maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Rakkaat sylkykupit

Suomalaiset eivät erityisesti arvosta kansanedustajia eivätkä muitakaan poliitikkoja. Kansanedustajien vihaamiseen löytyy mitä moninaisimpia syitä: väärät mielipiteet, itse korotetut palkat, hämärät vaalituet, rumat viikset, sovinistiset jutut, pitkät lomat, väärän pituiset hameet, poissaolot tai kapulakielisyys. Suuri osa kritiikistä on oikeutettua, mutta kansanedustajat joutuvat myös kohtuuttomalla tavalla kateuden ja herravihan ukkosenjohdattimiksi. Kansanedustajien laiskuus on kansalaisten rakastama myytti, jota media pönkittää kuvituksella puolityhjästä istuntosalista. Politiikan toimittajat tietävät toki hyvin etteivät kansanedustajat ole vapaalla vaikkeivät salissa istuisikaan.

Viime aikoina yhä useampi kansanedustaja on uskaltautunut kertomaan uupumuksestaan tai masennuksestaan. Masentuneen Pertti Salovaaran mukaan monen kollegan istuntotauko alkaa kotona itkeskellen ja villasukissa hiihdellen. Salovaara on saanut osakseen myötätuntoa mutta myös vihaa, sillä avaus ei sovi kuvaan verorahoilla vetelehtivästä valtiopäivämiehestä. Kyynisimmät epäilevät edustajien hakevan masennuksellaan vain ilmaista julkisuutta, mutta minä en ainakaan näe hyödyntavoittelua työkykynsä menettämisen esiintuomisessa.

Neljän vuoden eduskuntakokemuksella tiedän suurimman osan kansanedustajista tekevän todella pitkää päivää. Kansanedustajan ”oikeista” töistä eli täysistunnoista, valiokuntatyöstä ja ryhmäkokouksista saa jo melkein kasaan työpäivän, jonka jälkeen on tehtävä vähintään toinen puolikas päivä mitä erilaisimmissa sidosryhmien ja oman puolueen kokouksissa. Kotipaikkakunnalla on käytävä puhetilaisuuksissa, kunnanvaltuustossa, tapaamisissa ja vapaamuotoisissa iltatilaisuuksissa, mikäli aikoo säilyttää työpaikkansa. Jossain välissä pitäisi perehtyä valtavaan määrään asioita, vastata kymmeniin sähköpostiviesteihin (jotka avustaja on seulonut sadoista viesteistä) ja soittopyyntöihin. Onhan kansanedustajilla toki pitkät istuntotauot, mutta toimittajat ja äänestäjät olettavat kansanedustajan olevan aina käytettävissä, myös kesälomilla ja viikonloppuisin. Kun tähän vielä lisätään pitkiin työmatkoihin ja valiokuntamatkoihin käytetty aika, ei tarvitse ihmetellä säännöllisiä avioerouutisia.

Kansanedustajan palkkio ja veroton kulukorvaus on varsinkin maakuntien edustajilla varsin korkea. Miinuksena on kakkosasunnon hankinta ja kampanjoinnin hinta. Vaikka jotkut ovat tosiaan saaneet kampanjoihinsa suuriakin tukisummia, polttavat useimmat tuhansia euroja omaa rahaansa sekä kunnallis- että eduskuntavaaleissa. Eduskuntaan harva pääsee ensi yrittämällä, takana on useita kalliita kampanjoita. Viime eduskuntavaaleissa läpimenneiden kampanjoiden keskihinta oli jo lähellä 40 000 euroa. Paljon repostelluilla valiokuntamatkoilla aikataulut ovat usein niin älyttömät, ettei kohdemaasta ehditä montaa kuvaa ottaa ja puoli viikkoa menee reissusta toipumiseen. Sen sijan kylmän sodan aikaisten fossiilien, ystävyysseurojen, nimissä tehdään täysin joutaviakin reissuja.

Kun ihminen valitaan kansaedustajaksi, hän menettää lopullisesti suuren osan yksityisyyden suojaansa. Hänen tekemisistään, ulkonäöstään tai vapaa-ajanvietostaan saa kirjoittaa lähes mitä tahansa tai julkaista kännykkäkameraotoksia missä tahansa. Valitettavan monella naiskansanedustajalla on ”työsuhde-etunaan” omistautunut häirikkö joka vainoaa kirjein, puhelinsoitoin tai pahimmillaan fyysisesti ahdistelemalla.

Kansanedustajiksi päätyy paitsi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, mutta enimmäkseen ylitunnollisia ja aatteellisia ihmisiä. Näille ihmisille on vaikeaa tuottaa toisille pettymystä ja he asettavat aatteen/maakunnan/ihmiskunnan asiat oman ja perheensä hyvinvoinnin edelle. Useimmilla on taustallaan erityispiirre joka saa heidät nousemaan esiintymispelosta huolimatta puhujalavalle tai pyrkimään korkeammalle vuosi toisensa perään. Joku hakee näyttöhalunsa ulkonäköönsä vuosia kohdistuneesta pilkasta, toinen ei usko olevansa arvokas ilman jatkuvia suorituksia, kolmas ei saa politiikan huipullakaan korvattua isälleen sitä että tälle ei koskaan syntynyt poikaa.

Ei kommentteja: