kränää intternetissä

Helsingissä asuessa ikävä Tamperereelle helpotti aina kun luki Aamuporvarin yleisönosastoa. Siellä kitistään aidon paikallisjulkaisun tapaan nimimerkkien takaa milloin mistäkin mieltä kaihertavasta aiheesta, vaikka siitä että naapurin mies kolaa lumensa väärään paikkaan. Ettei tarttis tehrä naapurin miähen kanssa asiasta turhaa numeroo. Mieleen palaa Fakta Homman sketsi, jossa Hotelli Rosendahlin pihasta grillaamasta häädetyt Pirre ja Hansu kirjoittavat mielipidekirjoituksen nimimerkillä "yksi kaikkien puolesta ja tunnelma pilalla".

Minulla eivät hermot kestä Internetin keskustelufoorumeita. Kun ihmisten välisestä viestinnästä 90 % on sanatonta viestintää, on verkkokeskustelu minusta suunnilleen yhtä houkuttelevaa kuin akvarellimaalaus sinipiialla. Viestinnän nyanssien puute kärjistää foorumikeskustelut naurettaviin mittasuhteisiin, oli kyse sitten politiikasta tai savenvalannasta.

Sinikka Nopola esitteli kirjoissaan riemastuttavat ilonpilaajat, perushämäläiset Eilan ja Rampen. Nopolan hahmoissa ei ole mitään liioittelua, alla aitosuomalaista nettikränää hämäläisittäin Aamuporvarin keskustelupalstalta, aiheena on latujen kunto Tampereella:

Kävelijä: Mene sinne lappiin sitten hiihtämään ja pysy siellä. Nyt ollaan Tampereella.

hoh hoijaa: Katteleppa uusia reittejä itsellesi siksi aikaa kun me muut hiihdetään.

Kävelijä: Loputkin ladut pitäisi hiekoittaa, että siellä olisi parempi kävellä/pyöräillä! Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että suurin osa kansasta ei edes omista suksia ja vihaa hiihtämistä!

Terve ikämies: Hiihtämisen pitäis olla Suomessa pakollista kaikille 5-25 v jos vaan on lunta. Ja maaseudulla koulumatkat hiihtäen.

juoksija: Hiihtäminen (varsinkin pertsa) on täysin typerää. juuri tuossa eilen ohittelin perinteisen miehiä juoksemalla.

Kovampaa ja kovempaa: Kuule me ollaan hiihdelty jo silloin kun sinä et liikunnasta tiennyt viellä mitään. Ja järvien jäällä. Älä sinä tule suutasi soittaan. Hyvä se sinunkin on juosta vimpan päälle uusilla lenkkareilla , adidakset niskassa ja sykemittasi ranteessa sileellä asfaltilla. Jatka siittä.

Snow King: Älä nyt poika naurata, tällaiset jyrätyt kovapohjaiset ladut ovat nykyajan vouhotuksia.

hohhoijaa taas: Mene sinä niille hiekoitetuille tienversillesi polkemaan. mutta älä tunge itseesi muiden lajien alueelle pyöräs kanssa.

hoh hoijaa: Kuule se kävely ei satu kiinnostaan kun ylipainoisia hitaasti eteneviä tossukoita.

Lopeta jo poru: Keksippä niitä uusia reittejä jo itelles niin me sillä aikaa hiihdellään. Jookos?

Oikeistomörön paluu

Vaalien lähestyessä kantautuu puoluetoimistoista ja mainostoimistoista kuumeinen näppäimistöjen ja vasaroiden pauke.

Entinen työväenpuolue SDP jälleen kaivamassa punalippuja naftaliinista. SAK:n soppatykit on jo suunnattu kohtaamaan Oikeistomörkö, jota Eero Heinäluoma ja Jouni Backman yrittävät herättää laboratoriossaan sähköshokein ja vaijerein. Paasitornin kiviholvien uumenissa tiedetään että Oikeistomörkö on saatava liikkeelle lähiöiden asukkeja pelottelemaan jotta vaaleissa tulisi menestystä. Ruotsin puoluetovereilta on saatu jo varaosia Oikeistomörön kunnostamiseen.

