Ilkeä demariministeri Susanna Huovinen ei myöntänyt Sävelradion toimiluvalle jatkoa, mistä on syntynyt kova parku ja jonkinlainen kansanliikkeen tynkäkin. Piti ihan mökiltä tullessa kuunnella että mistä sitä ollaan jäämässä paitsi.
Kanavalta tuli tietenkin Rentoa musiikkia aikuiseen makuun, kuten jinglessä luvattiin. Ei ollut yhtään biisiä, jota ei olisi tuntenut tai vähintään osannut hyräillä mukana. Mikä siinä on että "aikuinen maku" tarkoittaa aina jotain munatonta - etten sanoisi demaria? Bändi aikuiseen makuun ei ainakaan ärsytä ketään eikä soita liian lujalla. Aikuisrock on sana jolla pilkataan sielunsa myyneitä rokkareita. "Hoidetaan tämä nyt kuin aikuiset" kuulostaa: "Teeskennellään vaan ettei tässä ole mitään tilannetta päällä ja niellään se raivo/muu tunnetila." Yökerho aikuiseen makuun, ei helvetti... Ainoa ei-munaton aikuis-alkuinen taitaa olla aikuisviihde. Ihmetellään sitten vielä että miten se aikuisuuteen siirtyminen on niin vaikeaa että halutaan tavoitella jotain ikuista nuoruutta.
Takaisin Sävelradioon, pirteän naistoimittajan mielestä Harri Marstion kappale Tämä maa sai aina palan kurkkuun: "Tämä on kova ja ankara maa, tämä pitkien pilvien maa." Olisi kanava vaihtunut viimeistään kertsissä, ellei biisin jälkeen olisi ollut päivän kohokohta: Rakkain helmipöllökokemus. Kuulijat saivat kertoa Rakkaimmasta helmipöllökokemuksestaan ja ällistyttävää kyllä, sellainen myös löytyi eräältä naisihmiseltä. Soittaja muisteli kaihoten lapsuuttaan maalla. Silloin lapsena kuulin metsästä jotain erikoista ääntä ja olin aivan ymmälläni, mutta sehän olikin se ystävämme helmipöllö. Sitten isäni tuli ja ampui sen pöllön ja täytti sen ja se on ollut minulla sellainen ihana muisto lapsuudesta, naisihminen totesi. Ja olipa se pirteän toimittajan mielestä tosi hauska tarina ja siitä lähtee sävelradion t-paita palkinnoksi sinne järvisuomeen.
Ei muuta kuin nimeä adressiin ja Sävelradiota pelastamaan!
keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006
tiistaina, kesäkuuta 27, 2006
pääosissa Itäinen tuuli ja Azorien haukka
Isäukko parka joutui kiskomaan pulkalla telkkaria pitkin metsäpolkua kun en voinut olla ilman jokapäiväistä jalkapalloannosta kesämökilläkään. Nyt alkaa olla MM-kisojen kahdeksan parasta selvillä ja on aika katsastaa miten PK-sektorin mustille hevosille kävi. Toivottavasti en ole pilannut kenenkään kisäjännitystä kertomalla etukäteen liikaa yllätysnimiä (öhm, köhm).
Norsunluurannikon ponsi ei lopulta riittänyt kivikovasta C-lohkosta jatkoon, loistava Argentiina ja Hollanti olivat liian kovia ja juonikkaita. Sen sijaan Norsut olivat Kroatiaa vastaan sitten vuoden 1970 kisojen ensimmäinen joukkue, joka nousi kahden maalin tappioasemasta voittoon.
Australia ylsi kuin ylsikin sensaatiomaisesti jatkoon alkulohkostaan, jykevät ja taitavat aussit jyräsivät japanilaiset ja tasasivat pisteet kroaattien kanssa. Italiaa vastaan vain viekkaudella ja vääryydellä annettu rangaistuspotku esti aussien pääsyn kahdeksan parhaan joukkoon.
Niinikään PK-sektorin mainostama toinen ensikertalainen, Ukraina, kokosi rivinsä Espanjaa vastaa kärsityn rökäletappion jälkeen. Shevtsenko on parsinut vähitellen jalkansa kisakuntoon ja alkulohkon jälkeen pudotti masentavaa futista pelanneen Sveitsin. Ukrainan nousu kahdeksan parhaan joukkoon on ollut muille paitsi PK-sektorin lukijoille yksi isojen isoimmista yllätyksistä.
Portugal puolestaan voitti alkulohkonsa ja pudotti joukkotappelun tunnelmissa Hollannin jatkosta. Seuraavaksi portugalilaiset ovat valmiita juonimaan punakat engelsmannit ulos kisoista.
lopuksi futaajien taiteilijanimet top 5
Norsunluurannikon ponsi ei lopulta riittänyt kivikovasta C-lohkosta jatkoon, loistava Argentiina ja Hollanti olivat liian kovia ja juonikkaita. Sen sijaan Norsut olivat Kroatiaa vastaan sitten vuoden 1970 kisojen ensimmäinen joukkue, joka nousi kahden maalin tappioasemasta voittoon.
Australia ylsi kuin ylsikin sensaatiomaisesti jatkoon alkulohkostaan, jykevät ja taitavat aussit jyräsivät japanilaiset ja tasasivat pisteet kroaattien kanssa. Italiaa vastaan vain viekkaudella ja vääryydellä annettu rangaistuspotku esti aussien pääsyn kahdeksan parhaan joukkoon.
Niinikään PK-sektorin mainostama toinen ensikertalainen, Ukraina, kokosi rivinsä Espanjaa vastaa kärsityn rökäletappion jälkeen. Shevtsenko on parsinut vähitellen jalkansa kisakuntoon ja alkulohkon jälkeen pudotti masentavaa futista pelanneen Sveitsin. Ukrainan nousu kahdeksan parhaan joukkoon on ollut muille paitsi PK-sektorin lukijoille yksi isojen isoimmista yllätyksistä.
Portugal puolestaan voitti alkulohkonsa ja pudotti joukkotappelun tunnelmissa Hollannin jatkosta. Seuraavaksi portugalilaiset ovat valmiita juonimaan punakat engelsmannit ulos kisoista.
lopuksi futaajien taiteilijanimet top 5
- Itäinen tuuli (Andriy Shevchenko)
- Azorien haukka (Pauleta)
- Pikku Aasi "El Burrito" (Ariel Ortega)
- Bilbaon teurastaja (Andoni Goikoetxea)
- Pikku kani "Conejito" (Javier Saviola)
maanantaina, kesäkuuta 19, 2006
Suo, kuokka ja parturisakset
Tampereella kävin pitkään samalla parturilla, jonka käsittelyn jälkeen oli tukka hyvin mutta myös hyvällä tuulella. Vakioparturin vaihtaminen on tiukka paikka, muualle menosta tulee petturimainen olo. Löysin Helsingistä uuden vakipaikan, lopullisesti minut vakuutti taivaallinen päänahan hieronta hiusten pesun yhteydessä. Sellaisella kun aloittaa maanantain niin asiat näyttävät paljon valoisammilta.
Parturissa käydessä tuli mieleen taas yksi syy miksi Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Parturini muutti Suomeen muutama vuosi sitten, minkä jälkeen hän on opetellut Suomen kielen ja pistänyt pystyyn oman firman. Hän on paiskinut ankarasti töitä ja juuri avatussa hoitolassaan hän työllistää 20 ihmistä.
Voi olla että parturini ei ole pomona maailman suosituin, hänen työetiikkansa ja kapitalismin henkensä eroaa aika lailla täkäläisestä. Hän haaveilee lomapäivästä ja kertoo että hyvät työntekijät ovat kiven alla. Terassikausi lisää kuulemma kummasti suomalaistyöntekijöiden maanantaisia "sairastapauksia". Joillekin on kuulemma yllätys että myös aurinkoisella säällä pitäisi tehdä kahdeksan tuntia töitä.
Parturini muistuttaa erästä perisuomalaista hahmoa, Pohjantähden alla -trilogian Akseli Koskelaa. Molemmat ovat ankaria työläisiä, jotka jupisevat että kaikki pitää itse tehdä kun muut eivät tee kunnolla. Akselikaan ei punaisesta torpparitaustasta huolimatta ollut mikään varsinainen sosialisti vaan tiukka pienyrittäjä.
