Kepussa on aikojen saatossa ollut räväköitä puoluesihteereitä, mutta Jorma "iso K" Korhonen on oma lukunsa. Korhonen voitti puoluesihteerivaalissa Vanhasen miehen Mikko Alkion. Jos Korhonen olisi yhtään omapäisempi, olisi kyse avoimesta kapinasta puheenjohtaja Matti Vanhasta vastaan. Korhonen sanoi vastikään tukevansa Vanhasta "mikäli tämä noudattaa keskustan linjaa". Puoluesihteereiden tehtävä ei ole asettaa minkäänlaisia ehtoja tuelleen puolueen puheenjohtajalle. Kepun aiemmista puoluesihteereistä kukaan ei ole tietääkseni niskuroinut istuvalle puheenjohtajalle.
Kepu on kaikista puolueista taitavimmin käyttänyt linjariitoja edukseen, mikä on ollut eräs selitys tämän puoluekummajaisen elinvoimaisuudelle. Yleensä puolueissa virheellisesti kuvitellaan, että julkiset linjaerimielisyydet veisivät kannatusta. Kepulaiset ovat tienneet, että vastakkaisten mielipiteiden esittäjät tuovat puolueen kannalta tärkeän asian eri puolia esiin ja pitävät puoluetta esillä, sillä poliittinen journalismi elää vastakkainasettelusta. Ristiriidat toimitatavoissa ja epälojaalisuus ovat asia erikseen, ne syövät uskottavuutta, ilmapiiriä ja heikentävät toimintakykyä.
Toimittajat ja muut kansalaiset ovat yleensä voineet luottaa siihen, että minkä tahansa puoluesihteerin kommentit ovat puolueen linjan mukaisia. Korhosen suhteen tämä ei pidä paikkaansa, vaikka hän "kepun linjaa" korostaakin. Ajatus perussuomalaisten liittämisestä kepuun taisi tulla johtoporukalle tilaamatta ja yllätyksenä, samoin heitto kolmen ja puolen miljardin tasa-arvopalkkaohjelmasta. Riippumatta siitä aikooko kepu olla nostamassa sairaanhoitajien palkkoja, on tilanne Vanhasen kannalta kestämätön. Jos Korhosen lupailut pitävät paikkansa, olisi pääministerin ja puheenjohtajan pitänyt jokaisen toimivan puolueen viestintälogiikan mukaan olla se puhuva pää, joka näin ihanaiset uutiset kansalaisille kertoo. Todennäköisesti koko juttu oli Korhosen yksityisajattelua jaVanhanen joutuu esiintymään julkisuudessa ja eduskunnan isossa salissa ilonpilaajana, kun moista rahaa ei nähdäkään.
Kukaan puolueen puheenjohtaja ei moista toimintaa katselisi, jos hänellä olisi valta suitsia moinen omapäinen renki. Siksi on syytä epäillä Vanhasen aseman heikenntyneen omiensa keskuudessa. Puoluesihteerit tuppaavat olemaan puolueissaan vaikutusvaltaisempia kuin useimmat luulevat. Julkisuudessa hiljaisetkin puoluesihteerit ovat oman väen kannalta tärkeitä ja vaikutusvaltaisia, sillä he ravaavat jatkuvasti tapaamassa puolueiden paikallisvaikuttajia, luomassa suhteita ja muokkaamassa mielialoja. Helsingissä, Brysselissä ja mediassa jumittavat puoluejohtajat ovat usein puoluepukareille etäisiä. Niinpä heidän syrjäyttämisensä puoluehallituksen tai -valtuuskunnan päätöksellä käy kelle tahansa puheenjohtajalle pian mahdottomaksi.
Vanhanen ei ole kansansuosiostaan huolimatta vielä menestynyt kummasti vaaleissa. Pressanvaalit menivät alakanttiin ja eduskuntavaaleissakin kannatus laski, vaikka päähallituspuolueen asema säilyi. Jos kunnallisvaaleissa ei tule menestystä niin Vanhanen voidaan yritettää syrjäyttää vielä kesken eduskuntavaalikauden. Seuraajaehdokas on turkiksensa kettutyttöjen verellä värjännyt (HS 22.12.2005) Paula Lehtomäki. PK-sektori odottaa kiinnostuneena kepun valtakamppailuja ja Matti Vanhasen vastatoimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti