No siltä nyt tuntuu että koko ajan tekee mieli virnistellä, on ylpeä ja kevyt olo. Graduntekoni oli juuri sellainen perinteinen tuskanakki, josta yliopiston kuppiloissa ja ylioppilaslehdissä voivotellaan. Tuntui että mitä vähemmän opintoja on jäljellä, sitä pitempään niiden suorittaminen kestää. Yhdestä opinnäytteestä tuli mörkö joka meinasi saada henkisen yliotteen lopullisesti. Mutta eipäs perhana saanut!
On pelottavaa huomata langenneensa sitku-listojen tekoon, lista asioista jotka pitää hoitaa ennen kuin Elämä alkaa. Sitku polvi on parantunut niin alan urheilla, sitku olen valmistunut niin voin saada työpaikan, sitku vaimoni ja minä olemme saaneet maisterin töitä niin voimme päästä omaan kotiin, sitku asumme Tampereella niin näemme enemmän kavereita jne. Jotain on nyt muuttunut, 32-vuotiaana voin viettää ensimmäistä kertaa oikeata lomaa, jolloin ei tarvitse opiskella. Ensimäistä kertaa kymmeneen vuoteen voin lukea hyvällä omallatunnolla kirjoja, jotka eivät liity opiskeluun. Nyt on yksi paikka vähemmän missä minun pitäisi olla toisaalla. Viimeaikaiset jälkikolmenkympin kriisitunnelmat ovat ainakin tilapäisesti huomattavasti lieventyneet.
13 kommenttia:
No jopas! Onneksi olkoon magister philosophiae.
Vaadi heti työnantajaltasi palkankorotusta. Muuten hänet hukka perii, tai joku toinen ehdokas samassa vaalipiirissä ;-)
Lämpimät onnittelut Jussi! Perästä tullaan. :) terveisin Hakaniemen maisteri
Jopas, suurimuotoiset onnittelut! Varo vaan, ettet keksi jotain uutta päänmenoa opiskelujen korvaajaksi :)
Onneksi olkoon! - Marko
Hienoa!
Tulehan joskus onniteltavaksi tänne pääkaupunkiin, ok?
Mahtavaa Maisteri Nousiainen!
Suuronnittelut ovat paikallaan, kyllä sen yhden g-word-tiedoston kanssa voi tulla uskomaton hiki. On niin hienoa, että voit lomailla ilman takaravossa napsuttavaa opiskelupainetta.
- tiina/hki
Parhaimmat onnittelut maisteri Nousiaiselle!
Huisisti onnea! Hieno suoritus!
terveisin toinen G-mörön kanssa painiskeleva sitkuihminen...
Onnea Jussi!!! Ja upeita kirjoituksia. Anne Är. Hki
No hei Jussi!
Olen luvkenut blogejasi (ja Zata myös) sitä asti, kun Virve niistä kertoi ja ajatuksissani kommentoinut useamman kerran, mutta nyt lienee aihetta alkaa myös näpytellä: OIKEIN PALJON ONNEA ENSIMMÄISELLE MAISTERIKUMMIPOJALLE. -siellä se keskiluokka häämöttää..... t. tellu
Onnea! Tervetuloa joukkoon. Opiskelu on huikeasti yliarvostettua. Toki ainakin ekoina vuosina on kiva juhlia keskellä viikkoa ja ottaa löysästi, mutta sitten se tunne, että pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain, valtaa pään. Duunista pääsee sentään lomalle. Mites se vanha iskelmä meni: "Rakas oma iltaloma mulla on, jaa se kanssani mun."
Kiitoksia kovasti onnitteluista! Pitää vähän katsoa mitä tänne kirjoittaa jos kerran äityli ja kummitätikin ovat kuulolla. ;-)
Petterille, tulen kyllä Helsinkiinkin, tehdään siitä tekosyy pienimuotoiseen humputteluun.
Onnea, Jussi! Olet sankarini ja rohkaiseva esimerkkini! :)
(Pienimuotoinen humputtelu, kuulostaa hyvältä!).
-mrks.
Lähetä kommentti