Mietin miten saisin kaiken irti tästä ennenkuulumattomasta vapaahetkestä. Halusin tehdä kaikkea sitä, josta olin mielestäni jäänyt viime aikoina paitsi. Vietyäni lapset päivähoitoon luin lehden ajan kanssa, järjestelin musahyllyäni ja lueskelin pelihahmoni unohtuneita loitsuja.
Yleensä pystyn nukahtamaan missä vain ja hyvin nopeasti mutta viime aikoina nukahtaminen ei ole enää onnistunut. Päiväunien varmistamiseksi lähdin lenkille syvälle Kaupin metsiin. Metsäpoluilla juoksennellessa kuuntelin loppuun huikean jännärin Sarasvatin hiekkaa. Kotiin palatessani jäin halailemaan puita ja tekemään hengitysharjoituksia järven rantaan. Kyllä, tarkistin ettei kukaan näe.
Pyykit pesutupaan, maha täyteen kiinalaista noutoruokaa ja uni tuli kuin juna. Vaimoni loistoideasta lähdin suoraan saunasta katsomaan Tampere-taloon Jippua ystävineen. Sain vielä houkuteltua rakkaan veljen asiantuntevaksi keikkaseuraksi. Saunanmärkä paita kuivui vasta puolessa välissä keikkaa mutta silmäkulma kostui jo ekan kertsin kohdalla. Jipusta pitää kertoa vähän enemmän, koska tällaisia tyyppejä ei ilmesty usein.
Lavalle haahuili jännittyneen näköinen 20-vuotias mimmi mummolta lainatussa koltussa ja villasukissa. Puheäänen ja hiljaisen alkuvaiheen jälkeen mietin että kestääköhän ääni koko keikkaa. No siitä ei tarvinnut olla huolissaan. Jippu on aivan järkyttävän kova laulaja, herkyyden lisäksi voimaa löytyy kuin pienestä kylästä. Laulu oli suvereenia ja tunnelataus sitä luokkaa että haukoimme veljen kanssa henkeämme. Jos olisin kuullut keikan lukioiässä, olisin varmaan ollut vähintään kuukauden aivan pois raiteiltani. Broidi totesi että ihan kuin olisi kuunnellut nuorta Maaritia ilman maneereja ja omalla matskulla. Matsku oli hämmästyttävän hyvää, mitään notkahdusta ei oikeastaan tullut koko keikalla.
Jippua säestäneet neljä runopoikaa olivat todella päteviä soittajia ja vierailijoista Tuure Kilpeläinen teki epäkiitollisesta sivuosastaan huolimatta erittäin karismaattista jälkeä. Emma Salokoski oli sairastunut, hänen tilalleen Jippu toi lavalla "elämänsä tärkeimmän ihmisen" siskontyttärensä, jolla ei äänessä ollut mitään valittamista hänelläkään.
Jipun rikkinäisyys, romanttisuus, lapsenusko ja tunnelataus ovat vapauttavaa vastalääkettä viileälle trendikkyydelle, puolueettomille humanisteille, NYT-liitteen toimittajille ja muille sarkasmin ja ironian takana piileskeleville pelkureille.
- Täällä on maistiaisia mutta mene kokemaan Jippu livenä jos voit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti