maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Akselin pauketta Tampereella

Naapurin teknopojat ovat hiljentyneet (hiljennetty) ja uusi kotimme alkaa tuntua varsin kodikkaalta. En tiennyt kämpästä mitään kun kannoin ensimmäisen muuttolaatikon ovesta sisään. Ikkunoista aukeava näköala Näsijärvelle oli iloinen yllätys. Vaikka tuntuukin ikävältä olla vuokraa maksava tuhnu (syyskuun kuukausiliitteessä oli loistava juttu vuokranmaksaja-tuhnuista ja asuntolaina-tuulipuvuista) niin vuokran maksaminen ei enää niin harmita. Kämppä Tampereella on isompi ja parempikuntoinen kuin Helsingin lähiössä, vuokra on satasen alempi.

Vanha astianpesukone ei enää neljännen muuton ja pitkän palveluksen jälkeen suostunut toimimaan. Astianpesukoneemme saattaminen viimeiselle leposijalleen Nekalan kierrätyspisteeseen uutisoitiin kuvan kanssa näyttävästi Aamulehden etusivulla. Edellisestä etusivukeikasta onkin jo vierähtänyt vuosia, silloin olin hopeanvärisissä vaatteissa ja suipoissa korvissa lakittamassa Olavi Virran patsasta. Uusi kone kehrää ihanasti, sen nimi on Wirpooli. En ensin tajunnut mistä on kyse kun paikalliset opastivat että se Wirpooli on hyvä merkki.

Tampereella elämä on jokseenkin ennallaan muutaman vuoden tauon jälkeen. TamU taas mestari ja Työväen teatterin lavalla ovat samat Roineet kuin aina ennekin. Jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut: TamU pelaa nykyään taitavaa lyhytsyöttöpeliä ja demarien ja kokoomuksen ikiaikainen aseveliakseli rutisee liitoksissaan pormestarivaalin jäljiltä.

Tämän päivän Aamulehti uutisoi tosiaan mullistavia uutisia: aseveliakseli on romuttunut! Tamperelaisen politiikan erikoisuus on ollut demarien ja kokoomuksen yhteistyöjuntta. Kaupungin asioista on päättänyt vuosikymmeniä käytännössä muutamien miesten klikki, nykyinen sinipunajohto tunnetaan nimellä Pitkät Pojat. Alun perin aseveliakselin tarkoituksena oli vaaran vuosina pitää kommunistit päätöksenteon ulkopuolella. Sittemmin valta (ja esimerkiksi nuorisojärjestöjen rahat) on jaettu sulle-mulle-tyyliin ihan vallanpitämisen ilosta. Tätä taustaa vasten minusta on erityisen hauskaa kun aseveljet syyttävät vihreitä vuorotellen kokoomuksen tai demareiden apupuolueeksi. Vihreät perivät sukupuuttoon kuolleiden kommunistien roolin aseveliakselin vastavoimana, minkä vuoksi erityisesti demarit ovat Tampereella tervehtineet vihreitä lähinnä keskisormella. Nyt tosiaan kokoomus on sanonut irti vanhan sopimuksensa, jossa kolmantena pyöränä ovat pyörineet vasurit. Lopullinen syy oli kaupunginhallituspaikkojen jako. Saa nähdä mitä tästä seuraa, ainakin kokkarit ovat sitä mieltä ettei paluuta entiseen ole.

  • Artikkeli aseveliakselin ihmeellisistä vaiheista, vielä 2003 juntta näytti ikuiselta.

Ilonaihe on myös Tampereelle auennut nuorten rohkeiden teatterintekijöiden teatteri Siperia, jonka ensimmäinen näytelmä Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu oli mainota ja raikasta teatteria. Tahtoo lisää!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Testaan nyt, josko osaisin jättää jälkeni tänne:)

Allekirjoitan mun blogin oskalla, jotta tiedät kuka kävi. Muutenhan lähettäjänä lukee vaan Anonymous.

Hauska tää sun blogi. Tai no "hauska ja hauska", mutta olen ehkä hieman melankolinen persoona;) Tuskaisen hyvin osui ja upposi tuo edellinen pohdiskelusi yhteiseen hyvään haaskatuista vuosista...Te sentään olette saaneet aikaan jälkikasvua, mulla senkin tilalla on valtava lauma karvalapsia, mikä on suuren yleisön silmissä vähintään epäilyttävää elämistä:D

Ja opiskelija en edes ole koskaan ollut, taas valtava puute siinä, että olisin yhteiskunnallisesti kelvollinen yksilö.

Toisaalta veroja olen syytänyt valtiolle iät ja ajat...

Hjuuh. Taitaa jäädä se ökyelämä väliin multakin. Ikuinen friikku/pätkätyöläinen/jotain.

T: http://blog.myspace.com/lauraran

Anonyymi kirjoitti...

Hola Jussi!
Onpa mielenkiintoista lukea, millaista on paluumuuttaa Tampereelle. Olen päätynyt pk:n vakiasiakkaaksi, se kun piristää päivää ja saa korvien välissäkin pientä rapinaa aikaan. Vielä kai on hyvät mahdollisuudet törmätä suhun Kiasman liikennevaloissa?
t: tiina