Varoittavia esimerkkejä on riittämiin. Ruotsin ja Saksan demarivalta päättyi kun ihmiset kyllästyivät itsetyytyväisiin demaripomohin eivätkä kansalaiset enää uskoneet Oikeistomörköön. Työväen ystäviksi ryhtyneet moderaatit loikkasivat röyhkeästi demareiden tontille. Iso-Britanniassa työväenpuolue on helisemässä kun arvoliberaaleiksi työväen ystäviksi naamioituneet konservatiivit nakertavat Oikeistomörköä.

Kaikkien näiden maiden demarit ovat itse syypäitä Oikeistomörön huonoon pelkokertoimeen. Blairin kaudella työväenpuolue rynnisti kohti poliittista keskustaa ja ajoi oikeiston ahtaalle. Se oli mahdollista, sillä kaksipuoluejärjestelmässä ei ole pelkoa kahden rintaman sodasta. Schröder laski veroja ja heikensi sosiaaliturvaa samanaikaisesti. Suomen demareiden veropolitiikka (veronalennukset, varallisuusveron poisto) on puolestaan ohittanut oikealta kokoomuksen vaalilupauksetkin.

Suomessa tosin Oikeistomörön esiin manaamiseksi riittää vihjaus voimiin, joiden mielestä muiden kuin demareiden pitäisi muodostaa hallitus. Jounilla oli salaliitosta jo ”aihetodisteita”. Sisäministeri Darth Rajamäki puolestaan varoitti oikeistovoimien esiinmarssin uhkaavan Suomen sisäistä turvallisuutta. Jatkossa kuulemme Eerolta lisää pelottelua hyvinvointipalvelujen yksityistämisestä. En uskokaan että Suomen demareille käy kuten puoluetovereille Saksassa ja Ruotsissa. Veikkaan että Oikeistomörköön saadaan kuin saadaankin virtaa, SDP voittaa vaalit ja alentaa vaalien jälkeen ensi töikseen veroja. Sen jälkeen onkin voimassa taas uuden ydinvoimalan osto.

tabujen miehet

"Isän ja pojan välinen rakkaus ja arvostus…ei siinä olla missään herttaisuuden ydinalueella."
Kirjailija Petri Tamminen pohti lempiohjelmassani Aristoteleen kantapäässä herkullisesti miesten kieltä Tuomas Enbusken kanssa. AK on siitä mahtava, että sitä voi imuroida podcastina ja kuunnella vaikka lenkillä tai työmatkalla. Miesten kielessä on niin paljon tabuja että niiden kiertäminen ja kaartaminen ottaa välillä voimille. Jos sanon kaverille että tämän uusi hiustyyli on hyvän näköinen, on samalla tarkkailtava kulmat kurtussa mennäänkö liian intiimille alueelle. Naiset, tässä ei ole yhtään liioittelua, uskokaa pois. Jos kaverissa ilmenee jotain kiusaantumisen merkkejä, niin hihasta on pystyttävä vetämään joku miehekäs sutkaus, jolla homma vedetään turvallisesti läskiksi. Tästä jos mennään tunteiden osoittamisen puolelle, niin vastassa on varsinainen tabujen miinakenttä. Se r-sana on aivan ehdottomalla kieltolistalla, suorastaan väkivaltainen rajaloukkaus toista miestä kohtaan.

Puhuessani miesten kielestä tarkoitan myös homoja, homoiluhan on miesten hommaa jos mikä. Vaikka homomiehet ovat kiintymyksenilmaisuissa heteroita vapautuneempia, eivät he vielä mitään Suomalainen Mies 2.0:aa edusta.

