut ilonpilaajat lopettivat tämmöisen pelin 1600-luvulla.

Pakana-esi-isiemme mielestä pääsiäisena hyvän ja pahan voimat kamppailivat, ja kevätpäiväntasauksen valon aikoihin hyvikset pääsivät voitolle. Karjalassa on kilkuteltu yöllä kelloja karjaonnen tuomiseksi, Pohjanmaalla polteltu kokkoja noitien karkottamiseksi. Virpomisvitsojen esikuvana olivat palmunoksat, joilla Jeesusta hyllattiin tulevaksi aasilla Jerusalemiin.

Suomalaiset nimellisuskovaiset eivät paastoa sen enempää kuin käyvät kirkossakaan. Nykysuomalaisessa pääsiäisperinteessä on jätetty väliin se paasto-osuus, itsetutkiskelu ja muu kiiraskärvistely ja siirrytty suoraan mässäilyvaiheeseen. Vai onko tullut paastottua ja kaduttua syntejä, käsi ylös!

hiilaria kansalle

Vanhan viisauden mukaisesti on sialle syötettävä viljaa, jotta se saataisiin lihomaan. Suomen virallisen terveystotuuden mukaisesti on kansalaisten hyvä syödä paljon viljaa ja perunaa, ylipäätään hiilihydraatteja. Rasva on kansalaisen vihollinen numero yksi. Suomalaiset ostavatkin kaikenlaisia kevyttuotteita hyvin ahkerasti. Vielä ahkerampia kevyttuoteiden syöjiä ovat yhdysvaltalaiset ja britit, jotka kuluttavat eniten kevyttuoteita maailmassa. Välimeren maissa ei olla perinteisesti kaloreita laskettu eikä kevytjuustoja viipaloitu. Suomalaiset, jenkit ja britit ovat kaikki teollisuusmaiden nopeimmin lihovia kansoja, toisin kuin välimeren maiden asukkaat. Tuotteet kevenevät mutta puntarit natisevat. Joku tässä on pielessä.

Suomeen mahtuu yleensä yksi totuus kerrallaan. Ravitsemusasioissa totuuden torvet ovat Kansanterveyslaitos, Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Sydäntautiliitto. Kaikkia näitä johtaa tohtori Pekka Puska. Kouluni terveydenhoitajan seinällä olevassa julisteessa luki: "Maito, juusto, voi, kovan kunnon toi". Ajat ovat tosiaan muuttuneet: juustot pitäisi syödä kevytversiona, maidonkulutus on romahtanut ja voin syönti on lähestulkoon kriminalisoitu. Uusissa ohjeissa kehotetaan sentään vähentämään puhdistettuja sokereita.

Dieettejä on satoja, mutta lihomisesta tiedetään varmaksi ainakin se, että on syötävä ja juotava vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Valitettavasti asia ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä kaloreilla on eroja. Perunaa ja viljoja pitäisi siis syödä. Peruna, pasta, kuorittu riisi ja leipä ovat siitä pirullisia että niillä on korkea glykemiaindeksi. Niiden syöminen (pullasta tai karkista puhumattakaan) nostaa nopeasti verensokeria, ja vereen vapautuu paljon insuliinia. Insuliinin ansiosta veressä oleva ylimääräenergia varastoituu rasvakudokseen ja verensokeri laskee nopeasti. Pian on taas nälkä ja väsyttää. Syömällä voi siis tulla nälkä, sen tietävät ravintoloitsijat jotka ovat kautta aikojen tarjonneet ilmaisina alkupaloina vehnäleipää. Leivän massutus alkupalaksi ei suinkaan vähennä, vaan lisää asiakkaiden tilauksia.

Minäkin yritin aikani aloittaa aamuni "terveellisesti" puurolautasella, mutta kiljuva nälkä alkoi viimeistään puolentoista tunnin kohdalla. Nykyään vannon ruisleivän (siis rukiista tehdyn, ei minkäään Vaasan vehnäpalojen), juuston ja kananmunan ja tomaatin nimiin, eipähän nälkä vaivaa kuin vasta iltapäivän puolella.

