tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Epäkorrektia asiaa köyhyydestä

Viime aikoina mediassa on ollut paljon puhetta köyhyydestä ja tuloerojen kasvusta Suomessa. Köyhyysuutiset noudattavat lähes aina seuraavaa kaavaa. Tutkija kertoo köyhyyden lisääntyneen ja pitää tilannetta hälyttävänä. Toimittaja haastattelee leipäjonossa asioivaa, joka kertoo kaiken menneen huonompaan. Toimittaja ei esitä faktoja tai avaa köyhyyden käsitettä. Verkkokeskustelijat syyttävät porvarihallitusta ja kertovat äänestävänsä perussuomalaisia. 

Olen etsinyt tietoa siitä, onko köyhyys Suomessa lisääntynyt. Vastaus on, että absoluuttinen köyhyys on vähentynyt samalla kun suhteellinen köyhyys on kasvanut. Emme kuitenkaan tule näkemään jatkossakaan otsikoita siitä, että puute on vähentynyt Suomessa, koska se olisi tylsä, poliittisesti epäkorrekti uutinen. 

Suomessa ei ole yhtään väestöryhmää, jonka reaalitulot olisivat laskeneet vuosina 1990-2008. Työttömien reaalitulot nousivat vain vähän, mutta esimerkiksi duunarin reaalitulot nousivat enemmän kuin toimihenkilöiden. 

Suhteellinen köyhyys ei kerro puutteesta juuri mitään 

On tärkeää tietää että köyhyysotsikot kertovat lähes aina suhteellisesta köyhyydestä

Suomessa, muualla EU:ssa ja otsikoissa käytetty köyhyysmittari on vähintäänkin harhaanjohtava. Suhteellisen köyhyyden rajana pidetään yleensä 60 prosenttia mediaanitulosta eli väestön keskimääräisistä tuloista. Tällä mittarilla eniten suhteellisesti köyhiä oli ainakin muutama vuosi sitten ökyrikkaassa Luxemburgissa ja vähiten köyhässä Slovakiassa. Laman aikana suhteellinen köyhyys tyypillisesti laskee tällä mittarilla. 

Absoluuttiseksi köyhyydeksi tai puutteenalaisuudeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen fysiologisia vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa lähinnä sitä, että ihmisellä ei ole mahdollisuus elää ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla. 

Näiden kahden köyhyyden välillä on suunnaton ero. Suomessa ei edes toimeentulotuen varassa näe nälkää tai joudu taivasalle. Pienituloisten joukkoon pääsee nyt tuloilla (1148 € / kk, 2008), joilla vuonna 1966 olisi sijoittunut ylimpiin tuloluokkiin, rahan arvon muutos huomioituna. Nälkää näkee Espoon kaltaisissa kaupungeissa, joissa päätöstä toimeentulotuen myöntämisestä joutuu odottamaan kuukausikaupalla. 

Hallitus ei unohtanut köyhiä 

Köyhyysuutisten nostamassa keskustelussa ollaan lähes yksimielisiä siitä, että vihreillä ja RKP:llä höystetty porvarihallitus on unohtanut köyhät. Tämä on paskapuhetta, on sitten porvareista mitä mieltä tahansa. 

Porvarihallitus on käyttänyt laman oloissa varsin reilusti rahaa vähäosaisten tulonsiirtoihin. Opiskelijoiden, eläkeläisten ja minimipäivärahoilla elävien etuuksien tasokorotuksiin käytetään tällä vaalikaudella yli puolet enemmän rahaa kuin kolme edellistä hallitusta käytti yhteensä.

Minimiäitiyspäiväraha nostettiin viimein peruspäivärahan tasolle. Opintotukea nostettiin 16 vuoden odotuksen jälkeen. Lapsilisät on sidottu indeksiin, samoin kotihoidon tuki.  

