Kypsää kamaa

Kävin Tampereella tekemässä kysyyskokeen ja nyt sitten arvostelevat graduni. Olen nyt osoittanut kypsyyteni ja valmistumassa. Kypsä ja valmis, aika hienoja sanoja. Kypsän kaveriksi sopisivat maukas, runsas, taipuisa, jälkimaussa aavistus sikarilaatikkoa.

Valmis puolestaan on juhlava, lopullisen kuuloinen ilmaus. En halua olla valmis sillä tavalla että uusia aineksia tai mausteita ei tarvita - mielummin olen valmis uusiin haasteisiin. Onhan se hienoa kun kohta on sillä tavalla valmis että on saattanut jotain loppuun asti.

Yliopistolla oli nostalgista käydä pitkästä aikaa. Sitä tajusi kuinka paljon aikaa missäkin lukusalin nurkassa, mikroluokassa tai sohvassa oikein on viettänytkään. Tuossa katselin kämmenet hikoillen kaunokaisia ekan vuoden opiskelijana, tuosta menin pitämään ylioppilaan puhetta, tuonne ripustin bile- ja vaalimainoksia, tuosta mentiin circuitiin, noissa portaissa käännyin katsomaan valvojia jotka nauroivat pääsykoevastauksilleni. Onneksi silloin nauroivat oikella tavalla.

Opiskelijat näyttivät hämmentävän nuorilta ja lantiohousuisilta. Touko totesi että hänen uskollinen untuvatakkinsa on vuodelta 1989, samaa vuosikertaa ovat nuorimmat ensi syksynä aloittavat opiskelijat, hui! Opiskelijoista ei myöskään enää näe päällepäin mitä he opiskelevat. Entiset salkkukylterit näyttävät nykyään skeittaajilta tai poikabändiläisiltä ja humanistinaisetkaan eivät ole enää niin virttyneitä kuin ennen.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut miesopiskelijoissa. Ei niitä ole yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta huomattavasti harvempi on aivan toivottoman näköinen hiippari. Omassa ikäluokassani oli vielä oikeasti jannuja jotka lähettivät postissa pyykit äiteelle pohjoispohjanmaalle tai tai tarkastelivat maaimaa sössöisten pullonpohjalasien läpi sama flanellipaita kolmatta viikkoa putkeen päällä. No, näytin kyllä itsekin aika spedeltä alkuun joten ei tässä ole varaa nenänvartta pitkin ketään katsoa.