La familia unida jamás será vencida

Kyllä se on kauheata katsottavaa kun muut ihmiset kuin me* itse eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Uhmaikäiset pompottavat häpeästä kyyristeleviä vanhempiaan, isoja kölvejä vaimennetaan tutilla (eng. pacifier) keskellä kirkasta päivää ja imeväisikäisille työnnetään karkkia suuhun. Juuri ja juuri sitä pystyy olemaan menemättä kertomaan miten teidänkin pitäisi lapsianne kasvattaa. Parempi niin, sillä mikään ei ole varmempi tapa tuhota välinsä toiseen ihmiseen. Tällä foorumilla kukaan ei voi kuitenkaan estää minua jakamasta lastenkasvatusohjeita:

Ei taistelua ilman yhteistä rintamaa

"Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa." Lasten kanssa eläminen on paitsi hauskaa, myös taistelua, tahtojen taistelua. Jos vanhemmat sen häviävät, häviävät kaikki. Lapsi on anarkistinen ja elinvoimainen pieni termitti, jonka lajityypilliseen käytökseen kuuluu hakea rajoja ja yrittää kaataa niitä. Aikuinen sen sijaan on läpikäynyt sosialisaation ja tyytyy hänelle asetettuun karsinaan.

Pärjätäkseen on vanhempien pidettävä yhtä. Jos rintamassa on särö, löytää lapsi sen vääjäämättömällä tarmolla ja varmuudella ja silloin on kaikki menetetty. Fiksut vanhemmat eivät ole lasten nähden eri mieltä kasvatusperiaatteista tai säännöistä, tai kyseenalaista julkisesti toisen vanhemman sanomisia. Jos ei ole yhteistä rintamaa, taistelu on lyhyt ja tappiollinen, ei synny oikeutta eikä rakkautta. On vain loputon määrä lahjontaa, kiristystä ja epävarmuutta.

Useimmat aikuiset ymmärtävät, miksi sohviin ei saa piirtää tai miksi yöllä pitää nukkua. Ei ole mieluisa tehtävä olla ensimmäisenä asettamassa lapselle tällaisia ikäviä rajoituksia, koska silloin joutuu kohtaamaan lapsen pettymyksen. Pettynyt lapsi ei ole mukava, syntyy meteliä ja hässäkkää joka pitäisi ottaa vastaan lehmänhermoisena ja turvallisena, myös julkisella paikalla arvioivien katseiden paineessa. Hässäkkä ei ole kivaa ja osa vanhemmista onkin keksinyt ulkoistaa sen viranomaisille, lastentarhan tädeille ja opettajille, viime kädessä vankeihoitoviranomaisille. Tätä ulkoistamista jotkut kutsuvat myös vapaaksi kasvatukseksi.

Kaikki aika on laatuaikaa

Usein kuulee että joku haluaa antaa lapselleen vain kaikkein parasta, niin minäkin. Uskon että parasta mitä lapselle voi antaa on aika. Joku roti tässäkin on, jos vanhemmalla ei ole yhtään aikaa itselleen, ei hän ole hyvää seuraa kenellekään.

En usko että lapset olisivat koskaan keksineet laatuajan käsitettä. Lapselle kaikki aika vanhempien kanssa on laatuaikaa, sekin kun riidellään. Aikuisten puheessa laatuajalla tarkoitetaan yleensä ylimääräisten virikkeiden ja pienten lahjusten ryydittämää yhdessäoloa, jonka tarkoitus on korvata viettämättä jäänyttä "tavallista" aikaa.

Lapsi huomaa kaiken

Äitini osuvimpia lohkaisuja on että lapsi elää perheen alitajuntaa. Sitä saattaa ajatella että lapset ovat pieniä ja hupsuja, helposti höynäytettäviä. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Lapsi huomaa milloin hänelle valehdellaan. Lapselle valehteleminen hankalasta tilanteesta selvitäkseen on kätevää kuin housuun kuseminen talvella. Jos kaikki ei ole OK ja väittää muuta, lapsi ei sano mitään mutta tajuaa ristiriidan kristallinkirkkaasti.

Lapsi myös muistaa kaiken, kuukausia sitten päästetty kirosana tulee bumerangina lapsen suusta kun sopiva tilanne aukeaa. Päiväkodissa kolmevuotias esikoinen muistaa luetella muille lapsille ja tädeille, mitä isi otti evääksi Pendolinoon ja oliko isin termarikahvissa maitoa. En halua ajatella mitä kaikkea muuta hän kertoo.

Pitää nyt sitten vielä korostaa että enimmäkseen lasten kanssa on lutuista ja ihanaa, tämä oli pohdintaa pahimman varalle. Nykyään on sitäpaitsi netissä käypiä manuaaleja lasten kanssa selviämiseksi, enää puuttuvat vain nimilaput synnytyslaitoksella.

*Lapsiperheellinen ei juuri käytä yksikön ensimmäistä persoonapronominia. Kun on tarpeeksi naimisissa ja lp, ei ole enää mun kavereita, on vain meidän kavereita. Mun harrastukset on joko meidän harrastuksia tai ei harrastuksia ollenkaan - toisin sanoen meidän elämä.