Haaveilen Pohjantähden alla -trilogian loppuun lukemisesta, mieluiten koivun alla riippukeinussa. Ei se ihan toivoton ajatus ole, juhannuksena aloitan ensimmäisen oikean palkallisen lomani (ei tarvitse tehdä gradua), joka on PITKÄ. ;-)
Parturissa käydessä tuli mieleen taas yksi syy miksi Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Parturini muutti Suomeen muutama vuosi sitten, minkä jälkeen hän on opetellut Suomen kielen ja pistänyt pystyyn oman firman. Hän on paiskinut ankarasti töitä ja juuri avatussa hoitolassaan hän työllistää 20 ihmistä.
Voi olla että parturini ei ole pomona maailman suosituin, hänen työetiikkansa ja kapitalismin henkensä eroaa aika lailla täkäläisestä. Hän haaveilee lomapäivästä ja kertoo että hyvät työntekijät ovat kiven alla. Terassikausi lisää kuulemma kummasti suomalaistyöntekijöiden maanantaisia "sairastapauksia". Joillekin on kuulemma yllätys että myös aurinkoisella säällä pitäisi tehdä kahdeksan tuntia töitä.
Parturini muistuttaa erästä perisuomalaista hahmoa, Pohjantähden alla -trilogian Akseli Koskelaa. Molemmat ovat ankaria työläisiä, jotka jupisevat että kaikki pitää itse tehdä kun muut eivät tee kunnolla. Akselikaan ei punaisesta torpparitaustasta huolimatta ollut mikään varsinainen sosialisti vaan tiukka pienyrittäjä.
Haaveilen Pohjantähden alla -trilogian loppuun lukemisesta, mieluiten koivun alla riippukeinussa. Ei se ihan toivoton ajatus ole, juhannuksena aloitan ensimmäisen oikean palkallisen lomani (ei tarvitse tehdä gradua), joka on PITKÄ. ;-)
perjantaina, kesäkuuta 16, 2006
Älymystön sylikoira
Yrittäessäni myöhäisteininä esiityä jonkin sortin älykkönä, ei jalkapalloinnostuksesta kannattanut kovin paljoa elämöidä. Toisaalta siihen aikaan Espoossa viiden pennin älykköyteen olisi riittänyt aika vähän: runouden suhteen pari säkeistöä Doorsia, älykkömusiikiksi Stingiä, lukemiseksi melkein mikä tahansa kaunokirjallisuus ja päihteeksi joku erikoisempi väkijuoma, esimerkiksi grappa.
Ajat ovat muuttuneet, nykyään jalkapallo on sellaisessa asemassa että wannabe-älykkökin voi sitä aivan avoimesti diggailla. Suomalainen miesälymystö on tasoittanut tietä jalkapallolle jo pitkään, esimerkiksi kirjailija ja azzurri-tifoso Jukka Pakkanen, Claes Andersson, Jukka Virtanen ja Åke Lindman ovat tunnettuja jalkapallofaneja. Svengaavaääninen Jukka Pakkanen opetti viimeistään Italian MM-kiasatudiossa suomalaisille, että Pier Paolo Pasolinin mielestä vuoden maalintekijä olisi pitänyt julistaa vuoden runoilijaksi ja että Albert Camus oli omasta mielestään oppinut jalkapallokentällä kaiken minkä tiesi filosofiasta tai moraalista.
Onhan se hienoa että futisinnon takia ei enää tule leimatuksi täydeksi pöntöksi ja että suomalainen mies voi sanoa maalia ihanaksi ja syöttöä kauniiksi. Homma on kuitenkin menossa liian pitkälle. Nuoremman polven melkein-älyköt hokevat sitä pasolinijuttua ja Camusia koko ajan ja jalkapallosta haetaan merkityksiä ja sisältöjä jo todella kaukaa. Nuorelle pintaälykkömiehellä alkaa olla pikku pakko tunnustautua tai tekeytyä futisdiggariksi. Älykköjalkapalloilija Aki Riihilahti ja toimittaja Peter Nyman neuvovat kolumneissaan miten ummikko voi selvitä futiskisoista kasvojaan menetämättä. On sitä joku ehtinyt minultakin kysyä. Hieman mietittyäni vastaukseni on: parhaiten ummikko selviää kisoista telkkua avaamatta ja tietämättömyyttään häpeämättä. Vaikka jalkapallo onkin pelien kuningas, ei sillä ole filosofian kanssa muuta yhteistä kuin Socrates.
Vasemmistoliiton toivo Paavo Arhinmäki on ottanut itselleen melkoisen tavoitteen, hän yrittää olla samanaikaisesti lad ja älykkö. Poliittista painoarvoa hän on sanonut hakevansa keskikehoa rakentamalla. Tämä tavoite onkin jo toteutunut. Ladmaisyys tepsisi perinteiseen työväenmieskohderyhmään ja älykköys puolestaan vasemmistonuorisoon ja naisväkeen.
Paavo tietää paljon jalkapallosta, odotan mielenkiinnolla miten hänen lad-älykkö-hankkeensa kanssa käy.
Ajat ovat muuttuneet, nykyään jalkapallo on sellaisessa asemassa että wannabe-älykkökin voi sitä aivan avoimesti diggailla. Suomalainen miesälymystö on tasoittanut tietä jalkapallolle jo pitkään, esimerkiksi kirjailija ja azzurri-tifoso Jukka Pakkanen, Claes Andersson, Jukka Virtanen ja Åke Lindman ovat tunnettuja jalkapallofaneja. Svengaavaääninen Jukka Pakkanen opetti viimeistään Italian MM-kiasatudiossa suomalaisille, että Pier Paolo Pasolinin mielestä vuoden maalintekijä olisi pitänyt julistaa vuoden runoilijaksi ja että Albert Camus oli omasta mielestään oppinut jalkapallokentällä kaiken minkä tiesi filosofiasta tai moraalista.
Onhan se hienoa että futisinnon takia ei enää tule leimatuksi täydeksi pöntöksi ja että suomalainen mies voi sanoa maalia ihanaksi ja syöttöä kauniiksi. Homma on kuitenkin menossa liian pitkälle. Nuoremman polven melkein-älyköt hokevat sitä pasolinijuttua ja Camusia koko ajan ja jalkapallosta haetaan merkityksiä ja sisältöjä jo todella kaukaa. Nuorelle pintaälykkömiehellä alkaa olla pikku pakko tunnustautua tai tekeytyä futisdiggariksi. Älykköjalkapalloilija Aki Riihilahti ja toimittaja Peter Nyman neuvovat kolumneissaan miten ummikko voi selvitä futiskisoista kasvojaan menetämättä. On sitä joku ehtinyt minultakin kysyä. Hieman mietittyäni vastaukseni on: parhaiten ummikko selviää kisoista telkkua avaamatta ja tietämättömyyttään häpeämättä. Vaikka jalkapallo onkin pelien kuningas, ei sillä ole filosofian kanssa muuta yhteistä kuin Socrates.
Vasemmistoliiton toivo Paavo Arhinmäki on ottanut itselleen melkoisen tavoitteen, hän yrittää olla samanaikaisesti lad ja älykkö. Poliittista painoarvoa hän on sanonut hakevansa keskikehoa rakentamalla. Tämä tavoite onkin jo toteutunut. Ladmaisyys tepsisi perinteiseen työväenmieskohderyhmään ja älykköys puolestaan vasemmistonuorisoon ja naisväkeen.
Paavo tietää paljon jalkapallosta, odotan mielenkiinnolla miten hänen lad-älykkö-hankkeensa kanssa käy.
torstaina, kesäkuuta 08, 2006
Mustat hevoset
Juttelin aamujunassa kahden nuoren ghanalaisen insinööriopiskelijan, Charlesin ja Alexin kanssa - jalkapallosta tietenkin. Uskoni Ghanan joukkueeseen on vahvempi kuin heillä. Kuulin että joukkueen diiva Sammy Kuffour on otettu takaisin joukkueeseen.