Veljeni on aika kehittynyt yksilö suomalaiseksi mieheksi ja hänen kanssaan olemme harrastaneet r-sanan käyttöä jo pidemmän aikaa ja se sujuu jo hyvin. Olen ollut r-sanan kanssa aika varautunut muutenkin, olen ajatellut säästää sen käytön vain yhdelle ei-verisukulaiselle.

Työpaikan lounaalla kerroin että "mä olin tapaamassa niitä irc-gallerian tyyppejä". Vieressä istuva naiskollega, joka myös oli ollut tapaamassa samoja tyyppejä, otti lausahdukseni kiitettävän lungisti. Käytän myös sujuvasti ilmaisua "mä asun Tampereella" tai "mä olin käymässä Rovaniemellä" vaikka koko perheenihän siellä asuu ja oli käymässä. Naiselle tällainen puhetapa olisi mahdoton, se kertoisi henkisestä etääntymisestä perheeseen tai peräti avioeroaikeista. Kohdallani ei ole mistään tällaisesta kyse, joten mietin mistä yksikön käyttö johtuu. Lohdukseni Aristoteleen kantapäässä todettiin kyseessä olevan lajityypillinen käyttäytyminen, jonka siis olen omaksunut mieslajin edustajana sosialisaation kautta. Tässä asiassa myönnän olevani tyypillinen mies, niin tahmainen kuin ilmaisun suutuntuma onkin. Yritän toki kehittyä kohti Mies 2.0:aa.

Tabujen takia mies on naista heikommilla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Miesten kanssa keskustellessani huomaan että heidän vaimomme käyttävät argumentteja, joita on sparrattu yhdessä toisten naisten kanssa. Kun vaimo sanoo kotona että on keskusteltava, kello soi ja mies on menossa kehään ilman lämmittelyä, sparrausta ja hanskat teippaamatta. Siinä käy huonosti. Tabujen takia miehet eivät saa apua elämänsä ongelmiin toisilta miehiltä. Kukaan ei viitsi olla se ilonpilaaja joka tokaisee kesken löylynheiton että "mä oon rakastajana nykyään ihan paska, se on aina sitä samaa, oisko teillä jotain uusia jippoja joilla voisin yllättää vaimon viikonloppuna?"

Miesten välinen puhe on kyllä monella tapaa vapauttavaa, sitä on vähän ja se on luonteeltaan informatiivista. Kaikkea ei tarvitse vatvoa jos ei huvita. Ei tarvitse selvittää suuttuuko joku jos jotain päätetään ilman hänen tunnetilansa esikartoitusta. Heteromiesten välinen tunneilmaisu on edistyneille rajattu taitolaji, josta voi saada samanlaatuista henkistä tyydytystä kuin sanaristikon tai palikkatestin selvittämisestä.

sukupolvisodasta

Osku Pajamäki on kiitettävästi rähissyt suomalaisen eläkejärjestelmän epäreiluudesta nuorempia ikäluokkia kohtaan ja suurten ikäluokkien hyväksi. Viimeksi hän sohi ampiaispesään joulun alla hesarin sunnuntaidebatissa. Suurten ikäluokkien edustajien vakiovastaus kritiikkiin on jotakuinkin: "On turha nostattaa hedelmätöntä ja aiheetonta kaunaa sukupolvien välille". Toinen vastaus on että "Me suuret ikäluokat olemme eläkkeemme maksaneet omalla työllämme." Ette muuten ole. Yhtä hyvin voisi sanoa: "Kuule, me Reino ja Pirkko otamme nyt puolet sinun tikkaristasi ja puolet tulevista tikkareista, mutta turha tässä mitään vastakkainasettelua on lietsoa."