Vireystilan heilahduksia lisää vielä kofeiini, jota suomalaiset hörppivät kahvina enemmän kuin mikään muu kansa. Suomalaisten työpalaverien viineri-kahvi -kulttuuri on järjetöntä ja mieletöntä. Kun viinerin aiheuttaman sokerihumala laskee, se kuitataan kahvilla. Kun kofeiinin vaikutus lakkaa, tulee nukkumatti. Saman asian ajaisi, jos palaveriin tulijoille jaettaisiin voinappi ja unilääke kouraan jo ovella.

Lopuksi: eivät ne kevyttuotteet ihmisiä lihota, mutta eivät ne ole myöskään vastaus ylipainoon. Sokerista ja hiilareista pitäisi olla vähintään yhtä huolissaan kuin rasvasta. Kalorien laskeminen ei myöskään ole vastaus, kaloreita kun on erilaisia. Juotuja kaloreita ei myöskään ole tapana laskea, vaikka esimerkiksi sixpack keppanaa vastaa kaloreissa 330 gramman ranskanperuna-annosta.

suuri kansallinen erektio

Kesällä on lehdissä kesäuutisia, radiossa soi karmeita kesähittejä ja televisiosta tulee kesädokumentteja. Maikkari ja nelonen ovat tyydyttäneet kansalaisten kyltymätöntä tiedonjanoa muun muassa dokumeteilla Mennään töihin alasti, Pornolakko, Sata orgasmia päivässä, Mysteerinen klitoris, Maailman isoin penis, Täydellinen penis, Täydellisen peniksen metsästys, Maailman suurimmat rinnat, Ne rinnat, ne rinnat ja Munaton mies.

Peniksen kokoa ja suorituskykyä on käsitelty tämän kesän dokumenteissa kiitettävällä pitkäjänteisyydellä. Iltapäivälehtien, sanomalehtien ja ilmaisjakelulehtien vakiojuttuaiheena puolestaan on ollut potenssilääkkeiden viihdekäyttö. Olen lukenut näitä juttuja, koska haluan ymmärtää miksi terveet miehet popsivat Viagraa, Cialista tai jotain vastaavilla nimillä myytyjä kiinassa valmistettuja nappeja.

Haastattelut noudattavat samaa kaavaa: menestyvä poikamies Marko (nimi muutettu) käy viihteellä ja valmistautuu baari-iltaan potenssilääkkeellä, koska se lisää hänen itseluottamustaan. Suorittajamies haluaa olla aina valmiina tyydyttämään naisen, hän ei halua epäonnistua, ainakaan toista kertaa. Juttujen avainsana on itseluottamus. Itseluottamusta saadakseen Markot ottavat pohjat. Potenssilääke myös lisää itseluottamusta, koska se varmistaa jännityksen ja viinanjuonnin heikentämää erektiota. Lähes joka haastattelun Marko mainitsee myös saaneensa joskus naiselta kehun mieskunnostaan. Tätä kehua Marko vaalii sydämessään. Lääkefirman mies sanoo artikkelin osiossaan että erektiovarmuus (milloin olet viimeksi kuullut kiellettyjen listalle joutuneen impotenssi-sanan) parantaa elämänlaatua, joten nappia huuleen vaikka varmuuden vuoksi.

Vuoden 2006 alkupuolella Suomen tulli takavarikoi toistasataa tuhatta pilleriä ja ampullia, joista suuri osa oli potenssilääkkeitä. Lähes kaikki potenssilääkkeet olivat väärennöksiä, joiden sisällöstä ei ole tilaajalla mitään tietoa. Toistasataa tuhatta! Suomalaiset miehet ovat kaiken järjen mukaan pistelleet alkuvuodesta 2006 suuhunsa vielä aika paljon enemmän epämääräisiä nappeja kuin mitä tulliin on jäänyt.

Opiskelijoiden tutkimussäätiön selvityksissä kävi taannoin ilmi, että merkittävä osa kauppakorkeakoulun miesopiskelijoista oli käyttänyt lisäravinteita tai hormoneja. Suomalaiset miehet eivät tietenkään ole mitään poikkeuksia suorituskykynsä pönkittämisessä. Psykiatrian erikoislehden Therapienin mukaan ranskalaisista ylemmistä toimihenkilöistä 12-18% söi vuonna 1998 amfetamiinipitoisia piristeitä, masennuslääkkeitä, hormoneja ja betasalpaajia ilman lääkärin määräystä. Ideana on doupata suorituskykyään työelämässä urheilijan tavoin ja jaksaa epäinhimillisiä työrupeamia.