Täänään alkavissa MM-kisoissa on Brasilia lähes kaikkien suosikki mestariksi. Brassien asenteesta kertoo jotain se, että avauskokoonpano julkistettiin jo kuukausi sitten. Joka kisoissa tuntemattomuudesta nousee joukkueita ja pelaajia jotka tekevät yllätyksiä ja nousevat ikuiseen maineeseen. Ajatelkaa vaikka Kamerunin Roger Millaa, nelikymppistä vapaaherraa, joka hälyytettiin aurinkorantojen höntsypeleistä MM-kisoihiin tekemään ikimuistoisia maaleja ja tanssimaan lambadaa kulmalipulla. Entäs sitten Kolumbian seikkaileva ihmemaalivahti René Higuita tai yhden ottelun viidellä maalilla itsensä kuolemattomaksi tehnyt Oleg Salenko. Seuraavan kuukauden aikana syntyy taas uusia tarinoita, maaleja ja tapahtumia joita kerrataan vuosia jälkeenpäin niin Afrikassa kuin pohjolassa.
PK-sektori paljastaa nyt kisojen mustat hevoset, joita kannattaa seurata suosikkien ohella:
Täänään alkavissa MM-kisoissa on Brasilia lähes kaikkien suosikki mestariksi. Brassien asenteesta kertoo jotain se, että avauskokoonpano julkistettiin jo kuukausi sitten. Joka kisoissa tuntemattomuudesta nousee joukkueita ja pelaajia jotka tekevät yllätyksiä ja nousevat ikuiseen maineeseen. Ajatelkaa vaikka Kamerunin Roger Millaa, nelikymppistä vapaaherraa, joka hälyytettiin aurinkorantojen höntsypeleistä MM-kisoihiin tekemään ikimuistoisia maaleja ja tanssimaan lambadaa kulmalipulla. Entäs sitten Kolumbian seikkaileva ihmemaalivahti René Higuita tai yhden ottelun viidellä maalilla itsensä kuolemattomaksi tehnyt Oleg Salenko. Seuraavan kuukauden aikana syntyy taas uusia tarinoita, maaleja ja tapahtumia joita kerrataan vuosia jälkeenpäin niin Afrikassa kuin pohjolassa.
PK-sektori paljastaa nyt kisojen mustat hevoset, joita kannattaa seurata suosikkien ohella:
- Norsunluurannikko: Afrikan tähti Didier Drogba johtaa MM-kisojen ensikertalaisjoukkuetta, joka on täynnä huikeaa lahjakkuutta. Tämän joukkuueen kyydissä tulee vastustajilla hikinen ilta sillä vauhtia, taklauksia ja voimaa piisaa. Arsenalin Eboue ja Toure johtavat kovaa puolustusta ja Drogba mättää maaleja. Alkulohko C on kyllä kaikista kovin.
- Portugalilla on kasassa kova ja kokenut joukkue, jossa on kypsyyttä ja taitoa. Peliä pyörittävä Deco on pieni ja ärsyttävä tyyppi, mutta tekee valtavasti töitä ja luo tilanteita. Jos Pauleta saa viimein sihdin kohdalleen niin Portugal voi mennä pitkälle.
- Australian viimeistä kotiottelua oli Melbournessa katsomassa 95 100 ihmistä. Ausseilla on fyysinen ja hyvä joukkue, joka viimeksi pelasi Hollannissa tasan 1-1. Ihmevalmentaja Hiddink on vienyt joukkueita pitkälle ennenkin.
- Ukraina ei sekään kuulu suosikeihin mutta joukkue on yhtenäinen ja taitava, kärjessä viilettää yksi maailman parhaista hyökkääjistä, Andriy Shevchenko. Jos loukkaantumishuolet hellittävät niin Ukraina potkii pitkälle.
tiistaina, kesäkuuta 06, 2006
Kidultit
Uusia sanoja tulee koko ajan lisää ja pitäisihän ne tietää ettei ole nevari. Juuri kun oppi mitä on jomango niin nyt tuli ohjelma kidulteista. Kidultti on kid adult eli aikuinen, joka leikkii leluilla ja on muutenkin lapsellinen. Ensin ajattelin että onpas aika spedeä hommaa koko kidalttius, aika epätoivoiseksi on mennyt trendipelleily. Sitten tulin ajatelleeksi että itsekin pelailen fantasiaroolipelejä ja mm. työlaukussani on liuta ewokeja ja muita tähtiensotaukkoja, jotka ovat palaamasta Kalliosta hoidosta...
Ajankohtaisen kakkosen kolmekymppiset ja koulutetut kidulttinaiset olivat paljon vähemmän infantiilin oloisia kuin suuri osa eturivin poliitikoistamme, he puhuivat kirjakieltä, konstruoivat Barbien ja Kenien ihmissuhdekoukeroita ja tallensivat niitä digikameroilla. Siinä mitä toinen mimmeistä sanoi, oli sen verran räjähdysvoimaa että kuulemme siitä vielä: "En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."
Olen aivan varma että tätä uutta kaameaa ilmiötä kauhistellaan suurten ikäluokkien edustajien kolumneissa uutena todisteena nuorten nykyaikuisten kelvottomuudesta. Eikö niille riitä enää mikään, ensin ikuinen nuoruus ja nyt ikuinen lapsuus? Mitä toivoa on isänmaalla jos nuoret aikuiset eivät tee lapsia eivätkä harrasta yhdistystoimintaa vaan leikkivät nukeilla? Lisääntymisikäinen nainen joka haluaa leikkiä barbeilla lastenteon sijasta on vähintään yhtä paha isänmaanpetturi kuin sossun rahoilla elelevä prekaarinuorisolainen, jolle eivät "paskaduunit" kelpaa. Suomessa alkavat lapsiperheiden köyhtyminen ja lasten luokkayhteiskunta olla jo sen verran hyvässä vauhdissa että en jaksa suuresti ihmetellä miten pako todellisuudesta menee joillain lasten hankkimisen edelle.
Vähän todellisuutta väliin ettei mene liian synkäksi: tänään olen saanut viettää ihanan päivän reilun vuoden ikäisen nuorimmaisen kanssa. Vauva- ja taaperoikä se vasta hienoa ikää on, kyllä se ainakin lapsuuden ja teini-iän voittaa. Mönkijävauva ei vielä tiedä sosialisaatiosta tai ympäristön odotuksista mitään, hän nauttii elämästä. Mihin tahansa asentoon voi asettua mukavasti, koska on joka puolelta hyvin pehmustettu ja notkea. Kun leikit, jammailu, pienet sabotaasit tai tutkiminen alkavat tympiä, voi yksinkertaisella äänimerkillä tilata viihdettä, ruokaa tai seuraa. Kaiken saa anteeksi kun on niin suloinen ja edesvastuuton, sitä voi vaikka pöräyttää ruokansa syöttäjän naamalle jos huvittaa. Yhtä asiaa ihmettelen: miten taapero (joka ei ainakaan tietääkseni syö saunapalvikinkkua) voi haista herättyään saunapalvikinkulta?
Ajankohtaisen kakkosen kolmekymppiset ja koulutetut kidulttinaiset olivat paljon vähemmän infantiilin oloisia kuin suuri osa eturivin poliitikoistamme, he puhuivat kirjakieltä, konstruoivat Barbien ja Kenien ihmissuhdekoukeroita ja tallensivat niitä digikameroilla. Siinä mitä toinen mimmeistä sanoi, oli sen verran räjähdysvoimaa että kuulemme siitä vielä: "En halua hankkia lapsia, koska lapselle pitäisi antaa osa leluista. Haluan pitää ne kaikki itse."
Olen aivan varma että tätä uutta kaameaa ilmiötä kauhistellaan suurten ikäluokkien edustajien kolumneissa uutena todisteena nuorten nykyaikuisten kelvottomuudesta. Eikö niille riitä enää mikään, ensin ikuinen nuoruus ja nyt ikuinen lapsuus? Mitä toivoa on isänmaalla jos nuoret aikuiset eivät tee lapsia eivätkä harrasta yhdistystoimintaa vaan leikkivät nukeilla? Lisääntymisikäinen nainen joka haluaa leikkiä barbeilla lastenteon sijasta on vähintään yhtä paha isänmaanpetturi kuin sossun rahoilla elelevä prekaarinuorisolainen, jolle eivät "paskaduunit" kelpaa. Suomessa alkavat lapsiperheiden köyhtyminen ja lasten luokkayhteiskunta olla jo sen verran hyvässä vauhdissa että en jaksa suuresti ihmetellä miten pako todellisuudesta menee joillain lasten hankkimisen edelle.
