tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Kidultit

Uusia sanoja tulee koko ajan lisää ja pitäisihän ne tietää ettei ole nevari. Juuri kun oppi mitä on jomango niin nyt tuli ohjelma kidulteista. Kidultti on kid adult eli aikuinen, joka leikkii leluilla ja on muutenkin lapsellinen. Ensin ajattelin että onpas aika spedeä hommaa koko kidalttius, aika epätoivoiseksi on mennyt trendipelleily. Sitten tulin ajatelleeksi että itsekin pelailen fantasiaroolipelejä ja mm. työlaukussani on liuta ewokeja ja muita tähtiensotaukkoja, jotka ovat palaamasta Kalliosta hoidosta...

Ajankohtaisen kakkosen kolmekymppiset ja koulutetut kidulttinaiset olivat paljon vähemmän infantiilin oloisia kuin suuri osa eturivin poliitikoistamme, he puhuivat kirjakieltä, konstruoivat Barbien ja Kenien ihmissuhdekoukeroita ja tallensivat niitä digikameroilla. Siinä mitä toinen mimmeistä sanoi, oli sen verran räjähdysvoimaa että kuulemme siitä vielä: "En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."

Olen aivan varma että tätä uutta kaameaa ilmiötä kauhistellaan suurten ikäluokkien edustajien kolumneissa uutena todisteena nuorten nykyaikuisten kelvottomuudesta. Eikö niille riitä enää mikään, ensin ikuinen nuoruus ja nyt ikuinen lapsuus? Mitä toivoa on isänmaalla jos nuoret aikuiset eivät tee lapsia eivätkä harrasta yhdistystoimintaa vaan leikkivät nukeilla? Lisääntymisikäinen nainen joka haluaa leikkiä barbeilla lastenteon sijasta on vähintään yhtä paha isänmaanpetturi kuin sossun rahoilla elelevä prekaarinuorisolainen, jolle eivät "paskaduunit" kelpaa. Suomessa alkavat lapsiperheiden köyhtyminen ja lasten luokkayhteiskunta olla jo sen verran hyvässä vauhdissa että en jaksa suuresti ihmetellä miten pako todellisuudesta menee joillain lasten hankkimisen edelle.

Vähän todellisuutta väliin ettei mene liian synkäksi: tänään olen saanut viettää ihanan päivän reilun vuoden ikäisen nuorimmaisen kanssa. Vauva- ja taaperoikä se vasta hienoa ikää on, kyllä se ainakin lapsuuden ja teini-iän voittaa. Mönkijävauva ei vielä tiedä sosialisaatiosta tai ympäristön odotuksista mitään, hän nauttii elämästä. Mihin tahansa asentoon voi asettua mukavasti, koska on joka puolelta hyvin pehmustettu ja notkea. Kun leikit, jammailu, pienet sabotaasit tai tutkiminen alkavat tympiä, voi yksinkertaisella äänimerkillä tilata viihdettä, ruokaa tai seuraa. Kaiken saa anteeksi kun on niin suloinen ja edesvastuuton, sitä voi vaikka pöräyttää ruokansa syöttäjän naamalle jos huvittaa. Yhtä asiaa ihmettelen: miten taapero (joka ei ainakaan tietääkseni syö saunapalvikinkkua) voi haista herättyään saunapalvikinkulta?

1 kommentti:

Mikael Korpela kirjoitti...

"En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."

Eli lapsia kantsii hankkia, jotta saisi leikkikaverin. ;-)