Suuret ikäluokat ja heidän etujaan ajavat isot puolueet, työmarkkinajärjestöt ja eläkejärjestöt ovat solmineet ns. sukupolvisopimuksen, jonka logiikka on seuraavanlainen: Suuret ikäluokat ovat maksaneet omien vanhempiensa pienen ikäluokan pienet eläkkeet, minun ikäpolveni maksaa suurten ikäluokkien suuret eläkkeet. On aivan käsittämätöntä että eläkejärjestelmän perusteet ovat tuiki tuntemattomia valtaosalle ihmisistä, vaikka eläkevelkaan verrattuna valtionvelka on yksi kärpäsen paska. Hesari julkaisi Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion ala-arvoisen vastineen jossa tämä eli harhassa, jonka mukaan työeläkejärjestelmä on rahastoiva - eli että jokainen palkansaaja rahastoi oman eläkkeensä.

Eläkerahastoissa olevat rahat eivät riitä kuin nykyisten eläkeläisten eläkkeiden maksamiseen muutamaksi vuodeksi. Toisin kuin suuret ikäluokat usein väittävät, eläkejärjestelmä toimii niin että kulloinkin työssäolevat maksavat senhetkisten eläkeläisten palkat. Tässä ketjukirjeessä pyramidin huipulla ovat eläkeläiset. Valitettavasti Suomi on maailman nopeimmin ikääntyvä maa, ikäpyramidi on eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta väärin päin.

Jos kerran eläkerahoja ei ole missään kassakaapissa säästössä niin nuoret sukupolvethan ne ison joukon isot eläkkeet maksavat. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että palkasta perittävät eläkemaksut nousevat rankasti. Sukupolvisopimuksessa on nokkelasti sovittu "sukupolvien kesken" että tulevat sukupolvet työskentelevät huomattavasti pitempään kuin suuret ikäluokat. Nykyään jäädään eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina, meidän pitäisi jaksaa n. 67-vuotiaiksi. Sopimukseen kuuluu myös elinaikakerroin, joka alkaa leikaamaan kertyviä eläkkeitä vuoden 2009 jälkeen, suurten ikäluokkien jo jäätyä eläkkeelle. Perusteena on se uskomus, että nuoret elävät huomattavasti pidempään kuin vanhempansa ja tekevät siis pidempään töitäkin. Maailman terveysjärjestö on tosin varoitellut jo vuosia sitten että yleistyvät elintasosairaudet kuten aikuisiän diabetes, tulevat leikkaamaan eliniän nousua ja romuttamaan sairasvakuutusjärjestelmät. Ei ihme että puolue- eläke- ja ammattijärjestöpomot puhuvat rahastoinnin sijaan sukupolvien välisestä solidaarisuudesta.

Kari, Reino ja Pirkko, kiitos siitä että minä ja muut nuoret aikuiset saamme asua tässä valmiissa maassa, jossa te olette kaiken meitä varten valmiiksi laittaneet. Te, jotka hiihditte sudet perässä pimeän metsän läpi kouluun serkun monot jalassa. Eiköhän oteta yhdet, solidaarisuudelle!

Ikävä naapuri

Kotonaan pitää voida kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa. Kotonaan ei pidä joutua miettimään milloin naapurin metelöinti alkaa. Kotonaan ei tarvitse selittää lapsilleen mihin meteliin he heräsivät peloissaan. Jos joku rikkoo näitä periaatteita vastaan, hän ryppyilee väärälle perheenisälle.

Olen kuitenkin rauhan mies (enkä erityisen roteva), joten olen yrittänyt olla diplomaattinen ja sovitteleva, vaikka houkutus oman käden oikeuteen käykin joskus mielessä. Häirikkönaapurit ovat joskus vain nuoria hölmöjä, jotka eivät tajua miten pitkälle subwooferin taajuudet kuuluvat talon rakenteissa.

En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka maksavat vuokraansa ja kuuntelevat kärvistellen häiriköintiä kuukaudesta toiseen toivoen että joku muu puuttuu asiaan. Häirikkönaapurin aisoihin laittamiseen on yksinkertaiset, helpot toimintatavat. Vastoin yleistä harhaluuloa on omistusasunnossa asuvasta sakilaisesta aivan mahdollista päästä eroon siinä missä vuokralaisestakin.