Vähän todellisuutta väliin ettei mene liian synkäksi: tänään olen saanut viettää ihanan päivän reilun vuoden ikäisen nuorimmaisen kanssa. Vauva- ja taaperoikä se vasta hienoa ikää on, kyllä se ainakin lapsuuden ja teini-iän voittaa. Mönkijävauva ei vielä tiedä sosialisaatiosta tai ympäristön odotuksista mitään, hän nauttii elämästä. Mihin tahansa asentoon voi asettua mukavasti, koska on joka puolelta hyvin pehmustettu ja notkea. Kun leikit, jammailu, pienet sabotaasit tai tutkiminen alkavat tympiä, voi yksinkertaisella äänimerkillä tilata viihdettä, ruokaa tai seuraa. Kaiken saa anteeksi kun on niin suloinen ja edesvastuuton, sitä voi vaikka pöräyttää ruokansa syöttäjän naamalle jos huvittaa. Yhtä asiaa ihmettelen: miten taapero (joka ei ainakaan tietääkseni syö saunapalvikinkkua) voi haista herättyään saunapalvikinkulta?
keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006
Futaaja 2.0
Kävin viikolla duunin jälkeen Kampin torilla ihmettelemässä suomalaisten huippufutaajien showpelejä kolmella kolmea vastaan. Olenkin nyt isoja nimmareita rikkaampi. Nauraa hohotin ja hihkuin ihmetellessäni Forssellin, Tainion, Pasasen ja kumppaneiden jalkatyötä. Ilmatilan herra Sami Hyypiä oli hieman hukassa kikkamestareiden armottomassa pyörityksessä pienessä ringissä. Forssellin jalkoja ei vauhdissa edes kunnolla erottanut. Näytti epäilyttävästi siltä että pallo olisi ollut magneetilla kiinni jalassa. Välillä rinkiin pääsivät myös juniorit ja kehitysvammaisten maajoukkue, joka ajeli sukille kuvia kumartamatta. Taisivat pelimiehinä tietää, etteivät vastustajat kehtaisi monottaa kehareita samalla mitalla.
Hyypiä on perusfutaajan näköinen. Kirveellä veistetty, rehellisen asiallinen Hyypiä ei vaatteilla koreile tai haastatteluissa retostele. Joukkuekavereiden sambatessa FA Cupin voitonhuumassa Hyypiä manaili puolustuksen virheitä. Tuttu futismimmi vei kaverinsa maajoukkuetuttujensa hotelliin jatkoille, joita Hyypiä isännöi herrasmiesmäiseen tapaansa. Jalkapallosta autuaan tietämätön jatkovieras kyseli Hyypiältä mistä päin tämä on kotoisin. Kuultuaan vastauksen nainen totesi että "sä oot varmaan aika kuuluisa siellä Voikkaalla". Kaiken voittanut maailmantähti vastasi naama peruslukemilla että joo, aika moni mut siellä tuntee.
Jos Hyypiä, Forssell ja Litmanen ovatkin loistavia kentällä, vetävät he haastatteluidensa puisevuudessa vertoja Tanja Karpelalle ja Kimi Räikköselle. Uuden polven futaajat ovat eri maata. Kynttilöitä ei pidetä vakan alla, fledat viritetty pinneillä ja pannoilla, löytyy tatskoja, koruja ja röyhkeitä viiksi/pulisonkivirityksiä. Esimerkiksi Klubi 04:n avauskokoonpano näyttää enemmän poikabändiltä kuin futisjoukkueelta. Eremenko junior on jo sitten chav sanan kaikissa merkityksissä.
Futaajaa 2.0 edusti Forssellin voittoisassa minijoukkueessa kikkaillut Hongan Jami Puustinen. Kateelliset väittivät että Puustisen pojalla meni kusi päähän kun soppari ManUn nuorisoakatemiaan oli taskussa. Jami kävi ennen B-junnujen SM-sarjamatsin alkuvihellystä dissaamasasa koko vastustajajoukkueen: "teillä ei oo yhtään jätkää maajoukkueessa". Saa nähdä kasvoiko Jamista Manchesterissa mies vai ei. Toivottavasti peliaikaa Hongassa irtoaa ja vanha maalivainu on tallella. Tekniikan puutteeseen tai vaatimattomuuteen Jamin pelit eivät ainakaan kaadu.
sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006
Omin käsin oikeuteen
Usko väkivallattomuuteen on välillä kovilla. On joitain asioita, jotka saavat minut mykkään raivoon. Näihin kuuluvat mm. naisia ahdistelevat miehet (erityisesti ne, jotka saavat asemansa puolesta jatkaa loputtomiin), jonoissa etuilijat, pullamössösukupolvesta horisevat 60-lukulaiset ja lasten leikkipaikkoja tuhoavat vandaalit.
Viimeksimainittuja alempaa pohjasakkaa tuskin on, synkeät ajatukset valtaavat mielen kun nappaa lasinsiruja konttaavan lapsen kädestä matkalla suuhun tai kiskoo lasten karusellia takaisin paikoilleen viikonlopun jäljiltä. Viimeksi olivat nyt etsineet ja tuhonneet järjestelmällisesti lähiseudun linnunpöntöt pesineen. Tyypit eivät jää koskaan kiinni, tai ainakaan päädy korvaamaan mitään. Poliisilla ja muilla yhteiskunnan järjestyksenpitäjillä on liikaa muuta tekemistä. Sallivan oikeusvaltion ja yhteisön heikkous on joskus piinallista, esimerkiksi yliopistolla sai heilua vuosien ajan sama tunnettu häirikkö sotkemassa ilmoitustauluja hakaristeillä ja lamauttamassa kokonaisia sähköpostilistoja rasistisella, naisvihamielisellä vihapostitulvalla.
Mielessä käy välillä toinen vaihtoehto, oman käden oikeus.
Eräs tuttu kokeili naapurista kuuluvaan jatkuvaan vaimonhakkaamiseen ulkoistettua huomautuspalvelua: mottoripyöräkerhoilua harrastava tutun tuttu kävi ovella baseball-mailan kanssa huomauttamassa naapurin isännälle häiriöstä, jota ei sen koommin aiheutunut. Toisen naapurin yölliseen riehumiskierteeseen tepsi stereoiden nakkaaminen alas parvekkeelta.
Olisiko tilannetta ja ilmoitustauluja rauhoittanut rasistihäirikön sakinhivuttaminen? Pysyisikö pienten lasten leikkipuisto vapaana lasisiruista, jos synkeä vastaanottokomitea ehdottaisi nuorisolle vaihtoehtoisia kokoontumispaikkoja?
Valitettavasti niitä vaihtoehtoisia kokontumispaikkoja ei ole ja väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Toistaiseksi olen onnistunut säilyttämään uskon väkivallattomuuteen vaikka oman itsekunnioituksenkin takia on jotain tehtävä vääryyksien poistamiseksi.
Viimeksimainittuja alempaa pohjasakkaa tuskin on, synkeät ajatukset valtaavat mielen kun nappaa lasinsiruja konttaavan lapsen kädestä matkalla suuhun tai kiskoo lasten karusellia takaisin paikoilleen viikonlopun jäljiltä. Viimeksi olivat nyt etsineet ja tuhonneet järjestelmällisesti lähiseudun linnunpöntöt pesineen. Tyypit eivät jää koskaan kiinni, tai ainakaan päädy korvaamaan mitään. Poliisilla ja muilla yhteiskunnan järjestyksenpitäjillä on liikaa muuta tekemistä. Sallivan oikeusvaltion ja yhteisön heikkous on joskus piinallista, esimerkiksi yliopistolla sai heilua vuosien ajan sama tunnettu häirikkö sotkemassa ilmoitustauluja hakaristeillä ja lamauttamassa kokonaisia sähköpostilistoja rasistisella, naisvihamielisellä vihapostitulvalla.
Mielessä käy välillä toinen vaihtoehto, oman käden oikeus.
Eräs tuttu kokeili naapurista kuuluvaan jatkuvaan vaimonhakkaamiseen ulkoistettua huomautuspalvelua: mottoripyöräkerhoilua harrastava tutun tuttu kävi ovella baseball-mailan kanssa huomauttamassa naapurin isännälle häiriöstä, jota ei sen koommin aiheutunut. Toisen naapurin yölliseen riehumiskierteeseen tepsi stereoiden nakkaaminen alas parvekkeelta.