Minun käy sääliksi nettipornon keskellä varttuneita teinipoikia. Usko oman peniksen ja sen suorituskyvyn riittävyyteen voi olla heikko kun vertailukohtana ovat pornotähtien hillittömän kokoiset molot. Suomalainen mies tarvitsee ilmeisesti paljon tukea itseluottamukselleen ja suorituskyvylleen. Ehkä tämä on vain osa kansallista suorituskykyfetissiä, eihän hallitusohjelmassakaan puhuta juuri muusta kuin eri sektorien suorituskyvystä ja kilpailukyvystä. Nämä kyvyt ovat johtajiemme ja tiedotusvälineidemme mielestä jatkuvasti uhattuina ja niiden ylläpitämiseksi on koko kansan herkeämättä ponnisteltava. Mikähän lääke tähän epävarmuuteen tehoaisi?

kolkyt ja risat

Kahden kolmekymppisen kohtaaminen kuulostaa nykyään mummojen jutuilta osuuspankin jonossa. Kuulumisten ohessa käydään läpi krempat, mistä kohtaa milloinkin kolottaa ja mihin leikkaukseen ollaan jonossa. Ollaan sitten tupareissa tai varpajaisissa, on luvassa mitä vaiherikkaampaa sairaskertomusta. Tarinat vaihtelevat tavanomaisista "sain hiirikäteen jännetuppitulehduksen", "piti lopettaa kahvinjuonti, ei enää viime mahakatarrin jälkeen ole pystynyt" erikoisempiin "mä pystyn jo kävelemään jalka tönkkönä, on se lonkka jo sen verran parempi", "pelasin lasten kanssa kiekkoa, kaaduin ja käsi hajosi viidestä kohtaa".

Ei tällaista ollut vielä viisi vuotta sitten, miten on mahdollista että kolmekympiset ovat jo ihan risoja? Urheilevat kolmekymppiset ovat sesonkirisoja, heillä on joku paikka paketissa jonkin aikaa ja sitten taas mennään ruoto suorassa. Toinen riskiryhmä ovat ne kolmikymppiset, joita uhkaa totaalinen rupsahtaminen vuosia jatkuneen epäterveellisen elämän jäljiltä.

Liityin vanhan futisjoukkueeni sähköpostilistalle, joka on tragikoomista luettavaa kundien ilmoitellessa minkä invaliditeetin takia eivät milloinkin pääse kentälle. Jos itse olisin työnantaja, kieltäisin jyrkästi työntekijöiden osallistumisen puulaakipeleihin. Toisin kuin ohjatussa liikunnassa, niissä ei lämmitellä eikä venytellä ja vammoja sattuu sen mukaisesti. Pahimmassa ottelussa, jossa olen ollut mukana, oli joukkueemme saldona katkennut akillesjänne, sijoiltaan mennyt olkapää, nilkan sivusidevamma ja kaksi revähtänyttä reittä. Oli siinä vaihtopenkin tuntumassa ulinaa ja hampaiden kirskuntaa.

Aionko mennä kokeilemaan miten leikattu polvi kestää pelaamista? Tietenkin! Jos vain saisi selän kuntoon ennen sunnuntaita...

edit. 21.5.
Pelaaminen oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sää oli loistava ja meininki myös. Pallokin totteli kohtuullisesti vuoden tauosta huolimatta. Jouduin toteamaan olevani suunnilleen 45 minuutin pelikunnossa. Kaksi tunnin peliä putkeen oli aivan liikaa, mutta kun vaihtomiehiä ei enää toisessa pelissä ollut niin ei muukaan auttanut. Jalat kramppasivat lopulta sen verran pahasti etten päässyt enää omin jaloin kentältä pois. Varsinaisilta vammoilta onneksi vältyttiin koko turnauksessa. Se olikin minulle ensikokemus kramppailusta, saa nähdä miten huomisessa finaalissa Paolon vanhat jalat kestävät.

