Akselin pauketta Tampereella

Naapurin teknopojat ovat hiljentyneet (hiljennetty) ja uusi kotimme alkaa tuntua varsin kodikkaalta. En tiennyt kämpästä mitään kun kannoin ensimmäisen muuttolaatikon ovesta sisään. Ikkunoista aukeava näköala Näsijärvelle oli iloinen yllätys. Vaikka tuntuukin ikävältä olla vuokraa maksava tuhnu (syyskuun kuukausiliitteessä oli loistava juttu vuokranmaksaja-tuhnuista ja asuntolaina-tuulipuvuista) niin vuokran maksaminen ei enää niin harmita. Kämppä Tampereella on isompi ja parempikuntoinen kuin Helsingin lähiössä, vuokra on satasen alempi.

Vanha astianpesukone ei enää neljännen muuton ja pitkän palveluksen jälkeen suostunut toimimaan. Astianpesukoneemme saattaminen viimeiselle leposijalleen Nekalan kierrätyspisteeseen uutisoitiin kuvan kanssa näyttävästi Aamulehden etusivulla. Edellisestä etusivukeikasta onkin jo vierähtänyt vuosia, silloin olin hopeanvärisissä vaatteissa ja suipoissa korvissa lakittamassa Olavi Virran patsasta. Uusi kone kehrää ihanasti, sen nimi on Wirpooli. En ensin tajunnut mistä on kyse kun paikalliset opastivat että se Wirpooli on hyvä merkki.

Tampereella elämä on jokseenkin ennallaan muutaman vuoden tauon jälkeen. TamU taas mestari ja Työväen teatterin lavalla ovat samat Roineet kuin aina ennekin. Jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut: TamU pelaa nykyään taitavaa lyhytsyöttöpeliä ja demarien ja kokoomuksen ikiaikainen aseveliakseli rutisee liitoksissaan pormestarivaalin jäljiltä.

Tämän päivän Aamulehti uutisoi tosiaan mullistavia uutisia: aseveliakseli on romuttunut! Tamperelaisen politiikan erikoisuus on ollut demarien ja kokoomuksen yhteistyöjuntta. Kaupungin asioista on päättänyt vuosikymmeniä käytännössä muutamien miesten klikki, nykyinen sinipunajohto tunnetaan nimellä Pitkät Pojat. Alun perin aseveliakselin tarkoituksena oli vaaran vuosina pitää kommunistit päätöksenteon ulkopuolella. Sittemmin valta (ja esimerkiksi nuorisojärjestöjen rahat) on jaettu sulle-mulle-tyyliin ihan vallanpitämisen ilosta. Tätä taustaa vasten minusta on erityisen hauskaa kun aseveljet syyttävät vihreitä vuorotellen kokoomuksen tai demareiden apupuolueeksi. Vihreät perivät sukupuuttoon kuolleiden kommunistien roolin aseveliakselin vastavoimana, minkä vuoksi erityisesti demarit ovat Tampereella tervehtineet vihreitä lähinnä keskisormella. Nyt tosiaan kokoomus on sanonut irti vanhan sopimuksensa, jossa kolmantena pyöränä ovat pyörineet vasurit. Lopullinen syy oli kaupunginhallituspaikkojen jako. Saa nähdä mitä tästä seuraa, ainakin kokkarit ovat sitä mieltä ettei paluuta entiseen ole.

• Artikkeli aseveliakselin ihmeellisistä vaiheista, vielä 2003 juntta näytti ikuiselta.
  

Ilonaihe on myös Tampereelle auennut nuorten rohkeiden teatterintekijöiden teatteri Siperia, jonka ensimmäinen näytelmä Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu oli mainota ja raikasta teatteria. Tahtoo lisää!

Lupaavan nuoren miehen erheet

Rahat voivat mennä vaikka pörssiromahduksessa, sivistystä tai elettyjä kokemuksia ei sen sijaan voi ottaa pois, lapsille parasta on yhteinen aika. Blaa blaa blaa.

Tulimme tutun perheen luota, saimme kyydin uudenkarhealla Volvo V70:lla, uusi auto tuoksui ihanalle ja tuplavaunut menivät sisään heittämällä. Auto oli Nokian liisaama. Tuli mieleen ne messujen nuoret IT-osaajat, ajavat varmaan kartanoautolla omaan kotiinsa.