Olisiko tilannetta ja ilmoitustauluja rauhoittanut rasistihäirikön sakinhivuttaminen? Pysyisikö pienten lasten leikkipuisto vapaana lasisiruista, jos synkeä vastaanottokomitea ehdottaisi nuorisolle vaihtoehtoisia kokoontumispaikkoja?
Valitettavasti niitä vaihtoehtoisia kokontumispaikkoja ei ole ja väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Toistaiseksi olen onnistunut säilyttämään uskon väkivallattomuuteen vaikka oman itsekunnioituksenkin takia on jotain tehtävä vääryyksien poistamiseksi.
tiistaina, toukokuuta 23, 2006
keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006
Arsenal - Barca
Aaa jeee, Arsenal - Barcelona, seurajoukkueiden futiskausi saa arvoisensa päätöksen kun kaksi kauniin jalkapallon puolesta liputtavaa joukkuetta ottavat yhteen mestareiden liigan finaalissa. Ilmassa on klassikon aineksia, vaikka Nauravan Kulkurin johtama Barca joutuu hieman skarppaamaan puolustustaan Thierry Henryn juostessa vastaan.
Arsene Wengeriä haukkuivat talvella kaikki kun Arsenal oli tappioputkessa ja Wenger peluutti jääräpäisesti nuoria ja kokemattomia pelaajia loukaantuneiden luottomiesten tilalla. Eivät pilkkaa enää, tuntemattomat Emmanuelit Eboue ja Adebayor ovat pitäneet viime kuukaudet huipputiivistä puoluestuslinjaa ja teinipoika Cesc Fabregas vei entistä Arsenal-ikonia Vieiraa Juventus-otteluissa kuin divaripelaajaa. Nyt ollaan nuorisoporukan ja Henryn kanssa sitten mestareiden liigan finaalissa. Wengerin kaltaisia idealisteja on nykyfutiksessa valitettavan vähän, hänelle kauneus on vähintään yhtä tärkeää kuin tulos.
Henry ja Ronaldinho ovat kaksi tämän hetken parasta minun mielestäni ja veikkaan että ensi kaudella pelaavat myös samassa joukkueessa, sitä odotellessa!
Viime lauantaina oli pakko ostaa digiboksi kun YLEn siat päättivät lähettää huikean FA Cupin finaalin ainoastaan digipuolelta. Analogisella pyöri samaan aikaan joku Latvia - Kazakstan -jääkiekko-ottelu.
Arsene Wengeriä haukkuivat talvella kaikki kun Arsenal oli tappioputkessa ja Wenger peluutti jääräpäisesti nuoria ja kokemattomia pelaajia loukaantuneiden luottomiesten tilalla. Eivät pilkkaa enää, tuntemattomat Emmanuelit Eboue ja Adebayor ovat pitäneet viime kuukaudet huipputiivistä puoluestuslinjaa ja teinipoika Cesc Fabregas vei entistä Arsenal-ikonia Vieiraa Juventus-otteluissa kuin divaripelaajaa. Nyt ollaan nuorisoporukan ja Henryn kanssa sitten mestareiden liigan finaalissa. Wengerin kaltaisia idealisteja on nykyfutiksessa valitettavan vähän, hänelle kauneus on vähintään yhtä tärkeää kuin tulos.
Henry ja Ronaldinho ovat kaksi tämän hetken parasta minun mielestäni ja veikkaan että ensi kaudella pelaavat myös samassa joukkueessa, sitä odotellessa!
Viime lauantaina oli pakko ostaa digiboksi kun YLEn siat päättivät lähettää huikean FA Cupin finaalin ainoastaan digipuolelta. Analogisella pyöri samaan aikaan joku Latvia - Kazakstan -jääkiekko-ottelu.
keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006
Kuuminta hottia
Silmälasikaupan kuvastossa kerrotiin että kuuminta kevätmuotia ovat masiiviset muovikehykset, televisioruutulasit à la Kalevi Sorsa. En halunnut uskoa. Eilisessä iltapäivälehdessä oli juttu jossa oli haastateltu Uimastadikan ensimmäisiä auringonpalvojia, kuvassa poseerasi huipputrendikäs bikinimimmi jolla oli päässään - kyllä, Sorsa-malliset aurinkolasit. Vaimo oli tehnyt silminnäkijähavainnon Sillä silmällä -ohjelman stylististä - aivan, sorsalasit päässään.Jotkut haikailevat 70-lukua, silloin oli kuulemma parhaat aatteet, bändit ja bileet. Haikailijat unohtavat että 70-luvulla ihmiset olivat rumia ja he haisivat hielle. Pirkko Saision Punaisessa erokirjassa ylioppilasteatterilaiset saattoivat tosin vetäistä seurueen yhteistä dödöä kainaloon ennen kuin jatkoivat toistensa tuomitsemista toverituomioistuimessa. Vaatteet olivat tekokuitua ja ne kiristivät, vaikka ihmiset olivat laihempia kuin nyt. Miehillä oli viikset tai törkeät pulisongit. En usko että hien haju tulee enää koskaan takaisin.
Merkittävä miesten kulttuurijulkaisu, Veikkaaja, tarjosi hätkähdyttävän hetken suomalaisen miehen emansipaatiolle. Koko sivun mainoksessa esiteltiin vartalokarvojen trimmauslaittetta. Vuonna 2006 ollaan viimein tultu siihen pisteeseen että (hetero)mies saa itse päättää karvoituksensa tuuheudesta. On tätä perhana odotettukin, mitä järkeä on esimerkiksi treenata kuntosalilla jos tiheä karvakerros peittää alleen kovan työn tulokset? Kun kerran Veikkajassa on moinen reklaami ollut niin nyt kehtaa aitosuomalainen vakioveikkajakin laittaa keritsimen isänpäivälahjalistalle. Ilmoituksessa annettiin jopa ymmärtää että itsensä keritseminen on suotavaa myös intiimialueilta. Mikä parasta, missään kohtaa ei annettu ymmärtää että tämä vaiva tehtäisiin naisten vikittelyn vuoksi. Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin!
Saa nähdä milloin tällaisia reklaameja julkaistaan kristillisessä miestenlehdessä. Kyllä, sellainenkin mahtava julkaisu on olemassa, nimi on Tosimies. Tuoreimmassa Tosimies-lehdessä esiteltiin junttiautoja, kristillisiä arvoja sekä parisuhteen kulmakivet: seksi, kommunikaatio ja raha. Isä Mitro paljasti Tosimiehen haastattelussa: "Olen vallaton poikamies". Lue lisää jos uskallat.
perjantaina, toukokuuta 05, 2006
Isyyden tähtihetkiä
Vanhemmuudessa on se nasta puoli että voi puhua itsestään kolmannessa persoonassa ja toistaa kaiken sanomansa. Isi toistaa kaiken mitä sanoo. Kaikkensa sitä yrittää mutta aina ei mene niinkuin Vauva-lehden jutuissa.
- Isillä on paha olo. Yksivuotias avaa kylppärin oven ja ilahtuu: isikin konttaa tänään! Nuorimmainen asettuu isin viereen ja alkaa matkimaan isin päästämiä hassuja ääniä. "Aaaaaagh, taaperot hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!"
- Isi unohtaa vauvan supermarkettiin. Ollaan ostoksilla lähikaupassa supermarketissa. Hajaannnutaan tekemään ostoksia, nuorimmainen ei ollutkaan vaimon mukana vaan isi oli unohtanut hänet kaupan käytävälle. Nuorimmainen löytyy tyytyväisenä (onneksi) vaunuistaan seurailemasta ostoshelvetissä rynniviä ihmisiä.
- Isiltä pääsee ruma sana. Isi ei tiedä että supermarketin perällä on erillinen pieni pakasteallas äyriäisille ja katkaravuille. Kello on paljon ja isiltä menee hermot: "Missä ne #"!¤n katkaravut on?!" Esikoinen on oppinut puhumaan ja alkaa iloisesti huudella ostoskärrystä vastaantuleville tädeille: "#"!¤", "#"!¤!" Isiä hävettää.
