"Makasin umpihumalassa Tampereen Hatanpään sairaalan ensiavun leikkauspöydällä, lääkäri ompeli tikkejä silmäkulmaani ja minä purskahdin itkuun. Kyyneleet kumpusivat syvältä, nyyhkytin holtittomasti: Mä sain tänään tietää että musta tulee isä. Millainen isä tämmöisestä jätkästä voi tulla?"
Näin alkaa kaimani ja ystäväni omakohtainen ja rohkea kirjoitus isyydestä viimeisimmässä Vihreässä Langassa. Tietenkin täytyy olla aika hyvä isä että on varaa kirjoittaa noin. Jussin elämänmakuinen juttu on virkistävä poikkeus naistenlehtien puleeratuista vanhemmuuslätinöistä, suosittelen lämpimästi.
Lapsen saaminen on kaikkea muuta kuin itsestäänsevyys, vaikka vauvat syntyvätkin yleensä terveinä ilman ihmeempiä kommelluksia. Ystävämme saivat lapsen jonka luultiin hetken aikaa kuolleen synnytyksessä. Perhe selvisi kuitenkin säikähdyksellä ja vauva voi hyvin. Ystäväni kuitenkin tietävät miltä tuntuu menettää lapsi.
Toinen tuttu, josta vielä joku pienokainen saa upean isän, ei selvinnyt säikähdyksellä - en tiedä miten hän on oikein selvinnyt. Hän kirjoitti viime isänpäivänä futisforumille fiiliksistään, jouduttuaan järjestämään ristiäisten sijaan hautajaisia. Olen pari kuukautta aika paljon miettinyt jotain kannustavaa sanottavaa hänelle, mutta en ole toistaiseksi keksinyt mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti