maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Hybris ja Nemesis

Suomi on ollut kehdeksan kertaa lätkän arvoturnauksen finaalissa ja eilen tuli se seitsemäs tappio. Matti totesi osuvasti että siinä taas jumalallisen koston henki Nemesis tuli rankaisemaan jumaluhoon eli hybrikseen langenneita kuolevaisia. Nemesis tulee usein nimenomaan länsinaapurin muodossa, milloin on Thomas Wassberg 50 km hiihdossa tai Mats Sundin lisäajalla. Jalat liikkuvat hitaammin kuin alkulohkon peleissä, hitaasti kuin painajaisessa jonka on nähnyt monta kertaa aiemmin.

Suomalaiset jaksavat nostattaa hybristä joka jääkiekkokisojen alla. "Kultaa tulee!""Leijonat syövät Ruotsin!""Leijonat vahvempia kuin koskaan". Urheilutoimittajat kerääntyvät joukolla tienristeyksiin suututtamaan jumalia ja manaamaan pahoja henkiä spekuloimalla että "voitto tulee, ennusmerkit ovat käsillä, nyt tai ei koskaan, kun huomenna voitetaan niin lentokone tulee ja hakee leijonat, voittoisille leijonille maksetaan kultaa bonuksena ja tonttejakin annettaisiin jos joku asuisi Suomessa." Jos jonkun erän jälkeen ollaan voitolla niin aletaan miettiä kuinka monta minuuttia vielä on ennen voittoa. Varsinkin Tapio Suominen on kerta toisensa jälkeen nuolemassa ennen kuin tipahtaa.

Olihan se joukkue kuitenkin täynnä sankareita. Esimerkiksi jäähyväispelinsä maajoukkueessa pelanneen Teppo Nummisen haastattelu oli kansalliseeppistä matskua. Toimittajalla oli hoksottimia päättää haastattelu kun murheen murtama mies ei enää kyennyt puhumaan. Tapparan miehen kyyneleet menevät sinne kollektiivitajuntaan Mietaan sadasosatappion ja Suomi-Unkari ottelun oman maalin välimaastoon.

No pitää koettaa ajatella positiivisesti. Vaikka Suomi hävisi niin kansantalous voitti kun torit tyhjenivät ja puolet kansasta ei ole tänään viettämässä voitonjuhlien jälkeistä rokulipäivää. Nyt ei myöskään tarvitse kokea olutfirmojen sponsoroimaa monen viikon pituista maltaista kansallishuumaa helvetillisine renkutuksineen, eikä joka kunnanvaltuustossa vaadita kovaan ääneen uusien kiekkohallien rakentamista. YLE:n urheilutoimitukselle iso kiitos siitä että tappion ratkettua hakivat kuviin Kalervo Kummolan mahdollisimman pian. Minulle ainakin tuli heti parempi mieli.

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Gradu jätetty!

Nyt loppui PK-sektorin hiljaisuus. Olin luvannut itselleni että yhtään blogikirjoitusta eikä muutakaan kivaa tule ennen kuin gradu on jätetty. Nyt on, rrrrkele!

Ei siinä kestänytkän kuin viisi vuotta. Lopputulokseen olen itse tyytyväinen, sanovat muut mitä sanovat. 20 noppaa ja yksi opinnäyte, miten se voi olla niin pirun vaikeaa? Välillä menetin uskoni koko hankeeseen ja omiin kykyihini. Miten ikinä voisin todistaa saavani hankkeita päätökseen jos yhden opinnäytteen teko ei onnistu? Olen omasta mielestäni saanut päätökseen vaikeampiakin asioita. Niin kauan ei myöskään ole oikeaa lomaa kun opinnot ovat kesken.

Gradu alkoi olla kuin Sormus Bilbolle, se oli kasvanut mielessäni, sen taakka painoi yhä raskaammin mutta lopulta siitä oli hyvin vaikea luopua. Aina löytyi joku syy lykätä lopullista luopumista.

No nyt on apina pois selästä, Repe ja koko Korkeasaaren paviaanilauma!