- Moonwalkia muskarissa. Muskarin täti laittaa musaa soimaan ja toteaa:" Nyt tehdään vuorollaan joku liike, aloittakaas te pojat!" Isi ja esikoinen tekevät moonwalkia, muut eivät teekään perässä kuten oli tarkoitus vaan katsovat suut auki. Muskarin täti ei kertonut että käsien taputtaminen tai heiluminen olisi riittänyt.
tiistaina, toukokuuta 02, 2006
enää 37 päivää!
Ai mihin, no Saksan MM-kisoihin tietenkin!
lätkäkisat ovat ovella mutta ketä kiinnostaa? Jokavuotisten jääkiekon kaljatelttakisojen turhuutta ja aneemisuutta kuvaa se, että parhaat pelaajat eivät viitsi tulla niihin. Jalkapallon MM-kisat ovat sen sijaan joka futaajan unelmien täyttymys, jopa Real Madridin Ronaldon kaltaiset starat himmailevat seurajoukkueessaan ollakseen terveinä MM-kisoissa.
AAAA jeee! EM-kisojen tuska on unohdettu, Kreikkalaiset inhojalkapalloilijat ovat kotirannoillansa auringonotossa, Azzurri tulee taas, Ruotsi on mukana ja Afrikasta tulee taas liuta tuntemattomia joukkueita tekemään yllätyksiä.
Pelaajat ja valmentavat vaihtuvat, mutta kansalliset erityispiirteet pysyvät. Saksa jyrää varman päälle, ruotsalaisten joukkuehenki on saumaton, latinojen kosketus on pehmeä ja tunteet kuumana, afrikkalaiset juhlivat tanssienniin taklauksia kuin maalejekin, brasilialaisille ei riitä voitto vaan vastustajan pyörittäminen, espanjalaiset alisuorittavat jälleen. Omat suosikkini, italialaiset, palaavat viimein hyökkäävään peliin ja tyylittelevät niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
En olisi uskonut ikinä mainostavani Nikea, mutta uudet Eric "Le Roy" Cantonan isännöimät Niken mainokset, joiden pääosissa kikkailevat Ronaldot, Henry, Zlatan, Rooney ja brassien maajoukkue, ovat niin huikeita etten voi olla suosittelematta:
Kaikista paras on pätkä, jossa nököhampainen pikku-Ronaldinho jallittaa junnuturnauksessa vastustajia mitä ihmeellisimmillä kikoilla. Väliin on leikattu Nauravan Kulkurin nykyistä, ällistyttävää jalkatyötä.
Loistavia ovat myös BBC:n futiskoulun "tanssii tähtien kanssa" eli:
lätkäkisat ovat ovella mutta ketä kiinnostaa? Jokavuotisten jääkiekon kaljatelttakisojen turhuutta ja aneemisuutta kuvaa se, että parhaat pelaajat eivät viitsi tulla niihin. Jalkapallon MM-kisat ovat sen sijaan joka futaajan unelmien täyttymys, jopa Real Madridin Ronaldon kaltaiset starat himmailevat seurajoukkueessaan ollakseen terveinä MM-kisoissa.
AAAA jeee! EM-kisojen tuska on unohdettu, Kreikkalaiset inhojalkapalloilijat ovat kotirannoillansa auringonotossa, Azzurri tulee taas, Ruotsi on mukana ja Afrikasta tulee taas liuta tuntemattomia joukkueita tekemään yllätyksiä.
Pelaajat ja valmentavat vaihtuvat, mutta kansalliset erityispiirteet pysyvät. Saksa jyrää varman päälle, ruotsalaisten joukkuehenki on saumaton, latinojen kosketus on pehmeä ja tunteet kuumana, afrikkalaiset juhlivat tanssienniin taklauksia kuin maalejekin, brasilialaisille ei riitä voitto vaan vastustajan pyörittäminen, espanjalaiset alisuorittavat jälleen. Omat suosikkini, italialaiset, palaavat viimein hyökkäävään peliin ja tyylittelevät niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
En olisi uskonut ikinä mainostavani Nikea, mutta uudet Eric "Le Roy" Cantonan isännöimät Niken mainokset, joiden pääosissa kikkailevat Ronaldot, Henry, Zlatan, Rooney ja brassien maajoukkue, ovat niin huikeita etten voi olla suosittelematta:
Kaikista paras on pätkä, jossa nököhampainen pikku-Ronaldinho jallittaa junnuturnauksessa vastustajia mitä ihmeellisimmillä kikoilla. Väliin on leikattu Nauravan Kulkurin nykyistä, ällistyttävää jalkatyötä.
Loistavia ovat myös BBC:n futiskoulun "tanssii tähtien kanssa" eli:
torstaina, huhtikuuta 27, 2006
Julkkisten kaverit
Puhutaan välillä turhien julkkisten sijaan turhista toimittajista. Kuinka monta näitä vielä saakaan lukea: NYT-liitteen, kuukausiliitteen tai jonkin ison valtakunnanmedian toimittaja menee haastattelemaan suomalaisittain isoa julkkista. Toimittajaa jännittää: hän on kuullut että julkkis on ikävä ja v-mäinen ihminen, on kuulemma mennyt kusi päähän.
Toimittaja ilahtuu kun havahtuu että valtakunnanmedian haastattelussa julkkis ei olekaan niin ynseä kuin sanotaan. Tämä on toimittajalle suuri yllätys, tämähän olisi voinut vaikka haistatella valtakunnamedian toimittajalle ja kaataa punkut rinnuksille. Kun rokkitähti/ formulakuski/ mediapelle vielä pyytää myöhästymistään anteeksi on toimittaja jo ihan huumassa. Joko hänellä on käsissään iso uutinen: julkkis onkin kiva, tai sitten heillä kahdella vaan synkkaa niin hyvin!
Haastattelussa viime aikoina tosi kivoiksi osoittautuneita ovat mm. Ville Valo ja musavideoita ohjaava Amerikan Antti Jokinen, sekä rokkari Jonne Aaron.
Vaikea sanoa kumpi on turhempi, rock-toimittaja vai urheilutoimittaja. Urheilutoimituksen tärkein pääsyvaatimus lienee teleprompterin lukutaito. On myös hyvä osata "miltä nyt tuntuu" myös englanniksi siltä varalta että tulee ruotsalainen urheilija haastatteluun. Urheiluruutua katsoessa osaa sekä toimittajien kysymykset että urheilijoiden vastaukset etukäteen.
Onkohan kolmosen urheilutoimituksessa lyöty joku veto siitä, kuka tekee turhimman formulauutisen? Uutisaiheita ovat esim. Kimin uudet hanskat ja Kimin auton uudet osat, sekä spekulointi siitä minkämerkkisillä renkailla Nico ja Kimi ajavat.
Entäs rock-toimittajat sitten. Suomi on niin pieni maa että rokkarit ja toimittajat tuntevat toisensa ja kaveeraaavat keskenään. Rocktoimittajat soittavat itsekin. Tee siinä sitten arvostelua kaverin levystä, kesäfestarin backstagealueen kaljateltassa sitten ihmetellään että miks annoit vaan neljä tahtee, %¤&ttu. Jos rocktoimittaja joutuu tekemään vaikka hiphop-levystä arvostelun niin hän pohtii viimeistä edelliselle riville että miksi ne huitoo käsillä.
Toimittaja ilahtuu kun havahtuu että valtakunnanmedian haastattelussa julkkis ei olekaan niin ynseä kuin sanotaan. Tämä on toimittajalle suuri yllätys, tämähän olisi voinut vaikka haistatella valtakunnamedian toimittajalle ja kaataa punkut rinnuksille. Kun rokkitähti/ formulakuski/ mediapelle vielä pyytää myöhästymistään anteeksi on toimittaja jo ihan huumassa. Joko hänellä on käsissään iso uutinen: julkkis onkin kiva, tai sitten heillä kahdella vaan synkkaa niin hyvin!
Haastattelussa viime aikoina tosi kivoiksi osoittautuneita ovat mm. Ville Valo ja musavideoita ohjaava Amerikan Antti Jokinen, sekä rokkari Jonne Aaron.
Vaikea sanoa kumpi on turhempi, rock-toimittaja vai urheilutoimittaja. Urheilutoimituksen tärkein pääsyvaatimus lienee teleprompterin lukutaito. On myös hyvä osata "miltä nyt tuntuu" myös englanniksi siltä varalta että tulee ruotsalainen urheilija haastatteluun. Urheiluruutua katsoessa osaa sekä toimittajien kysymykset että urheilijoiden vastaukset etukäteen.