Edellisessä asunnossa menin juttelemaan naapurin teknoilijalle heti muuttopäivänä. Bileissä ei ole sinänsä mitään vikaa jos niistä ilmoitetaan etukäteen ja jos ne loppuvat siedettävään aikaan (tai jos niissä on itse mukana). On silti asioita, jotka menevät yli rajan. Diplomatia loppui siinä vaiheessa kun teiniporukka kusi bileiden päätteeksi lasten hiekkalaatikkoon. Paperitöiden ja jonkin ajan kuluttua karvanoppamusiikin ystävä ymmärsi muuttaa mamman hoteista muihin maisemiin ja se siitä.

Perheelläni on ollut viime aikoina ollut huonoa onnea naapureiden kanssa, nyt alakerran poijaat pitivät sen verran rankat uudenvuodenbileet että kun hymykampanja ei toiminut, oli syytä hätyyttää tympääntyneet lainvalvojat aamuyöllä poikia ojentamaan. Tällä kertaa aloitteen otti urhea vaimoni, josta on sukeutunut yhtä ikävä naapuri kuin minusta.

Vietimme ystäviemme kanssa uutta vuotta kun bassoelementin jyrinä ja silmitön karjuminen alkoi. Vaimoni kävi ensin ehdottamassa hetken hiljentämistä jotta lapset nukahtaisivat. Sen jälkeen olisivat poijaat saaneet luukuttaa musaansa vaikka puoleenyöhön, baariin lähtöönsä asti. Jatkot alkoivat yhden aikaan ja viimeinen pisara olivat sieg heil -huudot. Onhan se kurjaa että ikävät ihmiset pilaavat juuri äiteen hoivista päässeiden nuorukaisten villin ja vapaan opiskelijaelämän heti alkuunsa. Ei riitä että inhat lapsiperheelliset pitävät huutavia lapsiaan ihmiskilpinään, vaan käyttävät vielä virkavaltaa käsikassaranaan. Pian kolahtavat vielä isännöitsijän uudenvuoden terveiset postiluukusta. Sniff.

Ikävä asenteeni on perua vanhemmiltani, suvussani on perinteenä toisten asioihin puuttuminen. Meikäläisillä on pidetty vääryyteen ja törttöilyyn puuttumista paitsi oikeutena, myös velvollisuutena. Ääliölle on tehtävä tiettäväksi että hän on ääliö, tämä pätee erityisesti öykkäreihin, jotka asettavat itsensä muiden ja sääntöjen yläpuolelle. Ääliöyden määrittelemiseen meikäläisillä on omasta mielestämme myötäsyntyinen kyky ja oikeus. Poikkeuksena ovat heikommassa asemassa olevat, joita perinteen mukaan ei koskaan pidä mollata. Isäni, äitini ja paras ystäväni ovat siitä kadehdittavia ihmisiä, että heidän sanan säilästään irtoaa terävä pisto lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Itse kiltimpänä ihmisenä keksin liian usein sen oikean lauseen vasta seuraavana päivänä. Olen kuitenkin kehittynyt, politiikka on hyvä harrastus sanallisen itsepuolustuksen kehittämiseen.

Paitsi häirikkönaapureita, en voi sietää etuilijoita, roskaajia, kiusaajia tai seksistisiä sikoja (joita valitettavasti löytyy molemmista sukupuolista). Ahkerimmin kiilaavat ja öykkäröivät turkisrouvat ja pukuäijät, nykyajan eläkeläisten ja suurten ikäluokkien käytös antaa varsin usein syytä sanaisen arkun avaamiseen. Sama asia pätee politiikkaan joka on vähän niin kuin kylätappelu - ei se kivaa ole mutta ei siitä malta pysyä sivussakaan.