Maaliskuun alussa tulee voimaan takuueläke, joka nostaa pienituloisimpien eläkeläisten toimeentuloa tuntuvasti.  Apurahansaajien sosiaaliturvaa on parannettu

Yritä huviksesi etisiä edes yhtä uutista näistä aiheista. 

Jos syyllisiä hakee, kannattaa keskittyä kuntiin, joissa lastensuojelulakia rikotaan. Monissa kunnissa leikataan peruspalveluita ja ehkäiseviä palveluita, kuten kouluterveydenhuoltoa ja perheiden kodinhoitoapua. Hallitusta ei voi täysin syyllistää kuntien kurjistamisestakaan, sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuutta on nostettu tällä vaalikaudella

Suomalainen tapa on syvältä 

Suhteellisen köyhyyden kannalta olennaista on juuri yhteiskunnassa vallitseva tapa, ja se miten Suomessa kaikkea mitataan rahassa. Olen perheineni ollut suuren osan aikuisikääni suhteellisesti köyhä. Varsinkin opiskelijana dyykkasin tarpeen tullen ruokaa ja ostin käytettyjä vaatteita. En ole koskaan omistanut autoa. 

En silti väitä, että minulla olisi mitään kokemusta vähäosaisuudesta. Minulla on ollut hyvät lähtökohdat elämään, vaihtoehtoja ja monenlaista pääomaa. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulutuksen antamaa tietoa, käytännön taitoja, ystävyyssuhteita, sosiaalista turvaverkkoa ja terveyttä. Tämän pääoman avulla olen voinut vaikka nähdä maailmaa köyhänä opiskelijanakin. Bourdieulainen teoria rahasta vain yhtenä pääoman lajina on tietty mitä sopivin selitys järjestöissä opintojaan pitkittäneelle humanistille

Todella vähäosaisella ihmisellä ei ole valinnan vapautta, eikä suhteellisen köyhyyden loppu ole näköpiirissä. 

Omien sanojensa mukaan työttömäksi jättäytynyt perheenäiti kertoi vastikään Aamulehdessä vaikeuksistaan. Perheen äidistä oli häpeällistä joutua ostamaan lapsille käytettyjä urheiluvälineitä.

Suomalaisessa maan tavassa on paljon mätää. Pitäisikö lasten urheiluvälineet ostaa uusina? Pitäisikö kaupungeissakin voida omistaa auto? Pitäisikö kaikkien päästä etelänlomalle? Pitäisikö kaikkien voida harrastaa lätkää ja pelata pleikkarilla? No ei helvetissä, jos minulta kysytään. Jalkapallo onkin ihan eri juttu.

Jos tavoittelee rikasta sisäistä maailmaa, saa kirjastosta hyvää palvelua, tietoa, kirjoja ja musiikkia mielin määrin. Jos tavoittelee hyvää kuntoa ja mielenrauhaa, voi kaupungissakin kalastaa tai juosta luonnossa. Työväenopistossa voi opetella uusia kieliä tai taitoja. Melkein mistä tahansa pääsee sieneen tai marjaan. Näistä mikään ei maksa juuri mitään. 

Kantasuomalaisille vallitseva tapa on aivan eri asia kuin monille ulkomailla, varsinkin EU:n ulkopuolella syntyneille. Suomeen humanitaarisista syistä tulleet perheet lähettävät usein toimeentulotuestaan huomattavan osan kotimaahan jääneille sukulaisilleen. Tällainen säästäminen edellyttää lähes väistämättä ainakin tupakoimattomuutta ja katoavaa suomalaista kansanperinnettä, marttailua. 

En ole sentään niin röyhkeä, että ehdottaisin toimeentulotuen varassa eläville marttailua tai marjastamista. Kovimmat marttailijat ja sienestäjät kun päätyvät harvemmin toimeentulotuen varaan. Ratkaisu löytyy ennaltaehkäisevistä palveluista, kannustinloukkujen purkamisesta ja matalapalkkaisen työn tukemisesta.

4 kommenttia:

ikuisesti köyhä? kirjoitti...