Onkohan kolmosen urheilutoimituksessa lyöty joku veto siitä, kuka tekee turhimman formulauutisen? Uutisaiheita ovat esim. Kimin uudet hanskat ja Kimin auton uudet osat, sekä spekulointi siitä minkämerkkisillä renkailla Nico ja Kimi ajavat.
Entäs rock-toimittajat sitten. Suomi on niin pieni maa että rokkarit ja toimittajat tuntevat toisensa ja kaveeraaavat keskenään. Rocktoimittajat soittavat itsekin. Tee siinä sitten arvostelua kaverin levystä, kesäfestarin backstagealueen kaljateltassa sitten ihmetellään että miks annoit vaan neljä tahtee, %¤&ttu. Jos rocktoimittaja joutuu tekemään vaikka hiphop-levystä arvostelun niin hän pohtii viimeistä edelliselle riville että miksi ne huitoo käsillä.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Maaninen maanantai
Aurinkolasit silmille, kuulokkeet korviin, kolhuinen kypärä päähän. Karvaiset korvaläpät ovat rumat, mutta ne estävät tuulta ja liikennettä viemästä diskantteja mennessään. Aamunkankeat jäsenet vertyvät polkiessa ja ilmavirta puhaltaa unihiekat pois.
Angie Stonen tahtiin Vihdintietä pitkin, koukkaus Keskuspuistoon pois maantien pölystä. Nouseva aurinko paistaa, ilma on lämpenemässä. Huopalahden pitkällä suoralla on pakko vetää rumpusoolo ohjaustankoa vasten ja kitarasoolo päälle - ihmetelkööt junamatkustajat. Kun I believe in a thing called love kajahtaa korviin niin edes nousu Ilmalan ylikulkusillalle ei tunnu missään. Pitkä lasku, taas kiivetään Pasilan aseman ohi ja lasketellen alas Linnanmäen ohi.
Banglesin iki-ihku Manic Monday virittelee työviikon alkuun. Loppumatka Töölönlahden rantaa, viimeiset jäät ja Linnunlaulu hohtavat auringossa kilpaa Suurkirkon ja Uspenskin kullattujen sipuleiden kanssa. Autoilijat jäävät Mannerheimintielle seisomaan jonoihinsa.
Kolmivaihteinen parkkiin, huomenet vahtimestareille, suihkuun ja silitetty paita päälle. Maanantai, antaa tulla mitä vaan!
Angie Stonen tahtiin Vihdintietä pitkin, koukkaus Keskuspuistoon pois maantien pölystä. Nouseva aurinko paistaa, ilma on lämpenemässä. Huopalahden pitkällä suoralla on pakko vetää rumpusoolo ohjaustankoa vasten ja kitarasoolo päälle - ihmetelkööt junamatkustajat. Kun I believe in a thing called love kajahtaa korviin niin edes nousu Ilmalan ylikulkusillalle ei tunnu missään. Pitkä lasku, taas kiivetään Pasilan aseman ohi ja lasketellen alas Linnanmäen ohi.
Banglesin iki-ihku Manic Monday virittelee työviikon alkuun. Loppumatka Töölönlahden rantaa, viimeiset jäät ja Linnunlaulu hohtavat auringossa kilpaa Suurkirkon ja Uspenskin kullattujen sipuleiden kanssa. Autoilijat jäävät Mannerheimintielle seisomaan jonoihinsa.
Kolmivaihteinen parkkiin, huomenet vahtimestareille, suihkuun ja silitetty paita päälle. Maanantai, antaa tulla mitä vaan!
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Burberry, kaikenikäisille pissiksille
Kaikista tuotemerkeistä vastenmielisin taitaa olla Burberry. Tämä juontaa angstisesta suhteesta entiseen kotikaupunkiini Espooseen. Burberryn kaulahuivissa, siinä beigen sävyisessä skottiruutuisessa, kiteytyy Espoon huonot puolet: laumasieluisuus, ylenkatse, junttiporvarius, kerskakulutus ja henkinen eläkeläisyys.
Kun nuorella ihmisellä on burberryhuivi kaulassa, on se kuin iso rintanappi jossa lukee: "Olen henkisellä varhaiseläkkeellä." Stockalla joka kolmannella pakkelihanhella on sama riepu kaulassaan. Ostoskorista löytyy jokin seuraavista: Il Divon levy tai joku greatest hits, hanhenmaksaa, eläimillä testattua kosmetiikkaa tai kallista kissanruokaa.
Kun suomalaiset porvarit haalivat burberrykamaa, ripustetaan tuotemerkin kotimaassa pubien, klubien ja ostoskeskusten oville ei Burberryä-kylttejä junttien karkoittamiseksi. Statushuivin 80 euron arvo devalvoituu kuitenkin samaa vauhtia kun pissikset ottavat huivin omakseen. Brittien pissikset eli chav-nuoriso ovat pian romuttaneet koko perinteikkään tuotemerkin.
Chavscum antaa ohjeet chavin tunnistamiseen ja esimakua siitä mitä pissispuolella on trendien edelläkävijämaasta tulossa. Kannattaa tsekata myös riemukas lista Chav-julkkiksista.
Kun nuorella ihmisellä on burberryhuivi kaulassa, on se kuin iso rintanappi jossa lukee: "Olen henkisellä varhaiseläkkeellä." Stockalla joka kolmannella pakkelihanhella on sama riepu kaulassaan. Ostoskorista löytyy jokin seuraavista: Il Divon levy tai joku greatest hits, hanhenmaksaa, eläimillä testattua kosmetiikkaa tai kallista kissanruokaa.
Kun suomalaiset porvarit haalivat burberrykamaa, ripustetaan tuotemerkin kotimaassa pubien, klubien ja ostoskeskusten oville ei Burberryä-kylttejä junttien karkoittamiseksi. Statushuivin 80 euron arvo devalvoituu kuitenkin samaa vauhtia kun pissikset ottavat huivin omakseen. Brittien pissikset eli chav-nuoriso ovat pian romuttaneet koko perinteikkään tuotemerkin.
Chavscum antaa ohjeet chavin tunnistamiseen ja esimakua siitä mitä pissispuolella on trendien edelläkävijämaasta tulossa. Kannattaa tsekata myös riemukas lista Chav-julkkiksista.
keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006
Helmiä eetterissä
Mikä siinä on että ulkomaan kanavilla näyttää aina olevan sama ohjelma pyörimässä? Ranskan TV5:ssa ovat aina samat ryppyiset ihmiset jaarittelemassa jostain yhteiskunnallisesti polttelevasta aiheesta, siellä ei ole ikinä nuoria ihmisiä telkussa. BBC:llä on se sama uutislähetys 24/7. Ruotsin TV4:n musiikkivisailut saavat Marko Bjurströmin näyttämään entistä säteilevämmältä. EestiTV:llä on joku 1980-luvun hassusti tekstitetty amerikkalainen raina. Yksi televisiohistorian hauskimpia hetkiä oli kun vastaitsenäistyneen Viron urheiluruudussa kamera heilahti, ruudussa näkyi rojua ja paskaisia pahvikulisseja ja lähetys vain jatkui. Onneksi Italian tv:tä ei näy, siellä joku itseruskettunut setä juontaisi visailua ja bikinimimmit heiluttaisivat numerotauluja ja huutaisivat Scorchio!
Tässä yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa piti taas varmuuden vuoksi plärätä kanavat ennen telkun sulkemista. Ruotsin tv:n myöhäisillan musiikkiohjelmassa oli joku valtavankokoinen lespaava transvestiitti laulamassa ja soittamassa flyygeliä. Ajattelin että jaaha, tyypillistä SVT:n myöhäisiltaa. Juontajakin oli kuin Louis Balfour. Jotain kiinnostavaa siinä oli joten laitoin kuulokkeet päähäni. En ollut koskaan kuullut sellaista ääntä, laulaja oli yhtä aikaa lapsekas, miehekäs ja naisellinen. Värisevä ääni muistutti hieman Aaron Nevilleä (en ymmärrä miten siitäkin rotevasta, rumasta miehestä voi lähteä enkelimäisen kaunis ääni). Väkevää musaa kaiken kaikkiaan.