Opettajat sun muut olivat sitä mieltä että pääsen vielä pitkälle. Olen 32 ja päässyt juuri perheineni opiskelija-asuntoon. Naapurin pojat alkoivat juuri soittaa teknoa, toivottavasti lapset eivät herää. Omistan suunnilleen sen mitä päälleni puen, siitä ei ole kauaa kun ruinasin vielä rahaa vanhemmiltani. Nyt ruinaan pankista.

Eihän tässä näin pitänyt käydä, minähän olin aina se lupaava nuorimies, jo lapsena. Koulut menivät hyvin, ällän paperit, valmistun maan vaikeimmin sisään päästävän monialayliopiston huippuyksiköstä. Olen tehnyt kokopäivätöitä viimeiset kuusi vuotta, vielä tällä hetkellä kahta työtä.

Minua on aina pyydetty edustamaan muita ja olen ollut puhumassa muiden puolesta: ala-asteen päätösjuhlassa, ylioppilasjuhlassa ja yliopiston avajaisissa, varusmiesten edustajana, akateemisissa vuosijuhlissa tai milloin missäkin. En tiedä vieläkään miksi, ehkä olin tehtävään sopiva, ehkä helpoimmin ylipuhuttavissa.

Ovat edelleen sitä mieltä että pääsen pitkälle, työni on niin hyvä ikkunapaikka, siellä pääsee niin hyvin verkostoitumaan. Kun kerran olen niin helvetin fiksu ja tunnen kaikki tyypit niin miten sitten vielä ihmettelen mihin mennä töihin tai mitä teen isona?

Olenkin alkanut miettiä missä meni vikaan. Olen älykäs, ulospäinsuuntautunut, jossain määrin myös kunnianhimoinen. Missä siis olen mokaillut? Muutama virheliike tulee mieleen.

1. Valitsin opiskelualakseni humanistisen alan, joka ei johda tiettyyn ammattiin. Paljon sivistystä, heikko työmarkkina-asema. Olen tyyypillinen moniosaaja. Milloin olet nähnyt työhakemuksen, jossa haetaan moniosaajaa?
2. Lähdin hoitamaan yhteisiä asioita. Silloin tuppaavat omat asiat jäämään kakkoseksi. Kolmannelta sektorilta olen oppinut että mitä jalompi aatteellinen päämäärä järjestöllä on, sitä kurjemmin kohdellaan omia työntekijöitä.
3. Valitsin väärän puolueen. Idealismia ja lahjakkuutta Vihreissä on runsaasti, mutta ei etenemismahdollisuuksia. (vaihtoehtoja ei tietenkään ole, en näe sellaista vaihtoehtoa etten osallistuisi politiikkaan vihreänä)
   
4. Olen tehnyt töitä joissa on ollut merkitystä, vastuuta, jopa mainetta, mutta ei rahaa.

Muiden asioita on tosiaa tullut hoidettua: koulutovereiden, varusmiesten, opiskelijoiden, tulevien sukupolvien, tamperelaisten, intialaisten köyhien. Nyt saa riittää! En vaadi pääsyä luovaan eliittiin, päästäkää edes alempaan keskiluokkaan!

pelimiehiä ja lipunmyyjiä

Helsingin Sanomat, syntyneitä-palstalla tänään:

• Sofia Helmi Ilona Suvanen, "Rakas pikku prinsessa ."

Päivän saldona oli puolisen tusinaa uutta siniveristä maahamme.

• Tommi Oskari Joonatan Vahla. "Sinistä myssyä ja nuttua, talo täynnä äijäjuttua. Uusi isäntä tuli taloon."

Vahlan perheessä ei taideta pojille punaisia paitoja pueta. Mitähän Tommin isä tuumaisi jos pikkuisäntä toisi joku päivä poikaystävän näytille?

