Aamulla ikkunaa avatessa tuli ikävä Intiaan. Helsingissä on venäläisten pensaspalojen vuoksi haissut jo jonkun aikaa Intialle. Sama tuoksahdus tuli lukemattomista pikku kamiinoista, joissa köyhät kaupunkilaiset polttivat puuta ja kuivunutta lehmänlantaa lämmittääkseen asuntonsa ja paistaakseen ruokansa.
Idästä päin on tunkkaista haisua tullut nenään muutenkin. Olen aina sympannut puolalaisia, kaunista jalosukuista kansaa joka ensin joutui venäläisten ja saksalaisten jyräämäksi ja sittemmin b-luokan eurokansaksi. Viime aikoina puolalaiset ovat israelilaisten tavoin näyttäneet etteivät kohtalon kolhut jalosta luonnetta.
Jos suomalaisilla on suomettumisen ajasta yhtä sun toista selvittämättä stasilistoineen, on puolalaisilla paljon isompi sontaläjä mattonsa alla. On selvinnyt että huomattava määrä puolalaisia pappeja toimi kommunismivallan aikana yhteistyössä maan turvallisuuspalvelun kanssa. Puolassa on kommunistivallan aikaiset salaiset kansiot jätetty avaamatta poliittisista syistä, eikä vaikutusvaltainen katolinen kirkkokaan halua asioita tongittavan.
Mikä helvetti niitä slaaveja oikein vaivaa? Europarlamentin päätöslauselmassa todetaan mm. että parlamentti on hyvin huolestunut rasistisen, muukalaisvihamielisen, antisemitistisen sekä homofobisen suvaitsemattomuuden yleisestä lisääntymisestä Puolassa. Se että totalitarismiin luisuvassa venäjänmaassa antisemitismi rehottaa ja seksuaalivähemmistöjä hakataan, ei suuresti ihmetytä, mutta puolalaiset huseeraavat sentään EU:n jäseninä. Maan uusi presidentti Lech Kaczynski haluaa kuolemanrangaistuksen takaisin, avoimen juutalaisvastaiset puolueet ovat päässeet hallitukseen, uusfasistista propagandaa saa maassa levittää varsin avoimesti ja uusi pääministeri Jaroslaw Kaczynski (Lechin kaksoisveli) suunnittelee abortin kieltämistä.
Pappien osuus näissä touhuissa tuntuu erityisen irvokkaalta. Venäjällä ortodoksipapit ovat huseeranneet aktiivisesti väkivaltaisessa ja homovastaisessa uusnatsien kulkueessa. Erityisesti köyhässä Itä-Puolassa korkein uskonnollinen auktoriteetti tällä hetkellä on katolinen pappi Tadeusz Rydzyk. Hän johtaa Totuuden Valo -säätiönsä kautta mediakonsernia, johon kuuluvat Radio Maryja, televisioasema Trwam ja lehti Nasz Dziennik. Rydzyk kertoo miljoonille kuuntelijoilleen muun muassa maahan soluttautuneiden juutalaisten salaliitosta ja homouden turmiollisuudesta. Rydzykin tiedotusvälineet tukivat tietenkin Kaczynskin veljesten puoluetta vaalivoittoon.
Ei tarvitse ihmetellä tutkimuksia, joiden mukaan enemmistö puolalaista nuorista suunnittelee ulkomaille muuttamista.
4 kommenttia:
Ansiokasta selvitystä Puolan tilanteesta. Itse olen jotain vastaavankaltaista kuullut/ lukenut, mutta aivan näin syvälle en ole mennyt. Laiska ja välinpitämätön ihminen kun olen.
Kuulostaa joka tapauksessa aivan hirvittävältä ja historian valossa jotensakin nurinkuriselta. Katolinen kirkko tosin on historian saatossa kerännyt niin suuren syntisäkin niskaansa, että muutaman puolalaisen surkea kohtalo ei siihen enää paljon lisäpainoa tuo. Itse en juurikaan kristinuskosta kiksejäni saa, mutta jotenkin sitä kuitenkin toivoisi Jeesuksen sanoman pysyvän etenkin kirkonmiesten muistissa. Partamiehen sanoma kun on paljon kauniimpi ja liberaalimpi kuin jotkut hänen yksittäiset sanomisensa (tai siis muiden muistelut siitä, mitä hän ehkä tarkalleen sanoi). Tästä voisikin singahtaa yhteen mieliaiheistani eli Raamatun fundamentalistiseen tulkintaan, mutta ehkä tyydyn vain jättämäänn sen vihjeenä palstan varsinaiselle kirjoittajalle.
Pitäisikö Puolan nykytilannetta sitten lähestyä sitä kautta, että kun on vuosisatoja potkittu päähän ensin idästä, sitten lännestä ja sitten vielä idästä päin, niin sitä tuskaa haluaa välillä antaa vähän muillekin? Ja vähemmistöthän ovat siihen tarkoitukseen sopivia kohteita.
En ole suunnitellut Puolaan matkustamista lähiaikoina, mutta nyt en aio edes suunnitella. Kuluttajaboikotti niille siihen asti, että hommat paranee, saatana.
Muutaman hieman pidemmän vierailun ja ohikulkureissun perusteella voisin todeta, että puolalainen katukuva näyttäytyy silmiinpistävän homogeenisena: ei muita ulkkareita, ei gootteja, ei hippejä, ei mitään massasta poikkeavaa.
Onneksi olen tavannut niitä rohkeita toisinajattelijoita niin työ- kuin kansalaisjärjestöympyröissäkin. Niitä, jotka haluavat tuoda avoimesti esiin seksuaalisen suuntautumisensa. Niitä, joita kyllästyttää joka tuutista toitotettava jatkuva paavipropaganda. Niitä, jotka haluavat poimia mammonan palvonnan sijaan läntisestä yhteiskuntajärjestyksestä ne paremmat aatteet, avoimen demokratian ja suvaitsevaisuuden ihanteet. Täytyy vain toivoa, että suvaitsemattomuuden nousu on vain joku jälkijättöinen vastareaktio mielettömän nopeaan yhteiskuntamuutokseen ja asemaan ikuisena läpikulkumaana, ja että EU pystyisi painostamaan Puolaa vähän terveempään suuntaan.
Tämä on haaste: kirjallisuusaiheiseen meemiin ...
http://kasvi.org/index.php?1175
Plääh, J ehti ensin. Joka tapauksessa sut on nyt haastettu kaksinkertaisesti, kts. blogini.
Lähetä kommentti