No, kyseessä oli Antony Hegarty Antony and the Johnsons -yhtyeestä. Tuossa näytteitä:
Tässä yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa piti taas varmuuden vuoksi plärätä kanavat ennen telkun sulkemista. Ruotsin tv:n myöhäisillan musiikkiohjelmassa oli joku valtavankokoinen lespaava transvestiitti laulamassa ja soittamassa flyygeliä. Ajattelin että jaaha, tyypillistä SVT:n myöhäisiltaa. Juontajakin oli kuin Louis Balfour. Jotain kiinnostavaa siinä oli joten laitoin kuulokkeet päähäni. En ollut koskaan kuullut sellaista ääntä, laulaja oli yhtä aikaa lapsekas, miehekäs ja naisellinen. Värisevä ääni muistutti hieman Aaron Nevilleä (en ymmärrä miten siitäkin rotevasta, rumasta miehestä voi lähteä enkelimäisen kaunis ääni). Väkevää musaa kaiken kaikkiaan.
No, kyseessä oli Antony Hegarty Antony and the Johnsons -yhtyeestä. Tuossa näytteitä:
sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006
Kypsää kamaa
Kävin Tampereella tekemässä kysyyskokeen ja nyt sitten arvostelevat graduni. Olen nyt osoittanut kypsyyteni ja valmistumassa. Kypsä ja valmis, aika hienoja sanoja. Kypsän kaveriksi sopisivat maukas, runsas, taipuisa, jälkimaussa aavistus sikarilaatikkoa.
Valmis puolestaan on juhlava, lopullisen kuuloinen ilmaus. En halua olla valmis sillä tavalla että uusia aineksia tai mausteita ei tarvita - mielummin olen valmis uusiin haasteisiin. Onhan se hienoa kun kohta on sillä tavalla valmis että on saattanut jotain loppuun asti.
Yliopistolla oli nostalgista käydä pitkästä aikaa. Sitä tajusi kuinka paljon aikaa missäkin lukusalin nurkassa, mikroluokassa tai sohvassa oikein on viettänytkään. Tuossa katselin kämmenet hikoillen kaunokaisia ekan vuoden opiskelijana, tuosta menin pitämään ylioppilaan puhetta, tuonne ripustin bile- ja vaalimainoksia, tuosta mentiin circuitiin, noissa portaissa käännyin katsomaan valvojia jotka nauroivat pääsykoevastauksilleni. Onneksi silloin nauroivat oikella tavalla.
Opiskelijat näyttivät hämmentävän nuorilta ja lantiohousuisilta. Touko totesi että hänen uskollinen untuvatakkinsa on vuodelta 1989, samaa vuosikertaa ovat nuorimmat ensi syksynä aloittavat opiskelijat, hui! Opiskelijoista ei myöskään enää näe päällepäin mitä he opiskelevat. Entiset salkkukylterit näyttävät nykyään skeittaajilta tai poikabändiläisiltä ja humanistinaisetkaan eivät ole enää niin virttyneitä kuin ennen.
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut miesopiskelijoissa. Ei niitä ole yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta huomattavasti harvempi on aivan toivottoman näköinen hiippari. Omassa ikäluokassani oli vielä oikeasti jannuja jotka lähettivät postissa pyykit äiteelle pohjoispohjanmaalle tai tai tarkastelivat maaimaa sössöisten pullonpohjalasien läpi sama flanellipaita kolmatta viikkoa putkeen päällä. No, näytin kyllä itsekin aika spedeltä alkuun joten ei tässä ole varaa nenänvartta pitkin ketään katsoa.
perjantaina, maaliskuuta 24, 2006
Way of the exploding shit
Varoitus: Kirjoitus sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsettomille.
Ettei totuus pk-sektorin elämästä unohtuisi, katsaus massaperistaltiikan ihmeelliseen maailmaan.
Tuli sitten sekin päivä että hihkun ja hypin innosta päästessäni tyhjentämään synkeitä pökäleitä esikoisen potasta. Tämä johtuu tietty siitä ilosta ettei pienokaisen mahatauti ole tarttunut esikoiseen. Miten muuten on mahdollista että kaksivuotiaan kakka haisee niin pahalta että aikuisen pitäisi dokailla useampi päivä putkeen saadakseen samaa esanssia tuotoksiinsa?
Nuorimmainen sitten on mahataudissa viidettä päivää. Mittaamme joka nestemillilitran, joka saadaan puolipakolla suusta alas. Ainoa mitä pikkuinen suosiolla suostuu juomaan, on maitokorvike joka sotkee mahan. Tästä puolestaan seuraa hämmästyttäviä ilmiöitä. Miten on mahdollista että ripukakka voi tulla vaippaan sellaisella paineella että koko lapsi on kaulaa myöten rotaviruskakan peitossa? Onkohan kyseessä joku muinainen salattu tekniikka, joka hiljaisena perimätietona siirtyy vauvalta toiselle neuvoloiden vaimeilla käytävillä? Kenties pieni natiainen kerää ki-energiansa, keskittää sen mulabandaansa ja antaa näytteen sisäisestä voimastaan?
Niin paljon vastaamattomia kysymyksiä - salatut ovat vauvojen tiet.
Ettei totuus pk-sektorin elämästä unohtuisi, katsaus massaperistaltiikan ihmeelliseen maailmaan.
Tuli sitten sekin päivä että hihkun ja hypin innosta päästessäni tyhjentämään synkeitä pökäleitä esikoisen potasta. Tämä johtuu tietty siitä ilosta ettei pienokaisen mahatauti ole tarttunut esikoiseen. Miten muuten on mahdollista että kaksivuotiaan kakka haisee niin pahalta että aikuisen pitäisi dokailla useampi päivä putkeen saadakseen samaa esanssia tuotoksiinsa?
Nuorimmainen sitten on mahataudissa viidettä päivää. Mittaamme joka nestemillilitran, joka saadaan puolipakolla suusta alas. Ainoa mitä pikkuinen suosiolla suostuu juomaan, on maitokorvike joka sotkee mahan. Tästä puolestaan seuraa hämmästyttäviä ilmiöitä. Miten on mahdollista että ripukakka voi tulla vaippaan sellaisella paineella että koko lapsi on kaulaa myöten rotaviruskakan peitossa? Onkohan kyseessä joku muinainen salattu tekniikka, joka hiljaisena perimätietona siirtyy vauvalta toiselle neuvoloiden vaimeilla käytävillä? Kenties pieni natiainen kerää ki-energiansa, keskittää sen mulabandaansa ja antaa näytteen sisäisestä voimastaan?
Niin paljon vastaamattomia kysymyksiä - salatut ovat vauvojen tiet.
torstaina, maaliskuuta 16, 2006
Tutissani on hius
Velipoika aikanaan totesi osuvasti että lapset ovat aikuisten kuolaavia irvikuvia. Tämä sanonta tulee mieleen mm. uhmaikäistä pukiessa, nukuttaessa tai syöttäessä.
Fiksu ihminen syö kun on nälkä, menee vessaan kun pissattaa ja menee nukkumaan kun nukuttaa. Lapset eivät ole fiksuja vaan rättiväsyneenäkin pitää koettaa pinnistellä hereillä. Pienempi seisoo unissaan märisten pinnasängyssä koska ei älyä koukistaa polviaan päästäkseen lappelleen. Isompi keksii mitä mielikuvituksellisimpia syitä nukahtamisen estämiseksi.
Tässä top 5:
Fiksu ihminen syö kun on nälkä, menee vessaan kun pissattaa ja menee nukkumaan kun nukuttaa. Lapset eivät ole fiksuja vaan rättiväsyneenäkin pitää koettaa pinnistellä hereillä. Pienempi seisoo unissaan märisten pinnasängyssä koska ei älyä koukistaa polviaan päästäkseen lappelleen. Isompi keksii mitä mielikuvituksellisimpia syitä nukahtamisen estämiseksi.
Tässä top 5:
- Nukuin jo (et nukkunut, pieni sakilainen)
- Peitto puuttuu ( kai se puuttuu kun just potkit sen pois)
- Henkilökunta, tutissani on hius (mistähän se sinne ilmestyi)
- Ei nukuta (äsken oltiin ihan poikki)
- Pissattaa (just käytiin potalla #¤%kele)
Mutta sitten kun nukutaan niin kaikki on anteeksi annettu, mikään ei ole suloisempaa kuin nukkuva lapsi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)