• Jeskasen perhettä on siunattu 2.2.2001 lähtien neljällä lapsella (ei kaksosia): Juulilla, Jasmilla, Joosella ja Jeetulla. Tekstinä on leikkisästi: "Isin viisivuotissuunnitelman satoa". No, äidit harvemmin suunnittelevat pyöräyttävänsä neljää lasta viidessä vuodessa. Millähän kirjaimella seuraavan nimi alkaa?

• Ilmo Alarik Ilvessalmi, "tomera poikamme"
  

• Julus Juho Mikael "Ei tullut lipunmyyjää vaan Pelimies, pikku-ukko "Faabio".

Järvi-Keinonen perheessä olikin kolme lipunmyyjää jo ennestään, isosiskot Marine ja Natalie, sekä aiti Katri.

• Kira Anni Alexandra, "pikkuinen, pehmoinen, sadun lapsi suloinen"

• Aurora Ida Emilia Tammilehto "iloinen prinsessa"

• Julia Sofia Pallamo, "herttainen neitimme".

• Loisto Argos Otava Virolainen, "Hra. Vauva"

Näiden lapsosten kummeja helpottaa se, että lastenvaateliikkeissä on toinen puoli vaalensinisilleja ja toinen puoli vaalenpunaisille vaatteille. Maon Kiinassa oli univormussa vain
yhtä väriä, kyllä se on ihan toista nykyään!

Humanoidi ICT-maailmassa

Kävin töiden jälkeen Tampere-talolla ICT-alan rekrytointitapahtumassa kuuntelemassa minkälaista osaamista ja työkokemusta ICT-alan yritykset odottavat opiskelijoilta ja vastavalmistuneilta. Valmistuminen on tutkintotodistusta vaille ja työsuhde loppusuoralla ja kun olen viime aikoina askarrellut tietoyhteiskunta-asioiden ja verkkotiedotuksen parissa niin pitäähän sitä tännekin päin vilkuilla.

Päätin että nyt mennään hyvällä asenteella, on kaksi lasta ja opiskeleva vaimo elätettävänä, ei mitään näsäviisastelua vaikka tulisi mitä innovaatioliturgiaa tai kompetenssiläppää. Ennakkoluulottomasti vaan, uloshengitys.

Korokkeella nimikylttien takana oli kuusi miestä, yleisönä kurjistuvaan työmarkkina-asemaansa havahtuneita yliopisto-opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Neljä kuudesta ICT-miehestä oli minua nuorempia, heitä jännitti eivätkä he osanneet lausua englannikielisiä titteleitään. Puvut oli jätetty kotiin, vain yksi insinööri oli jättänyt ylimmän paidannapin kiinni. Ei se mitään, kyllä se pojat ihan hyvin menee. Ihan ihmisen kokoista toimintaahan tää bisneskin näyttäis olevan. Aika pitkälle ovat päässeet, ois pitänyt alkaa koodaamaan niin ois asunnot ja muut.

Hervantaan asettuneen kansainvälisen firman edustaja kertoi että nyt tarvitaa erityisesti hv- ja sympparipuolen ihmisiä. Just, no kuunnellaan nyt noi muut.

Mobiilipelifirman edustaja kertoi että he ovat kehittäneet pelin nimeltä Kill All Humans. Nyt tarvittaisiin laajenevaan organisaatioon "uutta verta". Samainen tekniikan ylioppilas neuvoi että vaikka koulussa olisi tylsiäkin kursseja niin nekin pitäisi tehdä. Koulussa oppisi, etenkin haastavilla kursseilla. Pasi perkele, mistä kolusta sä nyt puhut, täällä on vain yliopisto-opiskelijoita ja maistereita? Ei ruveta viisastelemaan kuitenkaan, uloshengitys.

Mikään firma ei ollut kiinnostunut tohtoreista. Ei ihme, eiväthän ne kiinnosta enää edes yliopistoa.

TietoEnatorin edustaja kertoi että heillä on töissä 16 000 jannua. Tieto-X:n edustaja kertoi että heillä on miesvahvuus 100. Nokialle otetaan mielellään reippaita ja aktiivisia kavereita. Ei jumalauta, onks teillä porttikielto naisille vai haluutteko vain antaa sen vaikutelman? Eihän ne voi sössiä asiakastapaamisiaankaan tälleen.