Raitis elämä lapselle

Joka paikassa vouhkataan että lapsilla pitää olla liikuntaharrastuksia. Saavat urheiluseuroissa terveitä elämäntapoja ja pysyvät pois kadulta ja hankaluuksista, varsinkin pojat. Hyvässä lykyssä sieltä löytyy vielä se Miehen Malli, joka eskarista ja koulusta puuttuu. Paskat.

Uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä esitellään tutkimus 13-18-vuotiaiden poikien alkoholinkäytöstä. Urheiluseuratoimintaan osallistuvat teinipojat läträävät viinan kanssa ahkerammin kuin muut. Mikään jymy-yllätys ei ollut että erityisen hanakoita happaman perään olivat jääkiekkojuniorit. Raittiita teinijääkiekkoilijoita ei tutkimuksessa löytynyt yhtään. Heidän mielestään juominen on miehekästä ja kavereiden paine juopotteluun oli korkein koska nössöyttä pitää valttää. Lapset ennemmin vaikka bändiin soittamaan, kyllä Ville Valo aina Olli Jokisen voittaa roolimallina.

Olen aina ollut sitä mieltä että jääkiekko on kaljatelttoihin sopivaa väkivaltaviihdettä ja jääkiekkoilijat ovat urpoja mällihuulia. Tämä katkeruus johtuu tietty siitä että espoolaiset jääkiekkojuniorit törkkivät rillipäistä nörtti-Jussia koulun ruokalan jonossa, veivät kaikki tytöt ja heittelivät mennessään nuuskamällit luokan kattoon. Mutta miettikää itse, tuleeko mieleen fiksua jääkiekkoilijaa? Suomen virallinen älykkö-jääkiekkoilija on Ville "harvahammas" Peltonen, joka on opiskellut kauppatieteitä, wow! Jos Ruudun veljekset vaikuttavat telkussa täysjärkisiltä silmälasit päässä, on sekin urheilutoimittajille vilpittömän ihastelun aihe. No, urheilutoimittajat eivät ole mitään toimittajien tähtiainesta, heille on hienointa päästä ralliauton kyytiin tai Teemu Selänteen kotiin.

ps. Kiitoksia palautteesta, olen toipunut vaalivalvojaisten kaatuilusta henkisesti, käsivarressa tosin on komea mustelma. Heidin kannustus piristi erityisesti .

Viralliset painorasistit

"Normaalistihan painorasismi on sairasta, se on todella väärin", toteaa Painonvartioiden viestintäpäällikkö Riitta Rantanen Ajankohtaisessa kakkosessa. Hänen firmassaan painorasismi on kuitenkin kirjattu työsopimuksiin.

"Paikkareiden" ohjaajan liksa putoaa jos paino ei pysy ihannepainossa. Ohjaajan duunit loppuvat myös ja ylipainoiset siirretään pois silmistä johonkin sermin taakse muihin kuin asiakaspalvelutehtäviin. Ihana, upea Tanja Tiainen, joutui äitiysloman jälkeen hyllytetyksi kun painotavoite ei alittunut imettävältä tarpeeksi nopeasti. Näin kiitettiin kymmenen vuotta ryhmiä vetänyttä suosittua ohjaajaa. No, Tanjalla on maisterina muutakin tekemistä.

Kaikki tämä on tietty laitonta, palvelualojen ammattiliitto PAM on jo puuttunut asiaan ja Paikkareita vastaan on nostettu useita kanteita.

Se mikä tässä lafkassa eniten ottaa päähän on asema Virallisena Ravitsemusasiantuntijana. Samoin kuin tietokonevirusuutisissa haastatellaan FSecuren tyyppejä "neutraaleina asiantuntijoina", ovat Painonvartijat telkussa, naistenlehdissä ja työpaikoilla antamassa lausuntoja siitä miten eletään terveellisesti ja kohennetaan kansanterveyttä.

Minunkin työpaikallani on säännöllisesti tilaisuuksia, jossa Paikkareiden lähettiläs tulee neuvomaan oikeanmerkkisten kevyttuotteiden syömistä ja värväämässä possea laihdutusryhmiin. Ensi kerralla minä menen tilaisuuteen mukaan!

• Katso Ajankohtaisen Kakkosen painonvartijajuttu täältä