Mitä hyötyä on lapsilisän korotuksesta kun sosiaalitoimi huomioi lapsilisän korkotuksineen toimeentulossa ja näin miinustaa sen saatavasta tuesta, plus miinus nolla. Tämä vain yksi esimerkki siitä miten erilaiset yritykset parantaa köyhän asemaa mitätöidään toisen luukun toimesta. Aivan sama siis miten kivoja päätöksiä on tehty kun pohja vuotaa kun seula eikä paikkauksista ole muuta kun harmia, haittaa ja rahan menoa.

Toimeentulotuki on vielä siitä hauska tuli ettei sitäkään välttämättä tarvitse maksaa, saati täysmääräisenä tai huomioida kaikkia pakollisia menoja siinä.

Työväen kielikurssi maksaa karvan alle 50 euroa/lukukausi. En sanoisi sitä halvaksi, aika harvalla köyhällä on pistää 50 euroa kerralla johonkin. Se on melkein kahden viikon ruokarahat. Milläs meinaat syödä sen ajan? Kielitaitoa ei voi syödä.

Jussi kirjoitti...

Noi oli tosi hyviä esimerkkejä siitä, miksi sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi remontoida perinpohjaisesti. Kela myöntää n. 150 erilaista tukea, joidenyhdistelmiä on tuhansia. Yksikään asiakas tai virkailija ei voi väittää olevansa täysin perilläsiitä systeemistä.

Usein käy just noin, että yhden tuen saaminen vie toisen. Osmo Soininvaaran kirja SATA-komitesta (kuulostaa pirun tylsältä, mutta on ihan mainio) http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=326
antaa tähän uudistamiseen todella hyviä ehdotuksia.

Toi esimerkki humanitaarisista syistä tulleista maahanmuuttajista ja toimeentulotuesta on peräisin Oden kirjasta, samoin se vertailu vuoden 1966 tilanteeseen.

Asumiseen tukea! kirjoitti...

Hei Jussi!
erittäin hyvä kirjoitus ja rohkea! on totta että ihminen pärjää vähemmälläkin. Eri asia on miten suhteellinen köyhyys vaikuttaa sosiaalisesti.

Nostaisin köyhyyden sijaan oikeaksi ongelmaksi kasvukeskusten asunnottomuuden. Se on ongelma jota hallituskaan ei halua esitellä, ja joka ei mediaa kiinnosta. Asunnoton pääkaupunkiseudulla ei ole enää vain työtön juoppo, vaan yhä suurempi määrä pienituloisia on vaikeuksissa löytää asuntoa, erityisesti yksinasuvat matalapalkkatyöläiset ovat ongelmissa.

Jos bruttopalkka on 1500-2000 euroa, putoaa toimeentuloloukkuun: asumistukea ei saa, ja seutulippualueelta ei löydä vuokra-asuntoa alle 500 euron. Olen tässä etsinyt ystävälle asuntoa, ja aika toivotonta on. Yksiö maksaa 600-1000 euroa kuussa, riippuen sijainnista. Eikä ostamallakaan saa kämppää alle 130 000 euron. Jos käteen jää n. toista tonnia kuussa, ja yli puolet menee vuokraan, on siinä pennissä venyttämistä.

Houkuttelisi ajatella että nykyisestä asuntokuplasta hyötyy niin paljon päättäjiin likeisissä suhteissa olevia tahoja tai päättäjiä itse, että vuokrien ja asuntojen hintojen lasku ei kiinnosta ketään sellaista, joka voisi jotain tehdäkin sen suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Tota joo, varmasti näinkin kun sanot ettei meillä kärsitä vilua eikä nälkää, mutta musitutan
-suomessa on edelleen asunnottomia jotka usemmiten
- ovat perheettömiä
- ja suomessa köyhiksi luokitelluista liki puolet on yksinäisiä, yksineläviä (n 60% miehiä) eiävt saa minkäänlaisia perhetukia.

että sikäli..., jokin ihmisryhmä sulta "unohtui".