Ja sitten onkin jo yleisökysymysten vuoro. Ei pysy mölyt mahassa. Siellä onkin jo käsi ylhäällä.

"Olen Jussi Nousiainen, vastavalmistunut sieltä ja sieltä. Kiitos kiinnostavista alustuksistanne. Teitä on siinä kuusi miestä. Kuulimme että TietoEnatorilla on töissä 16 000 jannua ja Tieto-X:llä on sadan miesvahvuus. Yleisöstä suurin osa on naisia, kannattaako teidän mielestänne heidän hakeutua ICT-alalle?" Siinä meni sitten se pärstäkerroin, kyllä kannatti raahata ne hyvät kengät.

"Siis ilman muuta kannattaa, mielellään mäkin niitä siellä toimistolla enemmän katselisin."
Just. Sekaan vaan, vaikkei seisoiskaan.

La familia unida jamás será vencida

Kyllä se on kauheata katsottavaa kun muut ihmiset kuin me* itse eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Uhmaikäiset pompottavat häpeästä kyyristeleviä vanhempiaan, isoja kölvejä vaimennetaan tutilla (eng. pacifier) keskellä kirkasta päivää ja imeväisikäisille työnnetään karkkia suuhun. Juuri ja juuri sitä pystyy olemaan menemättä kertomaan miten teidänkin pitäisi lapsianne kasvattaa. Parempi niin, sillä mikään ei ole varmempi tapa tuhota välinsä toiseen ihmiseen. Tällä foorumilla kukaan ei voi kuitenkaan estää minua jakamasta lastenkasvatusohjeita:

Ei taistelua ilman yhteistä rintamaa

"Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa." Lasten kanssa eläminen on paitsi hauskaa, myös taistelua, tahtojen taistelua. Jos vanhemmat sen häviävät, häviävät kaikki. Lapsi on anarkistinen ja elinvoimainen pieni termitti, jonka lajityypilliseen käytökseen kuuluu hakea rajoja ja yrittää kaataa niitä. Aikuinen sen sijaan on läpikäynyt sosialisaation ja tyytyy hänelle asetettuun karsinaan.

Pärjätäkseen on vanhempien pidettävä yhtä. Jos rintamassa on särö, löytää lapsi sen vääjäämättömällä tarmolla ja varmuudella ja silloin on kaikki menetetty. Fiksut vanhemmat eivät ole lasten nähden eri mieltä kasvatusperiaatteista tai säännöistä, tai kyseenalaista julkisesti toisen vanhemman sanomisia. Jos ei ole yhteistä rintamaa, taistelu on lyhyt ja tappiollinen, ei synny oikeutta eikä rakkautta. On vain loputon määrä lahjontaa, kiristystä ja epävarmuutta.

Useimmat aikuiset ymmärtävät, miksi sohviin ei saa piirtää tai miksi yöllä pitää nukkua. Ei ole mieluisa tehtävä olla ensimmäisenä asettamassa lapselle tällaisia ikäviä rajoituksia, koska silloin joutuu kohtaamaan lapsen pettymyksen. Pettynyt lapsi ei ole mukava, syntyy meteliä ja hässäkkää joka pitäisi ottaa vastaan lehmänhermoisena ja turvallisena, myös julkisella paikalla arvioivien katseiden paineessa. Hässäkkä ei ole kivaa ja osa vanhemmista onkin keksinyt ulkoistaa sen viranomaisille, lastentarhan tädeille ja opettajille, viime kädessä vankeihoitoviranomaisille. Tätä ulkoistamista jotkut kutsuvat myös vapaaksi kasvatukseksi.

Kaikki aika on laatuaikaa

Usein kuulee että joku haluaa antaa lapselleen vain kaikkein parasta, niin minäkin. Uskon että parasta mitä lapselle voi antaa on aika. Joku roti tässäkin on, jos vanhemmalla ei ole yhtään aikaa itselleen, ei hän ole hyvää seuraa kenellekään.

En usko että lapset olisivat koskaan keksineet laatuajan käsitettä. Lapselle kaikki aika vanhempien kanssa on laatuaikaa, sekin kun riidellään. Aikuisten puheessa laatuajalla tarkoitetaan yleensä ylimääräisten virikkeiden ja pienten lahjusten ryydittämää yhdessäoloa, jonka tarkoitus on korvata viettämättä jäänyttä "tavallista" aikaa.

