Muutama tuttu on ihmetellyt miksi palloilin viime viikonloppuna telkkarin uutisissa. Selitys on että olin jälleen vihreiden puoluekokouksessa sihteerinä. Halailin jakkaraltani vastavalittua puoluejohtoa heidän kavutessaan lavalle kukitettavaksi.
Sihteerin hommassa on pakko kuunnella paljon poliittista puhetta. Olen tarjoutunut tehtävään osittain tämän pakon takia, ilman sitä vaipuisin omiin ajatuksiini tai uneen kuuntelemisen sijasta. Aiemmin ajattelin olevani älyllisesti tai aatteellisesti laiska, nyt tunnistan syyksi poliittisen puheen huonouden. Syy tähän on tutustuminen Juhana Torkin kirjoittamaan oivalliseen puhetaidon kirjaan Puhevalta.
Torkin mukaan esitelmän tarkoitus on jakaa tietoa, puheella vaikutetaan kuulijoiden asenteisiin. Puoluekokouksessa pidettiin vain muutama puhe, loput olivat esitelmiä. Kokouksen aloitti puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg. Sen sijaan että puhe olisi alkanut suosionosoitusten hiljettyä, joutuu vihreiden puoluejohtaja aloittamaan puheensa pyytämällä häliseviä kokoustajia hiljentymään. Cronberg ei pitänyt puhetta, vaan esitelmän. En muista mitä se käsitteli tai mitä Tarja sillä tavoitteli, niin huono se oli. Onneksi seuraavana päivänä, tultuaan uudestaan valituksi puoluejohtajaksi, Tarja oli kuin uudesti syntynyt. Hän otti kontaktin yleisöön ja puhui innoittavasti ja selkeästi ilman papereita.
Harvoja puheenpitäjiä olivat Tapani Hietaniemi, Oras Tynkkynen, Jyrki Kasvi ja väistyvä puoluesihteeri Ari Heikkinen. Uusi puoluesihteeri Panu Laturi nosti myös odotuksia. Anni Sinnemäen aloitus oli hyvä, mutta puhe taantui esitelmäksi kesken kaiken. Hietaniemi on karmea sähköpostinkäyttäjä mutta hieno sanankäyttäjä. Hän lopetti puheensa: "Perinteistä vasemmistoa emme ole, porvareita meistä ei tule, olkaamme siis vihreitä ja edellä".
Oras Tynkkynen otti yleisön hyppysiinsä heti alkusanoistaan lähtien. Oraksella oli selkeä viesti, jonka hän toisti, hän puhutteli yleisöä suoraan ja vetosi sen arvoihin, ja käytti mieleenpainuvia kielikuvia viestinsä välittämiseen. Oras esimerkiksi vaati Suomea "maailmanparantamisen kovaan ytimeen". Kun Oras lopetti puheensa sanoihin: "Meidän täytyy astua johtoon", räjähti sali innoittuneisiin suosionosoituksiin.
Puolueen varapuheenjohtajaksi valitun Jyrki Kasvin puheenvuoro sai myös osakseen yleisön jakamattoman huomion. Jyrki väitti provosoivassa puheenvuorossaan vihreiden radikalismin laimentuneen. Jyrkillä on taipumus taitavaan irvailuun: "Kaikkihan me kansanedustajatkin olemme omasta mielestämme nuoria ja radikaaleja, Koijärven kuraa kravatissamme". Kasvi tuskin vakuutti kerralla yleisöä väitteellään, mutta epäilemättä kylvi monen mieleen hedelmällisen pohdiskelun siemenen.
Suomessa edes puheesta elävät poliitikot eivät ole kummoisia puhujia. Jopa tasavallan presidentin uudenvuoden puhe, jonka pitäisi olla poliitisen puheen vuoden kohokohta, on ollut ainakin minun elinaikanani ollut kapulakielistä horinaa.
Mikä sitten olen muita arvostelemaan? Olen puhujana vasta oppilas, vaikka olen pitänyt paljon erilaisia puheita erilaisille yleisöille. Enimmäkseen olen puhunut keskinkertaisesti, välillä huonostikin. Joskus olen kuitenkin saanut yleisön liikutuksen tai innoituksen valtaan, se on tunne jonka haluan kokea uudelleen.
2 kommenttia:
Puheen pitäminen ei ole kovin helppoa. Se tulee taas esiin lähipäivinä kun koulujen rehtorit ympäri maan pitävät vastavalmistuneiden ylioppilaiden ja heidän itkua tihrustavien vanhempien edessä mielenkiintoisen puheen opetussuunnitelmatyöstä koulun arjessa sekä kopiokoneen huolimattoman käytön kustannusvaikutuksista alati kiristyvässä taloustilanteessa.
Onneksi oma esinaiseni ei ole tätä luokkaa. Hän osaa puhua ihan hyvin ja tunteisiinvetoavasti. Edellinen esinaiseni oli monessa asiassa oikein pätevä, mutta lakkiaispäivän puhe aiheutti myötähäpeää ja raivoa.
Sivusta on aina helppoa huudella ja kritisoida. Itse olen päässyt puhumaan julkisessa tilaisuudessa pariin otteeseen ja nauttinut siitä kovasti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin siinä välttämättä kovin hyvä tai että olisin onnistunut muiden mielestä. Sainpahan kuitenkin kyyniset kakarat nauramaan ja toisessa tilaisuudessa kylän mummot itkemään vuolaasti. Tylsää siis tuskin oli. Poliittisen linjavedon esittäminen puheessa voi toki olla erilainen haaste.
Aika lupaavilta nuo puhekokemuksesi kuulostavat. Uskon ettei oppilaillasi ole tylsää muutenkaan.
Ylioppilasjuhlien uuden ylioppilaan puhe on yksi niistä puheista, jotka mielelläni unohtaisin. Siihen aikaan kärsin niin lamaannuttavasta esiintymiskammosta että puheen pitäminen oli yhtä tuskaa. En muista yhtään mistä puhuin, muistan vain että selvisin.
Pari vuotta aiemmin liikunnanopettajamme, jalkapallovalmentaja Jyrki Heliskoski piti ylioppilaan vanhemman puheen. Helarin carpe diem -henkinen puhe on yksi parhaista koskaan kuulemistani puheista.
Lähetä kommentti