torstaina, elokuuta 16, 2007

kyselyikä

Isi, onko kastematojen sisällä verta? Miksi? Kiertääkö kuu akselinsa ympäri? Mitä kantoraketille käy kun se pääsee avaruuteen? Miksi lasten sydän sykkii hitaammin kuin aikuisten? Miksi tuossa on metsä? Minne vesi valuu kun sitä kaataa hiekkaan? Miksi? Miksi kynnet kasvavat? Onko avarudessa ilmaa? Mitä siellä sitten on? Miksi omenamadot pudottavat omenoita? Miksi joissain omenoissa on läikkiä? Miksi maa vetää esineitä puoleensa? Miten tulivuoret purkautuvat? Missä niitä tulivuoria on? Miksi niistä tulee savua? Miksi lapset ei saa juoda kahvia? Miksi myyrät asuvat maan alla? Mistä junien pyörät on tehty? Miksi kaikissa junissa ei ole kuljettajaa...

Ministerin työssä yksi kovimmista paikoista on eduskunnan kyselytunti, jossa oppositio saa hiillostaa ministeriä millä tahansa kysymyksillä. Aikaa on noin kymmenen minuuttia per ministeri ja kyselytunnilla saadaankin esimakua siitä, kuka on hallituksen heikoin lenkki. Ministerit eivät tiedä oikeasta hiillostamisesta mitään.

Kyselyikäisen lapsen kanssa kyselytunti alkaa kahdeksalta aamulla ja päättyy kahdeksalta illalla. Kysymykset vaihtelevat metafysiikasta luonnontieteisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Pakersin lukiossa läpi pitkät oppimäärät matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa, vaikka lahjoja olisi ollut enemmän kieliin, kuvaamataitoon, musiikkiin ja muihin reaaliaineisiin. Nyt tiedän ettei esimerkiksi luonnontieteiden tai anatomian pänttäys mennyt ihan hukkaan.

Juuri neljä vuotta täyttäneen esikoisen tiedonjano on pohjaton ja kun viettää paljon aikaa lasten kanssa, ei kysymyksistäkään tule loppua. Olen koettanut vastata kysymyksiin mahdollisimman kärsivällisesti ja usein olen kiittänyt wikipediaa tai youtubea, josta on sitten katsottu mitä sille kantoraketille oikein käy siellä avaruudessa. Kyselyikäisen kanssa sitä huomaa ottavansa aivan liian usein asioita itsestäänselvyytenä. Toivon että tiedonjano ei sammuisi, koska maailma on täynnä ihmeitä. Esikoista varmasti elähdyttää se, että kouluissa on ihmisiä, joille maksetaan kysymyksiin vastaamisesta ja siellä saa kirjoja, joissa selitetään mitä avaruudessa on. Jos opettaja ei ehdi vastaamaan niin ainakin esikoinen tietää mistä muualta sen tiedon saa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei mäkin haluan noihin vastauksen! Voisit kirjoittaa toisen bloggauksen, mistä löytyy selvitys kyseisiin pähkinöihin. On hienoa olla iässä, jolloin vielä kehtaa kysyä suoraan. Onneksi meillä muilla on tietokoneet.

Anonyymi kirjoitti...

sa oot varmasti niin mainio isa!:-)

Jussi kirjoitti...

No niinhän mä tietysti haluan antaa ymmärtää. Mukulat kun ovat liian pieniä kertomaan omaa versiotaan. On se välillä tällaistakin.

Anonyymi kirjoitti...

Saat palkinnon kärsivällisyydestä ;)

http://mitluana.vuodatus.net/blog/761983

Jussi kirjoitti...

Toivottavasti. Kiitokset sinulle rokkimerkistä!

Anonyymi kirjoitti...

Jätetään nyt sitten tämäkin kasvatustehtävä opettajille, häh?

;)

Aksu Piippo kirjoitti...

Minusta kyselevät lapset on mahtavinta mitä on. Sitä vaan hämmästelee miten pidäkkeetöntä luovaa uteliaisuutta joillain on. Itseltä se taito on jotenkin unohtunut.