Lapsi huomaa kaiken

Äitini osuvimpia lohkaisuja on että lapsi elää perheen alitajuntaa. Sitä saattaa ajatella että lapset ovat pieniä ja hupsuja, helposti höynäytettäviä. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Lapsi huomaa milloin hänelle valehdellaan. Lapselle valehteleminen hankalasta tilanteesta selvitäkseen on kätevää kuin housuun kuseminen talvella. Jos kaikki ei ole OK ja väittää muuta, lapsi ei sano mitään mutta tajuaa ristiriidan kristallinkirkkaasti.

Lapsi myös muistaa kaiken, kuukausia sitten päästetty kirosana tulee bumerangina lapsen suusta kun sopiva tilanne aukeaa. Päiväkodissa kolmevuotias esikoinen muistaa luetella muille lapsille ja tädeille, mitä isi otti evääksi Pendolinoon ja oliko isin termarikahvissa maitoa. En halua ajatella mitä kaikkea muuta hän kertoo.

Pitää nyt sitten vielä korostaa että enimmäkseen lasten kanssa on lutuista ja ihanaa, tämä oli pohdintaa pahimman varalle. Nykyään on sitäpaitsi netissä käypiä manuaaleja lasten kanssa selviämiseksi, enää puuttuvat vain nimilaput synnytyslaitoksella.

*Lapsiperheellinen ei juuri käytä yksikön ensimmäistä persoonapronominia. Kun on tarpeeksi naimisissa ja lp, ei ole enää mun kavereita, on vain meidän kavereita. Mun harrastukset on joko meidän harrastuksia tai ei harrastuksia ollenkaan - toisin sanoen meidän elämä.

Sota salamaniskuja vastaan?

Yhdysvalloissa ja eritysti presidentti George W. Bushilla on tuntunut olevan vuosien ajan vain yksi pääpuheenaihe: sota terrorismia vastaan. Yhdysvaltojen keskushallinnon mukaan viime vuonna terrorismin uhrina kuoli yhteensä 56 Yhdysvaltain kansalaista. Todennäköisempää oli kuolla esimerkiksi salamaniskuun (67 kuolonuhria). Yhdysvallat sotii eri puolilla maailmaa tehdäkseen maailmasta turvallisen paikan. Se on melko kallista, pelkästään Irakin sota maksaa arviolta 4,5 miljardia taalaa kuukaudessa.

Vaikka maa on kollektiivisen terroristihysterian vallassa, on pahin uhka yhdysvaltalaiselle kuitenkin toinen yhdysvaltalainen.

Yhdysvaltojen liikenteessä kuoli viime vuonna 43 443 ihmistä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä ei ole herättänyt kovin kummoista yhteiskunnallista keskustelua, kukaan ei ole vaatimassa sotaa kaahareita vastaan.

Yhdysvaltain oikeusministeriön mukaan ampuma-aseuhrien määrä nousi lähes 50 prosentilla viime vuonna 477 000:een. Omien kansalaisten tulittamia uhreja oli USA:ssa enemmän Espoossa ja Tampereella on asukkaita yhteensä.

New York Timesin mukaan George W. Bushin hallitus ja republikaanien johtama kongressi eivät ole suostuneet uusimaan kymmenen vuotta voimassa ollutta, vuonna 2004 päättynyttä kieltoa myydä rynnäkkökivääreitä tavallisille kansalaisille. Rynnäkkökiväärin osto-oikeus alkaa olla niitä harvoja kansalaisoikeuksia, joihin ei ole viime aikoina kajottu terrorisodan nimissä. Yhdysvaltain kouluissa on sattunut viikon sisään kolme kuolettavaa ampumavälikotausta, joista viimeisimmässä kuoli viisi koulutyttöä. Viime kouluvuoden saldo ampumavälikohtauksista oli 85. Minkäänlaista laajaa keskustelua ampuma-aseiden hallussapidosta ei Yhdysvalloissa ole kuitenkaan käynnistynyt.